Niin kauan kuin muistan ovat lapaluuni olleet, noh ei niin täydellisessä asennossa. Ne siirrottavat enkä ole sitä osannut korjata sillä "en tunne" niitä oikeita lihaksia joilla ne voisi saada paikoilleen. Tiedän kouluni pohjalta miten suuri merkitys lapaluun hallinnalla on hartiarenkaan/olkapääseudun toiminnassa ja myöskin siinä kuinka helposti se voi vammautua puutteellisen toiminnan aiheuttamana. Jep, tieto lisää tuskaa ainakin tässä tapauksessa.
Opparin tiimoilta on nyt tullut nähtyä yhtä suomen kärkinimistä mitä tulee fysioterapiaan ja tämä henkilö otti minut siipiensä suojaan, tavoitteenamme nyt saada lavat toimimaan oikein ja pitkällä tähtäimellä oikeasti mahdollistamaan täysipainoinen treeni ja kilpaileminen korkeammallakin tasolla. Ultraääni- ja EMG -mittausten jälkeen tuomio oli aika rusentava - yliaktiiviset trapeziukset, myöhästynyt serratusaktivaatio, atrofioituneet ulkokiertäjät, yliaktiivinen subscapularis ja äärimmäisen heikko lihasvoima mitä lapaluun hallinnasta vastaaviin lihaksiin tulee. Suomeksi siis, teen liikaa töitä tietyillä lihasryhmillä peittääkseni suoraan sanottua surkeaa kontrollia ja tästä syystä monet tärkeät lihakset eivät toimi oikein. Hassuintahan tässä on, että mun olkapäihin tms. ei koskaan koske, ne ei vain toimi oikein.
Pitkällä tähtäimellä jos asiaa ei hoida kuntoon ei noin heikosti toimiva systeemi tulisi kestämään tämän lajin aiheuttamaa kuormaa ja kun omissa tavotteissa on päästä oikeasti mahdollisimman pitkälle. Ja silloin haluan olla paras versio itsestäni. Tämä tarkoittaa sitä, että loppu kesän suunnitelmat menee aika pitkälti uusiksi. Karjalan Kovimmissa tulen olemaan huolto/valmennustiimissä ja raskaat tempaukset, työnnöt, perhosleuat, muscle upit ja muut saa kyllä unohtaa hetkeksi.
Järjellä kun ajattelee, niin olen kiitollinen mahdollisuudesta tehdä yhteistyötä huippuammattilaisen kanssa. Tiedän, että tämä on oikea valinta ja oikea tapa hoitaa asiat kuntoon. Jos taas unohdetaan se järjen ääni, niin kyllähän se suoraan sanottuna v******. Koko alkuvuoden on tähdännyt kohti elokuuta ja Karjalan Kovimpia, odottanut niitä ensimmäisiä karsintoja, odottanut sitä että kova työ palkittaisiin paikalla kisaan ja olisi halunnut päästä testaamaan mihin sitä on vuodessa päästy.
Jälleen palaa sen kysymyksen ääreen, mikä on oikeasti tärkeää? Kilpailuja tulee, aikaa on ja hyvin tehty pohjatyö palkitaan. Tärkeää on se, että paikat pysyvät ehjinä - vain idiootti pilaisi tulevaisuuden sillä, että hätäilee ja kiirehtii. Kuten aiemminkin mainittua, kiire ei sovi treenaamiseen. Se pärjää, joka tekee fiksuja asioita.
