KESKITY SIIHEN KAIKKEEN MITÄ VOIT TEHDÄ

"There are no such thing as setbacks. All those thing you think you need to overcome are just opportunities for you to get stronger, for you to get better. It's all part of the process." 

Keskustelimme aiheesta urheilufysioterapian peruskoulutuksessa, olemme keskustelleet aiheesta paljon oman treeniryhmämme kanssa ja tuli nyt fiilis, että haluan avata ajatuksia myös hieman tänne blogin puolelle. 

On käytännössä sama puhutaanko harrastajista vai huippu-urheilijoista, mutta silloin kun tavoitteet omaan tekemiseen asetetaan korkealle, voi välillä tuntua että pudotus alaspäin vastoinkäymisten kohdalla on omasta näkövinkkelistä katsottuna kohtuuttoman suuri. Loukkaantumiset (pienemmät tai suuremmat vammat) ovat niitä joihin törmään työssäni useimmiten ja joihin yritämme urheilijoiden kanssa löytää toimivia ratkaisuja. 

Valmentaminen ja toimiminen urheilijoiden kanssa on paljon muutakin kuin pelkkää teknistä ohjeistamista. Loukkaantumisen kohdalla mukaan astuu vahvasti myös mentaalipuolen kehittämistä, tukemista ja harjoittamista. Vamman saanut urheilija takertuu hyvin vahvasti siihen kaikkeen mitä hän ei nyt voi/saa tehdä.  Negatiivisuus ruokkii negatiivisuutta ja heijastuu myös muihin elämän osa-alueisiin. On tärkeää saada urheilija keskittymään kaikkiin niihin asioihin joita voi vammasta huolimatta tehdä. Urheilufysioterapian näkökulmasta katsottuna tavoitteena olisi, että loukkaantunut urheilija olisi kokonaisuudessaan paremmassa kunnossa vamman parannuttua.

Katsotaan siis aina isompaa kokonaiskuvaa.

Aihe on omallakin kohdalla todella ajankohtainen sillä perjantaina yksi epäonnistunut nosto toi mukanaan vasemman ranteen venähdysvamman. Nyt tässä sitten pidän peukkuja pystyssä, että pystyn ensi viikon lopulla vielä tekemään karjalan karsinnan. Focus on kovasti positiivisuudessa ja haluan vahvasti uskoa, että onnistun tekemään karsinnan niin että tulos riittää kisaan mukaan pääsyyn.

Ja mitä treeneihin tulee, keskityn täysillä kaikkeen siihen mitä voin tehdä. Etukyykky ei onnistu, teen siis takakyykkyä. Ylöspäin työntäminen tangolla ei onnistu, mutta käsipainoilla kyllä, tempaaminen ei onnistu, mutta onneksi voi tehdä tempausvetoja. Loukkaantuminen, oli se sitten pieni tai suuri, tuntuu aina väärältä ja ajoitus ei ole koskaan hyvä. Aina tulee fiilis "miksi juuri nyt??". Karsinta alkoi eilen ja kyllä kieltämättä lauantaina otti aivoon kun ei saanut edes shortseja jalkaan ilman kipua kädessä.

Tänään ranne on kuitenkin jo paljon parempi ja pystyin pitämään tyhjää tankoa front rackissa joten uskon, että viimeistään ensi viikon lauantaina se on sellaisessa jamassa että kestää karsinnan. Jos ei jostain syystä ole, niin sekin on elämää ja sitten siirretään focus Unbrokeniin syksyllä.

Lähtökohtaisesti kyllä edelleen vahvasti kohti Karjalan Kovinta. Ei tätä taistelua ole vielä hävitty. 

KIIREEN KESKELLÄ

Tavallaan olen iloinen ja kiitollinen siitä, että elämässä on sisältöä ja tekemistä. Olen iloinen siitä, että lähipiiriin on kuulunut iloisia juhlia viime viikkojen aikana ja töiden sarallakin on paljon mielenkiintoisia juttuja niin takana kuin edessäpäin. Kesäkuuhun mahtuu kolmet valmistujaiset, yksi seminaari, yhdet boxin juhlat ja yksi kahden päivän täydennyskoulutus töiden ja treenien lisäksi.

