By Laura Hämäläinen

2017/08/13

KARJALAN KOVIN 2017 KISARAPORTTI: LAUANTAI

Ensimmäistä kertaa kilpailuissa sain nukuttua hyvin. Olo oli lauantai aamuna freesi, mitä nyt takaketju hieman jumitti perjantain lajeista.

Sää oli hieno ja fiilis odottavainen päivän lajeista.

20476205_754349261432557_4363793869663919526_n

Laji 3 "Märkää"

Aikaa vastaan:
Uinti
21 Thrusteria axel tangolla 33kg
Uinti
15 Thrusteria
Uinti
9 Thrusteria

Aikaraja: 7 minuuttia

Tämä laji jännitti minua kaikista eniten. Uinti ei ole itselle vielä mikään pala kakkua ja avovesiuintiharjoitukset on jääneet kyllä aika vähiin :D

Kilpailun järjestäjilä oli käynyt pieni moka uintimatkan suhteen ja lajista tulikin enemmän uintitesti kuin sprintin omainen metcon. Uin alusta asti rintauintia ja sain jotenkin kasaan 21 thrusteria putkeen. Tahti oli kyllä thrustereissa aivan toivottoman hidas joten siinä kyllä petrattavaa.

Selviydyin toiselta kierrokselta kahden poijun matkan uintia kuten valtaosa naisista ja yläkroppa oli aivan soossia. Käsiä särki niin paljon ettei varmaan koskaan ole särkenyt ja nyt viimeistään alkoi seuraavan lajin muscle upitkin jännittämään.

Tulos: Toinen uinti jäi yhden merkin vajaaksi, sijoitus 10.


Laji 4 "Hitokseen nätti" 

Mahdollisimman paljon toistoja 12 minuutin aikana

3 Rengas muscle up
6 Pistooli kyykky
12 Kahvakuulaheilautus 32/24kg

Rengas muscle upit. Liike, jonka kassa menneenä keväänä ja kesänä olen tuskaillut enemmän kuin minkään muun liikkeen kanssa ikinä. Yhdessä vaiheessa trendi oli etten saanut edes yhtä. Jo winter wareissa mokailin muscle up lajin kun niitä ei vain tullut ja en aikonut toista kertaa kokea samaa.

Pari viikkoa ennen kisoja sain jotakin loksahtamaan kohdilleen ja aloin taas saamaan toistoja kasaan. Suunnitelmani oli fiiliksen mukaan tehdä 1-2 toistoa kerrallaan renkaissa.

Lähdin alusta suosiolla tekemään ykkösiä ja tavoitteeni oli onnistua kaikissa toistoissa, ei yhtään epäonnistumista. Otin vauhdin varman päälle renkailla ja tein pistoolit ja kahvakuulat tasaisesti, aina kahvakuulaheilautukset putkeen.

Muscle upit tuli hyvin yksi kerrallaan. Varmasti ja hyvin.

Tämä laji oli itselle yksi suurimmista onnistumisista ja kantaa pitkälle vielä tulevissa treeneissä kotona. Pitkään kamppailin renkaiden kanssa ja tuntui ettei tehty työ vaan tuota yhtään tulosta. Mikään ei kehity, mikään ei onnistu ja ainoa mitä jää käteen treeneistä on paha mieli.

Tämä laji kuitenkin osoitti, että vihdoin se työ alkaa tuottaa tulosta. Ja tämä on vasta alkua.

Tulos: 106 toistoa, sijoitus 24.

20476371_754359448098205_6505528388025208822_n

Laji 5 "Ehkä thrusteri"

2 Rinnallevetoa + 2 Työntöä nousevalla kuormalla minuutin välein

55-60-65-70-75-80-82,5-85-87,5-90kg

Huhtikuussa soitin Niemelän Lauralle, että nyt tartteis jeesiä ja pystyiskö Laura auttamaan ja siitä se ajatus sitten lähti. Askel askeleelta aloin hiffaamaan omat virheet silloisissa nostotekniikoissani ja aloin kahdesti viikossa tekemään Lauran ohjelmoimaa voimaohjelmaa. Kerran kuukaudessa olen käynyt Nummelassa Speedstersillä nostamassa ja työ alkaa tuottaa tulosta.

Tiesin, että onnistuessani voin tehdä lajissa jopa ennätyksen mikä oli kyllä noin lyhyillä palautuksilla hyvin epätodennäköistä. En kuitenkaan ole testannut maksimia pitkiin aikoihin joten nostoreserviä on toivottavasti kehittynyt kolmessa kuukaudessa jo hieman takataskuun.

