Koska tajusin, ettei mulla ollut yhtään kuvaa Tammikuulta, alkaa mun vuosi 2011 näiltä osin siis Helmikuusta.
Helmikuussa tanssittiin vanhojen tanssit, käytiin vanhojen risteilyllä, olin polvileikkauksessa,
itkin kivusta, tunsin itseni avuttomaksi, makasin 24/7 sängyssä ja kattelin gossip girliä, vihasin koulussa ruokailemista,
kaipasin minulle tärkeää ihmistä enemmän kuin ikinä, kävelin kepeillä, opin arvostamaan pieniä arjen iloja
kuten kykyä saada haettua vesilasi itse ilman toisen apua ja tunsin epätoivon hetkiä polven kanssa
Maaliskuussa kävelin lisää kepeillä, kollarit olivat ainoat housut jotka mahtuivat jalkaan polven kohdalta,
sain lempinimen terminaattori, vihasin polvitukea, kaipasin Jarkkoa, sain vihdoin alkaa opetella kävelemään taas,
korjasin välit Jarkon kanssa mikä oli muuten ehkä kuukauden koho kohta, löysin jostain sen sisun polven kuntoutukseen
Huhtikuussa kävimme koulun kanssa unkarissa, tapasin siellä ihania ihmisiä,
tajusin että unkarilainen pizza ja jäätelö on maailman parhaita, aloin seurustella Jarkon kanssa,
kaipasin treenaamista, odotin kesää, vihasin polvitukea entistä enemmän, tunsin kasvaneeni ihmisenä vahvemmaksi,
ostettiin mulle auto ja nautin siitä ettei tarvinut käyttää hissiä koulussa. Aloin myös kirjoittamaan blogia huhtikuussa!
Toukokuussa täytin vihdoin 18, järjestin bileet, juhlimme suomen MM kultaa,
olimme torilla mukana koko Helsingin hurmoksessa, vihasin polvitukea vielä entistäkin enemmän,
pukeuduimme hauskasti koulun vappujuhlaan, aloin käymään salilla koska en kestänyt olla erossa treenauksesta,
ikävöin kovasti body pumppia, ja kun menin sinne vihdoin meinasin kuolla :--D
Kesäkuussa pääsin eroon polvituesta! JIHII ! juhlimme Jarkon valmistujaisia,
pääsin inssin läpi, tein hamppareita hullun lailla, missasin kaikki hellepäivät koska olin töissä,
vietin aikaa Iran kanssa, tajusin että kuukauden päästä Jarkko lähtisi inttiin, kuntoutin jalkaa ja kävin fysioterapiassa,
yritin ottaa aurinkoa mutta melko epätoivoseks yritykseksi jäi..
Heinäkuussa sain Tulikouralta terveen paperit ja luvan juosta, aloitin lukemaan syksyn ylioppilaskirjoituksiin,
tein vähän lisää hamppareita ja palvelin asiakkaita tykkimäessä, yritin sopeutua Jarkon olemiseen intissä,
kävin ekaa kertaa uimassa meidän lähi rannassa, söin litra tolkulla mustikoita, olimme Sonjan kanssa Hamina Bastionissa,
kirosin sitä että olin kaikki hellepäivät töissä enkä rannalla, kiipesin jälleen hevosten selkään,
odotin töiden loppumista ja hengailin kavereiden kanssa
Elokuussa nautin minun kahden viikon lomasta, luin biologiaa kuin hullu,
kävin nappaamassa aluekisoista ruusukkeen, rakastin onnistumisen tunnetta, olin onnellinen,
treenasin innoissani, vietin huippukivoja hetkiä Iran kanssa, unkarilaiset olivat täällä suomessa,
ihmettelimme kuinka unkarissa ei syödä tortilloja ja aloitin abi vuoden lukiossa
Syyskuussa stressasin kirjoituksista, ikävöin Jarkkoa,
tunsin helpotusta kirjoitusten jälkeen, aloin haaveilla body pump ohjaajan hommasta ja kävin vieläkin fysioterapiassa
Lokakuussa juhlittiin Jarkon synttäreitä, kuvailtiin metsässä, treenattiin lisää,
aloitettiin toinen jakso ja tiukka opiskelu, silloin aurinkokin paistoi useammin,
kävin Lahdessa kun sisko oli maajoukkuehommeleissa, odotin syyslomaa ja kaipasin kesää
Marraskuussa juhlittiin kavereiden synttäreitä, suunniteltiin puurojuhlaa,
rakastuttiin body combattiin vielä enemmän, kaipasin jo lunta sillä aina oli pimeää, vietin ihania päiviä Iran kanssa,
aloin ratsastaa Riiaa ja löysin sisäisen heppatyttöni uudelleen, olin onnellinen,
kaipasin auringonvaloa, teki mieli suklaakuorrutettuja mansikoita ja kaipasin lunta
Joulukuussa hypittiin riemusta, ylitettiin fyysisiä rajoja body pump koulutuksessa,
olin ylpeä polvestani ja itsestäni, tunsin onnistumisen riemua ja yhteenkuuluvuutta,
sain uusia ihania ystäviä, tuhlasin rahaa body shoppiin,
viettetiin meille abeille vikoja koulun pikkujouluja ja paistettiin tyttöjen kanssa hienoja pipareita.
Joulukuussa tajusin, että kaikista alkuvuoden vastoinkäymisistä huolimatta vuosi 2011 on ollut hienoin vuosi vähään aikaan. Vuoden aikana olen oppinut sen, kuinka maailman romuttanut asia voikin kasvattaa ihmisenä vahvemmaksi, kuinka menetys voi kääntyä elämän rakkaudeksi, kuinka epätoivon itku lopulta kääntyy ilon kyyneliin, kuinka ahkeralla treenauksella olen päätynyt kepeillä kävelevästä toipilaasta body pump ohjaajaksi ja kuinka ikinä, ei ikinä pidä luovuttaa. :-)
Never give up, it's such a wonderful life.