Toisaalta odotan kyllä ensi viikon jälkeistä rauhottumista. Alkuviikon aion pyhittää kehonhuollolle, lepäämiselle ja rauhoittumiselle ennen koulutusviikonloppua Helsingissä. Sen jälkeen viikonloput hiljentyvät ylimääräisten menojen osalta ja kalenteri näyttää tarkoituksella tyhjempää. Samalla kuitenkin kisakarsinnat lähestyvät ja pian pystyy keskittymään hieman enemmän kauden ensimmäisiin kilpailuihin.

Yksi omista "tavotteista" tälle kesälle olisi onnistua löytämään aikaa myös spontaaneille jutuille ystävien ja poikaystävän kanssa. Haluaisin osata vetää selkeämmin rajan sille milloin olen ajatusten tasolla töissä ja osaisin vaihtaa paremmin ns. vapaalle. Kliseinen lause "yrittäjällä ei ole vapaata" pitää karulla tapaa paikkansa, sillä väkisinkin työasiat tulevat mukana kotiin. Mielestäni tässä olisi kyllä ehkä kaikilla meillä yrittäjillä pieni petraamisen paikka. Kokoajan ei voi olla töissä, koska luovuus ja tehokkuus kärsii.

Siispä olen tarkoituksella jättänyt heinäkuun viikonloppuja ns. ylimääräisten töiden osalta sopimatta. Haluan jättää tilaa niille spontaaneille kesäjutuille, jotka auttavat rentoutumaan ja siirtämään ajatukset hetkeksi pois treeneistä ja töistä. Elämässä pitää olla tilaa tehdä ennalta arvaamattomia asioita, vaikka yrittäisikin kilpaurheilla tai pyörittäisi yritystä.

URHEILIJAN EPÄVARMUUS

Kirjoitin ensin otsikkoon "urheilijan itsevarmuus", mutta itsevarma on aika vastakohta sille miltä treeneissä viime viikolla tuntui. Mukaan mahtui toki hyviä treenejä ja onnistumisen tunteita, mutta myös kahdesti viime viikolla tuli itku turhautumisen vuoksi. Jos toisessa päässä painonnosto kulkee ja kehittyy nopeaakin tahtia, ei voimistelujutuista meinaa ajoittain tulla yhtään mitään. 

Viimeisen reilun kuukauden aikana painotus on käännetty treeniohjelmassani selkeästi heikkouksiin eli voimisteluun. Tämä tarkoittaa sitä, että leijonanosan viikosta keskityn asioihin joissa koen olevani huono. Se vaikuttaa todella paljon omaan henkiseen jaksamiseen, sillä onnistumisen tunteita ei tule läheskään niin usein.

Terve itseluottamus ja itsevarmuus kuuluvat menestyvän urheilijan pakettiin. Ymmärretään oman suorituksen kokonaisuus, osataan suhtautua terveellä itseluottamuksella omiin vahvuuksiin ja tiedetään, että kovalla työllä ne heikkoudetkin saadaan sieltä nousemaan ylöspäin. 

Ns. heikkoina hetkinä olen joutunut tietoisesti kehittämään omaa ajatteluani. Olen pyytänyt tukea läheisiltä ja kuunnellut heidän järkipuheitaan. Olen tietoisesti etsinyt pienen pieniäkin edistysaskeleita ja onnistumisia ruokkimaan motivaatiota harjoittelun jatkamiseen. Olen kehittänyt sisäistä puhettani kannustavaksi, sillä epäonnistumisten kohdalla vieläkin välillä ajattelen ettei minusta ikinä tule mitään ja olen jopa kyseenalaistanut kilpailemisen tänä syksynä, koska olen kokenut olevani niin huono jossakin. 

Tiedän, että omassa korvien välisessä vahvuudessa on vielä paljon kehitettävää siinä missä fyysisessäkin tekemisessä ja oppimassahan tässä vielä vasta ollaan. Välillä tulee epävarmempi fiilis ja välillä taas itsevarmempi, kummastakin pitää ottaa oppia. 

Kello TOMTOM * (saatu yhteistyön kautta)