Nostin rinnallevedot raakana vielä 70 kilon kohdalla, työnnöt tuntuivat hyvältä. 75 otin kyykkyyn ja nostot olivat hyvän tuntuisia. Tässä vaiheessa mietin jo että noniin, nyt se työ palkitaan ja siirryin kohti 80 kg:n tankoa.

Kaksi rinnallevetoa onnistuneesti ja päälle vielä yksi onnistunut työntö. Nosto oli minulle uusi 2+1 ennätys ja olin aivan älyttömän tyytyväinen lajiin. Nostot pysyivät teknisesti hyvin kasassa, paitsi viimeisen työnnön jouduin kävelemään kiinni, mutta kuitenkin.

Tulos: 23 toistoa, sijoitus 18.

Lauantaipäivä oli kokonaisuudessaan melkoista itsensä ylittämistä ja sain juuri niitä tärkeitä onnistumisia todistamaan, että parin kuukauden kova työ on kantanut hedelmää.

Lähdin sunnuntaita kohti sijalta 18.

Kuvat: Eino Ansio / Karjalan Kovin



SHARE:

2017/08/11

KARJALAN KOVIN 2017 KISARAPORTTI: PERJANTAI

Long time no see!

Nyt tulisi sitten kolmen postauksen verran fiiliksiä ja yhteenvetoa tämän vuoden Karjalan Kovimmasta. Kilpailusta jäi kokonaisuudessa todella hyvä fiilis ja se oli juuri se kaivattu itseluottamnus boosteri itselleni vaikean kevään ja lievän ylirasituksen jälkeen.

Karsinnan sijoitus 44/50 ei ollut se mieltä nostattavin, vaikka tiesin etten olisi uusimmalla karsintaa pystynyt kuitenkaan sijoitustani parantamaan. Tein parhaani silloin ja se riitti juuri ja juuri kilpailuun mukaan. Sain karsintakokemuksesta aivan mielettömän paljon motivaatiota ja löysin ehkä hieman kadoksissa olleen draivini tulla parhaaksi minäksi. Ja kilpaileminen on se tapa jonka kautta siitä kovasta työstä pääsen nauttimaan.

Halusin kilpailla heinäkuussa Ukonniemen stadionilla. Halusin pystyä olemaan parempi.

20431544_753755778158572_8412544564088471963_n

Laji 1 "Äkkilähtö" 

Aikaa vastaan:

50/40 Leuanvetoa
10 Maastaveto 160/110kg

Aikaraja: 6 minuuttia

Ensimmäinen ajatukseni tästä lajista oli, että kuinka siistiä! Nopea sprintin omainen laji, leuanvedot ovat kehittyneet huimasti viimeaikoina ja noh, mave tulisi olemaan painava.

Leuat pyöri hyvin perhosina ja pätkin niitä omasta mielestäni järkevästi niin, että jaksaisin vielä vetää maastavedossa vahvalla selällä. Olin omasta lähdöstäni ensimmäisenä valmiina leuanvedoissa ja mietin vain, että jes nyt otan erävoiton ja aivan superhyvän startin viikonloppuun. Tartuin mavetankoon ja voi luoja miten paljon se painoi.

Alkuperäinen suunnitelmani 5+5 toistoa meni viemäristä alas viimeistään siinä vaiheessa kun nappasin yhden turhan no repin kun en aivan saanut ojennettua lantiota ennen kuin tanko lipesi kädestä. Sain kuitenkin kaikki maastavedot valmiiksi painolla joka on lähemmäs neljän tai viiden toiston maksimi kun viimeksi olen kyseistä painoa liikutellut joten virhettä lukuunottamatta olin tyytyväinen.

Aika: 3:01, sijoitus 24.

20376104_753759724824844_1941810530053753172_n

Laji 2 "Pitkä veto" 

10km soutu aikaa vastaan

Jes. Tykkään soudusta ja tiesin, että tässä lajissa tulisin luultavimmin nappaamaan viikonlopun parhaan sijoituksen.

Lähdin 2:08/500m vauhtia alkuun ja pidin vauhdin tasaisena 5km asti. Tämän jälkeen kiristelin vauhtia hiljalleen ja lopulliseksi split ajakseni koko matkalta laite näytti 2:05/500m kun sain soudun valmiiksi. Olin suoritukseeni todella tyytyväinen ja oli hyvä fiilis lähteä hotellille suihkuun, syömään ja lepäämään.

