By Laura Hämäläinen

2013/04/19

Treenitauko - shokki kropalle ja mielelle

tumblr_m2s3kmu68r1r9cqkmo1_500_large

Kun tottuu treenaamaan lähes päivittäin ja työskentelee ryhmäliikunnanohjaajana, on melkoinen shokki kun sairastaminen laittaa treeniin stopin. Tällä hetkellä neljättä viikkoa mennään ilman kunnon treeniä ja pikkuhiljaa on pakko myöntää, että henkinen jaksaminen alkaa kärsiä. Treenaan pääosin sen tuottaman hyvän olon vuoksi - olen koukussa treenin jälkeiseen endorfiinin aiheuttamaan hyvään oloon. Tunnen itseni vahvaksi, tunnen olevani elossa kun pääsen puskemaan itseäni kohti omia rajojani ja niiden yli. Treenaaminen ja ohjaaminen on minulle myös tapa käsitellä stressiä ja unohtaa hetkeksi muu ympärillä oleva maailma ja keskittyä vain yhteen hetkeen.

Tämä tauko treenistä on ollut henkisesti erittäin raskas, varsinkin ottaen huomioon tietyt tapahtumat omassa henkilökohtaisessa elämässä viimeisen kuukauden sisällä. Olen joutunut käsittelemään ja kohtaamaan asioita eri tavoin kun mihin olen yleensä tottunut ja se on ollut yllättävän raskasta. Olen huomannut, että treeni on myös minulle omalla tavallaan tapa paeta ongelmien ja omien tunteiden kohtaamista. Treenaaminen lisää myös itseluottamusta ainakin omalla kohdalla ja tämän tauon takia tuntuu, että kroppa on täynnä höttöä ja jos totta puhutaan, minua pelottaa ensimmäinen treeni kaiken tämän sairastamisen jälkeen. Se ensimmäiinen treeni on aina kaikista pahin. Tuntuu, että kunto on romahtanut aivan järkyttävän paljon, mutta toisaalta rakastaa taas sitä fiilistä kun pääsee tekemään kunnolla.

Täällä Hollannin reissun aikana olen huomannut, että treenaamisen ollessa mahdotonta tulee etsittyä muita keinoja paeta omien tunteiden ja ongelmien käsittelyä ja täällä ollessa, se on valitettavasti ollut juhliminen ja alkoholi. Siihen kun lisätään vielä päälle erittäin tyypillinen, runsashiilihydraattinen Hollantilainen ruoka on melkoinen pommi kasassa. Kroppa voi huonosti ja takaraivossa jyskyttää halu treenata ja halu voida fyysisesti paremmin - ei turvotusta, ei pöhötystä. Ei me bloggaajatkaan olla mitään yli-ihmisiä, meillä on myös näitä kuuluisia alamäkiä ja aikoja, mutta ehkä niistä ei niin paljon vain tule tänne kirjoiteltua. Muista, vaikka kuinka tuntuisi että elämä potkii päähän tai treeni ei kulje, aina on ne omat tavotteet joita kohti pyritään. One life, one dream. Make every move count.
SHARE:

8 kommenttia

  1. tosi paljon voimia elämääsi:) pitkään olen sua anonyyminä seuraillut ja tykkään ihan älyttömästi sun blogista. itse aloittelin nyt parin kuukauden tauon jälkeen treenaamisen uudella innolla ja kyllä se reenin jälkeinen tunne on mahtava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tsemppiä treenailuun sulle myös ja ihanaa kevättä ! :-))

      Poista
  2. Voi Laura :(! Tiiän ton sun tunteen, tunu kyllä tosi turvottavalta sen 1,5 kk treenitauon jälkeen ! Ootko jo parantunu että voit ens viikolla alottaa treenailut ?:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. en varmaa ens viikollakaan kunnolla pääse :(

      Poista
  3. On kyllä ihan hirveää, kun ei pääse käsittelemään ja purkamaan asioita sillä omalla tutulla tavallaan. Ne asiat tuntuvat silloin todellista raskaammilta. Onneksi treenaamattomuus on vain väliaikaista, nautinto on suuri, kun pääsee pitkän tauon jälkeen taas liikkumaan! :)

    VastaaPoista
  4. aloin melkein itkee:o vaik en oikee tiiä miks, mutku tietää itekki ton tunteen ku itseluottamus alkaa laskee kropan myötä ja se on ihan perseestä suomeks sanottuna. ku stressaa eikä pääse reenaa alkaa stressaa viel enemmä ja siin sit ollaa jippii ja jei. kyl se siit kuha parantelet ittes!♥

    VastaaPoista

Canon EOS 600D
EFS 18-50mm f/3.5
Canon Lens EF 50mm f/1.8.
Canon Speedelite 430EX II lisäsalama
Kuvanmuokkaus Photoscape

© LAURA H.

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig