MITÄ MULLE KUULUU?

Istuskelen yksinään Rikun ja sen veljen kämpillä ja pitäisi ehkä siivota, mutta noh, päädyin päivittelemään hieman kuulumisia tänne blogin puolelle. Harvemmin tulee kirjoiteltua pidemmällä kaavalla kuulumisia varsinkin nyt kun tuntuu, että koulun alkaessa aika on välillä hieman kortilla eikä ole aikaa istahtaa kunnolla alas miettimään mitä kirjoittelisi. Mistäs sitä nyt aloittelis...



Päällimmäisenä mielessä on ehkä mahtavat fiilikset koulusta ja törkeen korkea motivaatio opintoja kohtaan. Jatkoin tänä syksynä siis opintojani siirtymällä osuuskuntaan, mikä käytännössä tarkoittaa siis sitä että pieni ryhmä meidän luokalta toimii osana fysioterapiaopiskelijoiden osuuskuntaa, jossa mukana myös vanhempia opiskelijoita. Vastuu opintojen suunnittelusta siirtyy enemmän meidän omille harteille, suoritetaan osa opintoja erilaisien projektien kautta ja saadaan samalla arvokasta kokemusta yrittäjyydestä. Tänä syksynä tulossa ihan huippuja juttuja, joista päällimmäisenä mielessä kutkuttelee yhteistyöprojekti jossa mukana polki, kookoo ja suomen jääkiekkoliitto taustatoimijana. Pääsin tähän projektiin toiseksi projektipäälliköistä, joten edessä on varmasti työntäyteinen, haasteellinen ja antoisa opintosyksy!



Myös muulta kantilta katsottuna menee ihan mahtavasti - en siis nyt mitenkään liioittele ja mun kaverit tietääkin, että välillä ihmettelen koska se oikein kosahtaa ja tämä nousukiito mun elämässä tökkää. En muista koska viimeksi olisi ollut näin hyvä olla kaikilla elämän osa-alueilla. Vaikka bloggaajat harvemmin jakaa blogeissaan kaikkia niitä elämän suurimpia monttuja ja alamäkiä, niin on mullakin niitä alkuvuodesta riittänyt - kauhea stressi, ero pitkäaikaisesta suhteesta ja näistä johtunut kilpirauhasen liikatoiminnanhäiriö. Tämän vuoksi osaan arvostaa nyt taas sitä kun tekee mieli hymyillä päivästä toiseen. Olenkin miettinyt, että tältä sen onnellisuuden on pakko tuntua. Mahanpohjassa kutkuttelee yksi tuleva yhteistyöhomma blogin tiimoilta, polte takaisin kilparadoille heppojen kanssa ja tottakai myös, vastoin omia 'en halua seurustella' mantroja, parisuhde jossa on äärimmäisen hyvä olla.



Treenipuolella pidän vähän höllimpää vielä tällä viikolla, tuntuu ihan kivalta vähän hidastaa kesän jälkeen. Tai no, höllimpää = vain 6h ohjauksia viikkoon. :-D Ensi viikolla jos sitä alottelis omat salitreenit ihan sitten tosissaan taas... Tämän myötä olisi kai palattava ruotuun syömisen suhteen. Helposti jää vain kahteen lämpimään ateriaan päivässä ja salitreenin kun aloittelee niin olisi alettava taas lappaamaan sitä ruokaakin ihan tosisaan. Sunnuntait tuppaa olemaan aikamoisia rutistuksia nykyään - gritin jälkeen lennän suoraan tallille tekemään eka tallihommat ja sitten vielä useimmiten hyppään molemmilla nuorilla, jonka jälkeen lennän takaisin funfitille ohjaamaan body pumpin. Siinä on vähän taputeltu olo kun illalla pääsee takaisin Lahteen ja lössähtää sänkyyn, mutta no, se on sitä rakkautta lajiin. Syksyn tavotteissa treenisaralla olisi käydä pilateksessa (jos saisi tähän rautakankeen vähän liikettä ja lisää voimaa tukilihaksiin) + oppia seisomaan käsillä. Pojat sen niin mallikelpoisesti handlaa, että on mulla ainakin hyvät opettajat mut saa nyt nähä miten tulee tää projekti onnistumaan... Keskikroppaan pitäisi muutenkin saada lisää poweria, joten tehtävää kyllä riittää!


Huh, jopas tuli romaani, high five sulle jos jaksoit tänne asti lukea! Mitäs tykkäätte tämmösistä postauksista, yes or nounou fiiliksiä? Nyt taidan lähteä tiskaamaan ennen kuin pojat tulee mäestä... Palaillaan, pus!

ps. kävin eilen vihdoin hampilääkärissä korjauttamassa mun etuhampaan lohkeaman - kyllä kelpaa taas hymyillä!