Aika: 41:55, sijoitus 11.

Ensimmäisen päivän jälkeen olin noustanut karsintasijoitustani 19 sijaa ja lähdin kohti toista kilpailupäivää sijalta 16.

Kuvat: Eino Ansio / Karjalan Kovin
SHARE:

2017/05/24

FIRSTBEAT ANALYYSIN TULOKSET



Postaus on toteutettu yhteistyössä Firstbeatin kanssa. Mittaus on saatu osana yhteistyötä.


laurahamalainen_DSC_4276

Kirjoittelin jokunen hetki sitten täällä siitä kuinka olen kokenut palautumisessa hieman ongelmaa helmikuun Winter War kilpailujen jälkeen ja miksi päädyimme tekemään Firstbeat -mittauksen.

Odotin mittaukselta erityisesti treenien vaikutusta seuraavan yön uneen ja oman fiiliksen korrelointia hyvän yöunen kanssa, mutta kiinnosti myös nähdä työn kuormittavuutta ja saada kuvaa kokonaiskuormasta tällä hetkellä.

Tulokset olivat erittäin mielenkiintoisia, osaltaan odotettavissa ja osaltaan mukana oli myös yllättäviä tuloksia. Mittaus auttoi selkeyttämään omia ajatuksia tämän hetkisestä treenaamisen rytmittämisestä ja oman jaksamisen edistämisestä.



Näyttökuva 2017-05-23 kello 17.15.31
Ensimmäisenä mittauspäivänä olin aamulla töissä 7-11 sekä illalla 18-19. Salin siivoaminen näkyy vaaleansinisenä kevyenä liikuntana työaikana ja yllättävän korkeita stressipiikkejä työaikana näkyy. Tähän vaikuttaa tietysti tietokoneella työskentely, äänekäs musiikki ja kolina sekä myös koettu kiireen tunne. Klo 9 punainen piikki ajoittuu kahden kahvikupin juomiseen, mikä sekin mielenkiintoista.

Mittausten mukaan olen hyvä ottamaan päiväunia ja ne menivätkin aina kivasti palauttavalle vihreälle.

Päivän treeni oli pareittain tehtävä metcon harjoite, jossa oli mm. maastavetoa, burpeita, kahvakuulaa ja lopuksi pidempi juoksu hiekkasäkkiä kantaen. Treenin intensiteetti näkyy hieman yöunen alkuosassa eikä laadukkaampi palautuminen pääse alkamaan kuin vasta yhden aikaan yöllä. Näyttökuva 2017-05-23 kello 17.15.51
Toinen mittauspäivä ei sitten mennytkään aivan suunnitelmien mukaan. Tarkoitus oli pitää kova treenipäivä, mutta sairastumisten vuoksi teinkin tuplavuoron töissä eli 7-11 ja 16-21. Tämä näkyy aamun stressipiikkinä kun etsin kuumeisesti tuuraavaa valmentajaa iltavuoroon kun tuntui ettei omat voimavarat yksinkertaisesti riitä tulla vielä uudelleen töihin. Olo oli väsynyt ja turhautunut.

Päivällä lepohetki on onneksi mennyt vihreälle ja juurikin näillä päivittäisillä pienillä lepohetkillä voi olla suurikin positiivinen vaikutus seuraavan yön uneen. Ilman tuota rentoutumishetkeä olisi seuraavan yön uni ollut luultavasti vieläkin huonompi.

On mielenkiintoista huomata, että vaikka kyseessä oli treenien osalta lepopäivä oli kuormittavalla työpäivällä vaikutusta seuraavan yön unen alkuvaiheeseen.


Näyttökuva 2017-05-23 kello 17.43.57

Kolmantena mittauspäivänä minulla oli vapaapäivä töistä ja tein parin tunnin treenin päivällä. Ensin hieman tempausta, raskaita kyykkyjä ja voimistelua ja lopuksi n. 30minuutin metconin. Tämä näkyi voimakkaammin seuraavan yön unen alkuvaiheessa ja se onkin melko surullisen näköistä punaista ja hyvin hajanaista vihreää. Neljän aikaan yöllä palautuminen on onneksi päässyt paremmin käyntiin.

On hassua huomata miten omasta mielestä rentouttavat puuhat kuten kokkaaminen, puhelimen näprääminen ja tv:n katselu eivät mittauksen mukaan ole vihreää eli palauttamaa aktiivisuutta.


Näyttökuva 2017-05-23 kello 17.16.25

Neljäntenä mittauspäivänä treenailin vain kevyesti yläkropan voimajuttuja ennen kuin suuntasimme kohti Paimiota. Päivä meni matkustellessa ja touhuillessa kaikenlaista.

Muistan tämän yön olleen oman kokemukseni mukaan kaikista huonoin, tuntui että olen koko ajan hereillä ja kävin varmaan 6 kertaa pissalla yön aikana. Juotiin illalla yhden saunakaljat ja hyvien uutisten kunniaksi yhden pienet shotit, joka sitten jälkeenpäin paljastui aika styrkaksi espressoviinaksi joten varmaan siinä oli kofeiiniakin sitten :D Ei ihme, ettei tälläinen kofeiiniherkkä sitten kauhean hyvin nukkunutkaan, heh.


Näyttökuva 2017-05-23 kello 17.16.49

Viimeinen mittauspäivä oli kaikenkaikkiaan lepopäivä. Ei juurikaan töitä, ei treeniä, ei matkustamista. Ja se näkyi kyllä ihanasti myös mittauksessa. Päivän aikainen kaverin sohvalla makoilu näkyy osittain korkeana vihreänä palkkina ja yö on ollut palautumisen laadultaan näistä viidestä ehdottomasti paras. Myös oman kokemuksen mukaan tämä yö tuntui parhaalta ja nukuin omasta mielestä todella sikeästi ja hyvin. Oli kiva huomata, että oma kokemus korreloi mittaustuloksen kanssa ja tämä antaa varmuutta tulevaan oman palautumisen arviointiin.

laurahamalainen_DSC_4289

Mielenkiintoista oli nähdä kuinka selkeä ero on puhtaalla lepopäivällä ja päivillä joina tekee töitä, treenaa tai molempia. Tärkeää olisikin pystyä pitämään lepopäivä juurikin sellaisena päivänä kun voi tehdä itselleen mieluisia asioita poissa töistä ja salilta. Monesti olen kuullut urheilijan sanovan sitä, että eikö voisi myös sunnuntaina treenata kun on enemmän aikaa ja levätä sitten maanantaina.

Mutta työpäivä ei ole = lepopäivä.

Omassa treenaamisessa aion ottaa huomioon sen, että kovia tehotreenejä ei tule vielä montaa putkeen jotta palautuminen ehtii mukaan. Alitajuntaisesti ehkä hieman jopa pelännytkin kovempia harjoituksia sen vuoksi ettei täysin vielä luota siihen, että kroppa tulisi perässä.

Nyt kuitenkin tiedän, että lepopäivinä oikeasti tapahtuu hyvää ja laadukasta palautumista ja ettei treeniäpäivinäkään tilanne ole aivan katastrofaalinen. Tämä auttaa rakentamaan luottamusta uudelleen siihen, että uskaltaa tarttua kiinni säännölliseen treenirytmiin ja lähteä rakentamaan kuntoa kohti elokuun lopun kilpailuja Kööpenhaminassa.

Mittauksesta on kulunut aikaa jo lähes kuukausi ja oman kokemuksen mukaan mittausjakson viimeisen yön kaltaiset yöt ovat selvästi lisääntyneet vaikka olenkin treenannut aktiivisemmin. Kaikenkaikkiaan on vielä opeteltavaa sen rentouden ja luottamuksen löytämisessä jotta ei syyllisty palautumisen ja unen ylianalysointiin, mutta askel kerrallaan oikeaan suuntaan.

Mielenkiintoista voisi olla suorittaa uusi mittaus jälleen vaikkapa ensi syksynä ja nähdä pääseekö silloin palautumisessa jo viime kesän mittausten tasolle.

Kiitos Firstbeatin porukka avusta! Koin, että mittauksesta oli valtavasti hyötyä ja sain arvokasta tietoa omasta jaksamisestani.



Photos of me: Amanda Aho

SHARE:

2017/04/13

YLIRASITUSTILASSA?


Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Firstbeatin kanssa.  Mittaus on saatu osana yhteistyötä. 

IMG_6615

Winter Warien jälkeen huomasin merkittäviä ongelmia omassa palautumisessani ja kiinnitin huomiota heikentyneeseen unenlaatuuni. Normaalisti olen sellainen nukkujatyyppi, joka menee illalla sänkyyn ja herää aamulla kun kello soi. Kisojen jälkeen meni lähes kuukausi kun heräilin todella monesti öisin ja koin unen olevan todella kevyttä. Saatoin herätä siihen, että naapurilla värisi puhelin. 

Tiesin, että nyt kroppa maksaa velkoja kuluneen talven stressistä ja vaikeuksista. 

Treenaaminen jäi minimiin ja keskityin viettämään aikaa ystävien kanssa, fiilistelin MM-kisoja ja yritin vain saada kropan rauhoittumaan. Hiljalleen uni lähti korjaantumaan ja uskalsin edes ajatella treenaamista. 

Kuukausi sitten pääsin jo hieman takaisin kiinni treeneihin lähinnä höntsäilymielessä "teen mitä tänään huvittaaa -meiningillä", ei sillä että rehellisesti sanotusti olisi edes kiinnostanut treenata kovaa tai jonkin ohjelmoinnin mukaan. Kaipasin vain hyvää mieltä ja fiilistä treenaamisesta enemmän kuin kilpailutavotteisiin liittyvää järjestelmällistä harjoittelua. Kävin wodeilla, tein openit huvin vuoksi ja penkkailin tyytyväisenä open gymillä.

Pari viikkoa sitten tuntui, että olisin valmis henkiseltä puolelta treenaamaan vähän systemaattisemmin ja noudattamaan jälleen jotain ohjelmointia. Yhtenä maanantaina sitten tehtiin porukalla vähän raskaampi painonnostotreeni ja intervalli siihen päälle, enkä nukkunut neljänä seuraavana yönä todellakaan hyvin. Tuntui, ettei tästä kropasta ole yhtään mihinkään ja sekin vähäinen treenimotivaatio joka oli nostanut päätään katosi kuin tuhka tuuleen. 

Turhautti. Ärsytti. Olin pettynyt itseeni. 

Kevensin jälleen treenejä ja loppuviikosta sain unen takaisin normaalin tuntuiseksi ja tein fiksumman harjoituksen jossa oli hieman painonnostoa, kyykkyjä ja metcon, mutta tuokin itselle entiseen verrattuna vähäiseltä tuntuva volyymi ja intensiteetti oli liikaa ja seuraavana yönä näin aivan sairaita unia ja nukuin todella levottomasti. 

Sitten otin yhteyttä Firstbeatin porukkaan. Sovittiin, että lähdetään tekemään viiden päivän mittausjakso ja selvittämään palautumista ja unen laatua. 

Firstbeat on alansa johtava kansainvälinen hyvinvointiin ja huippu-urheiluun keskittynyt yritys. Firstbeat tuottaa sydämen sykevälianalyysin perusteella henkilökohtaista tietoa liikunnasta, palautumisesta ja stressistä. Tuotteeseen luottavat miljoonat kuluttajat, tuhannet yritykset ja liikunta-alan ammattilaiset sekä huippu-urhelijat aina NHL -joukkueista Englannin ja Espanjan jalkapallomaajoukkueisiin. 

Odotan innolla mittausjaksoa, jonka aikana olisi tarkoitus tehdä normaalisti töitä, muutama kevyt harjoitus sekä yksi kovempi treeni, jotta mittauksesta näkisi konkreettisesti erilaisten harjotusintensiteettien vaikutuksen palautumiseen. On mielenkiintoista nähdä miten oma kokemus hyvin tai huonosti nukkumisesta sitten korreloi mittauksen kanssa. 

Palaan mittauksen jälkeen sitten tulosten kanssa! 


SHARE:

2017/03/16

YSTÄVÄNKIRJASSA MINÄ


Bongasin Annikan blogista tälläisen pikkuhaasteen ja ajattelin sen olevan ihan hauska! Tuntuu, että virtaa riittää nyt tänne blogin puolellekin ja napsittiin maanantaina ihanan Amandan kanssa vähän kuvia niin on laadukasta materiaaliakin nyt postailla tänne.

Jotenkin toi keväinen aurinko ja valo antaa ihan sairaasti virtaa ja eilen oli töissä ihan mieletön päivä kun yksi meidän asiakkaista sai ihkaensimmäisen leuanvedon. Nää on ihan niitä parhaita hetkiä valmentajana ja niistä saa kyllä boostia taas muihinkin töihin pitkäksi aikaa.

Nyt taidan heittää netflixin päälle ja rentoutua yhden gilmore girlsin verran. Ihanaa torstaita tyypit!

unspecified-7

Nimeni on...  Laura Eveliina Hämäläinen

Jotkut tosin kutsuvat minua... Lareksi, Larssoniksi ja Sonja kutsuu vieläkin pikkulauriksi.

Olen syntynyt... 1993 Kuusankosken big cityssä.

Pienenä olin varma, että minusta tulee... Ensin halusin eläinlääkäriksi ja sitten parturikampaajaksi.

Kolme parasta piirrettä minussa on... Itse vastaisin tähän, että tietyllä tapaa mun herkkyys, kyky yrittää ajatella aina positiivisen kautta vaikka kaikki menis kuinka perseelleen ja intohimoisuus mulle tärkeitä asioita kohtaan.

Kysyin myös mun läheisiltä ja ne vastas näin; "oot hyvä kuuntelemaan, luotettava, rehellinen, sun seurassa on aina kivaa, oot hyvä ystävä ja sun kanssa voi olla näääääääin monta tuntia" ja että "se, et oot vähän hölmö välillä :D"

Lähitulevaisuudessa suunnitelmiini kuuluu... Vaihtaa auto! Ja keväällä on tulossa paljon siistejä livekeikkoja - tällä viikolla äidin kanssa laatuaikaa brunssin ja juha tapion merkeissä, parin viikon päästä haloo helsinki (!!) ja sanni ja toukokuussa hans zimmer, ohh yessss.

Suosikki kaupunkini on... Lontoo oli ihana, vaikka vain päivän siellä ehtikin olla.

Suosikkibiisini on... Tällä hetkellä: Haloo Helsingin hei haloo ja rakasta mua nyt ja Kygo - It ain't me.

Suosikki ravintolani ja -ruokani siellä on...  Lahden seurahuoneen Trattoriassa oli ainakin ystävänpäivänä ihan 6/5 kolmen ruokalajin illallinen. Otin ankanrintaa ja oli kyllä mielettömän hyvää.

Suosikki juomani on... Kylmä vesi on kyllä hyvää. En tykkää yhtään vichyvesistä, niissä on aina liikaa kuplia ja limuaki tulee juotua tosi harvoin. Mutta ainiin, KAHVI. Rakastan kahvihetkeä ja sitä fiilistä mikä tulee kun nauttii kupin kahvia rauhassa sunnuntai aamuna.

Suosikkisarjani juuri nyt... Gilmore girls. Mutta kaikkien aikojen suosikki on kyllä How I met your mother nimim. oon kattonu sen kolme kertaa alusta loppuun.

Suosikki kosmetiikkatuotteeni tällä hetkellä... Lidlin kasvorasva, halpa mutta erittäin hyvä!

Suosikkisovellukseni puhelimessani on... Instagram <3<3<3<3

Mitä pakkaat mukaan matkalle? Riippuu toki mihin menossa, mutta vakkarijuttuja tietysti ainakin yksi setti treenikamoja, puhelimen laturi, mustat farkut, muutama peruspaita ja kosmetiikkahommat.

Mitä teet kotona kun kukaan ei näe? Kuuntelen repeatilla tän hetken suosikkibiisejä ja laulan niiden mukana, vaikka väitän aina kaikille etten ikinä suostu laulamaan :D

Viimeisin sisustus ostoksesi? Kynttiläjuttu :D

Viimeisin whatsupp viestisi? "Aai nii!" Olipa mielenkiintoista :D

Paras tapa tuhlata 50 euroa? Hyvä ravintolaillallinen ja lasi viiniä.

Bravuurini keittiössä on... Vihreä curry thai kana! Paitsi viimeksi yritin säveltää ruokaa niin, että puolet mausteista puuttu niin ei kyllä tullut kauheen hyvää :D

Perjantai illan herkutteluja varten ostan kaupasta... Ben&Jerry's jäätelöpurkki tai irtokarkkeja ja yks corona :D


Kuva: Amanda Aho // www.amandaaho.com

SHARE:

2017/03/08

KUN KUPLA PUHKEAA



IMG_5311

Olen aina ollut tunnollinen ja ahkera. Jos jotain tehdään, niin se tehdään kunnolla alusta loppuun asti. En koskaan aiemmin ole ymmärtänyt, että myös siinä voi piillä oma vaaransa.

CrossFit on ollut iso osa elämääni viimeisen reilun parin vuoden ajan. Yrittäjyys tuli mukaan elämääni kun olin vielä koulussa ja sanotaanko, että noh, ei se aina ole niin kauhean kevyttä ja helppoa. Lisäksi minussa oli syttynyt vahva kipinä kilpailemiseen ja huomasin, että kun tekee asioita tunnollisesti ohjelmoinnin mukaan kehitystä tapahtuu hurjaa vauhtia. Se motivoi ja kasvatti nälkää. Halusin enemmän. Halusin menestyä. Halusin voittaa.

En vain tiennyt mikä hinta tuolla poltteella tulisi olemaan.

IMG_5314

Aloin hiljalleen ajautua tietynlaiseen kuplaan. Kaikki ajatukset ja teot pyörivät treenien ympärillä ja muita elämän menoja määritti hyvin vahvasti se miten ne mahdollisesti vaikuttaisivat treeneihin seuraavana päivänä.

En voinut lähteä kesäiltana ulos, koska en pääsisi välttämättä aikaisin nukkumaan.

En voinut lähteä juhannuksena mökille, koska en voisi juoda kaljaa ettei seuraavan viikon treenit menisi pilalle.

En viettänyt spontaaneja iltoja läheisteni kanssa, koska olin aivan liian paljon kiinni rutiineissani jotka huomaamattaan vetivät arjen harmaaksi massaksi.

Olin ajamassa itseäni kovaa vauhtia loppuun ja samalla myös läheisiä ihmisiä ympäriltäni pois. Ja kaikkein pelottavinta kaikessa oli se, että en itse tajunnut sitä lainkaan. En nähnyt kuinka itsekkääksi olin muuttumassa. En tajunnut, kuinka olin kadottamassa itselleni tärkeimmän arvon - perheen ja läheiset ihmiset. En ymmärtänyt kuinka väsynyt olinkaan. Minulla ei ollut mitään annettavaa mihinkään treenien ulkopuolella.

IMG_5312

Kesti puoli vuotta ennen kuin uskalsin pysähtyä. Ja tuo pysähdys on ollut raskain ja pelottavin juttu mitä olen vähään aikaan käynyt läpi. Samalla se on kuitenkin avannut silmäni siihen mikä oikeasti on tärkeää ja vihdoin alan löytää jälleen sen avoimen, herkän ja muista välittävän Lauran joka pohjimmiltani olen.

On pelottavaa katsoa taaksepäin itseään ikäänkuin ulkopuolelta. Kuka tuo ihminen on? Miten se voi tehdä noin? Miten se voi sanoa noin? Miten kaikki menikin noin yli?

Tuo pysähdys sai minut myös pohtimaan miksi haluan ylipäätään kilpaurheilla. Hetkeen en osannut edes vastata siihen ja tuntui vain lähinnä siltä, että laji jota niin intohimoisesti tein on vain vienyt minulta kaiken mikä oikeasti on tärkeää. Olin todella väsynyt enkä tiennyt haluaisinko enää edes kilpailla.

IMG_5310

Takana on kaksi raskasta kuukautta. Kymmeniä huonosti nukuttuja öitä, kymmeniä päiviä jotka ovat alkaneet itkulla ja päättyneet itkuun. Lukuisia hetkiä, jolloin olisin antanut mitä vain voidakseni palata ajassa taaksepäin. Mutta hiljalleen olen löytämässä tietäni takaisin kotiin.

Tiedän, että halu kilpailla on olemassa syvällä sisimmässäni ja kun sen aika tulee, se nousee taas esiin ja aion ottaa selvää kuinka lähelle suomen kärkeä voin päästä.

Haluan kuitenkin ennen kaikkea olla rakastava kumppani, hyvä ystävä, läheinen isosisko ja oikeasti läsnä niille ihmisille joilla on tärkeimmät paikat minun elämässäni.

Tämä on varmasti avoimin ja rehellisin blogiteksti mitä olen koskaan kirjoittanut. Siltikään en halunnut jättää sitä kirjoittamatta. Haluan, että te siellä muistatte olla välillä vähän enemmän läsnä, tehdä vähän enemmän spontaaneja juttuja pelkäämättä tulevaa päivää ennen kuin tuo harmaa kupla imaisee ketään teistä sisäänsä.

Nimittäin elämä, se on tuon harmaan kuplan ulkopuolella.
SHARE:
© LAURA H.

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig