By Laura Hämäläinen

2017/09/27

PERSONAL TRAINER AKATEMIA: TOINEN KOULUTUSVIIKONLOPPU

*Yhteistyössä: Personal Trainer Akatemia 



Minulta jäi ensimmäinen Personal trainer akatemian koulutusviikonloppu tosiaan väliin kun olimme siellä Kööpenhaminassa, mutta viime viikolla pääsin sitten mukaan toiselle (2/8) koulutusviikonlopulle. Kahden päivän teemana oli lihasvoimaharjoittelu sekä harjoittelun ohjelmointi. 

Odotin mielenkiinnolla ennenkaikkea uusia näkökulmia ja paluuta perusasioiden äärelle.

IMG_1854

Lauantaina starttailtiin koulutusviikonloppu Optimal Performance Centerin tiloissa ja tutustuttiin / kerrattiin hieman perusasioita kuntosalilaitteista ja mm. askelkyykystä sekä käsipainoilla tehtävistä liikkeistä.

Oli kiva huomata, että oma ajattelumaailma kohtasi aika vahvasti meidän aamupäivän kouluttajan, Sampsa Kauton, kanssa. Sampsa on myös fysioterapeutti ja puhui paljon mm. rintakehän kontrollista ja hartiarenkaan asennosta eri liikkeissä. Nappasin takataskuun parhaina juttuina ehdottomasti pohkeiden treenaamisen merkityksen sekä hyviä tipsejä yhden käden kulmasoutuun ja bulgarialaiseen askelkyykkyyn. Nämä on juuri niitä pieniä tarkennuksia ja sävyeroja joita halusinkin jotta pääsee haastamaan sitä omaa tapaa ajatella ja aiemmin opittuja linjoja.

Touhuttiin kaikki asiat käytännön kautta ja jokainen myös fiilisteli itse käsittelyssä olevaa harjoitetta. Aika kului kyllä nopeasti ja oli ihan hauskaa pitkästä aikaa olla myös vähän enemmän juttuja kuntosalimaailman puolella. Empä muista koska olisi viimeksi tultu oltua takareisilaitteessa :D Hauskaa vaihtelua itsellekin ja hyvää kertausta ajatellen jos taas tulevaisuudessa tulisikin jostain syystä tekemään enemmän töitä kuntosalimaailmassa.

IMG_1833

Lounaalla ehdin kivasti tutustua muihin kurssilaisiin ja oli hauska huomata, että meitä crossfit maailmasta tulleita oli useampia ja yhteistä juttua riitti kyllä kaikkien kanssa. Mukana oli myös pari muuta fysioterapeuttia ja kokonaisuudessaan ryhmä vaikutti kivan aktiiviselta ja osaavalta. Olen itse huomannut tässä muutaman vuoden aikana miten tärkeää verkostoituminen on liikunta-alalla. Aivan superjuttuja on välillä osunut omalle kohdalle uusien kontaktien ja tuttavuuksien kautta ja tässä meillä on taas koossa aivan superjengi rautaisia ammattilaisia.

IMG_1943

Yksi viikonlopun kantavista pääteemoista oli perusliikemallit ja niiden progressiot. Kävimme huolellisesti läpi kaikki eri perusliikemallit ja jokaiseen kategoriaan kattavasti erilaisia liiketekniikoita ja pohdimme liikkeiden progressiomalleja ja opettamista. Jälleen tuli hyviä tarkennuksia ja yksityiskohtia omassa työssä käytettäväksi jossa päivittäin kohtaan juurikin näitä perusliikkeitä ja ihmisiä joilla tulee huomioida liikkeiden progressiivisuus.

Käytännön harjoittelun lomassa syntyi myös hyvää keskustelua aina kun joku viitsi vain avata suunsa rohkeasti ja kysyä kouluttajilta ja muilta ryhmäläisiltä, että "hei, mites, mitä mieltä oot tämmösestä jutusta". Nämä keskustelut nousivat kyllä itselle antoisimmiksi jutuiksi kun päästiin usein hieman vielä pintaa syvemmälle käsiteltäviin aiheisiin. Monesti sitä koulutuksissa aina pohtii omassa päässään, että hmm mitähän tuo kouluttaja on mieltä vaikkapa maastavedossa ristiotteesta, mutta liian usein sitten ei kuitenkaan saa avattua suutansa ja sitten sitä huomaa pohtivansa sitä samaa asiaa vielä ajomatkalla takaisin kotiin.

Otinkin yhdeksi tavoitteeksi itselleni rohkeasti kysyä ja avata keskusteluja koulutuksen aikana sillä koen, että saan niistä itse valtavasti irti.

IMG_1945

Sunnuntaina jatkoimme Käpylän Movement Centerin tiloissa perusliikemallien hinkkaamista käytännönharjoitteilla ja harjoittelimme käytännössä myös harjoitusohjelman rakentamista. Teki todella hyvää palata aivan basic asioiden äärelle siinä mitä ohjelmointiin tulee ja oli suorastaan haastavaa ajatella asioita niin ikäänkuin yksinkertaisesti kuin mitä tänä viikonloppuna meiltä vaadittiin :D Nappasin kuitenkin heti kopin jälleen ohjelmoinnin perusteista ja istutin niitä niin omien treenien apuliikeprogressioihin kuin asiakkaidenkin ohjelmointiin ja olen kokenut ne kyllä toimiviksi työkaluiksi.

Kokonaisuudessaan viikonloppu oli kaikkea mitä odotinkin - paljon käytännön harjoitteita, mahtavan samanhenkinen ryhmä ja ammattitaitoiset kouluttajat. Kieltämättä työviikkojen väliin kaksi yhteensä reilu 10 tunnin päivää matkoineen hieman verotti meikäläisen aivokapasiteettia viime viikon lopulta kun tuntui, ettei korvien välissä ole kuin käsiä yhteen hakkaava apina kun yritin saada töitä tehtyä (:D).

Onneksi viime viikonloppuna ehti hieman lepäilemään ja latailemaan akkuja. Seuraava viikonloppu (3/8) olisi jo ensi viikolla, mutta ylläripylläri arvatkaas kenellä on lukittuna työviikonloppu tuohon treenileirin valmennushommien merkeissä eli PTA -hommissa olen mukana taas neljännellä viikonlopulla marraskuun puolella.

Seuraavan viikonlopun teema olisi juuri se jota eniten olen odottanut eli ravitsemus ja henkinen hyvinvointi, mutta onneksi pääsen käymään sen sitten huhtikuun alussa seuraavan ryhmän mukana. Ja hei, aina positiivisen kautta - pääsen tutustumaan tammikuussa aloittavaan ryhmään näiden mun rästien ansiosta joten tuplamäärä uusia tuttavuuksia ja kontakteja, jee!

IMG_1858
SHARE:

2017/09/24

3+1 MYYTTIÄ URHEILUVAATTEIDEN PESUSTA

* Kaupallinen yhteistyö: Bio Luvil

IMG_2096


Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Bio Luvilin kanssa. Yhteistyön tarkoitus on lisätä aktiivisten liikkujien (ja hieman vähemmän pyykinpesuun perehtyneiden henkilöiden kuten allekirjoittaneen) tietämystä juurikin eniten pesukertoja kerryttävien vaatteiden hoidosta eli urheiluvaatteiden pesusta. 

Itse kuulun niihin, jotka juuri ja juuri jaksavat erotella pyykit tyylillä "valkoiset ja muut" ja annostelevat pesuaineenkin aina vähän sinnepäin (:D). Olen kuitenkin huomannut, että vaatteiden käyttöikä varmasti pitenisi jos niitä pesisi oikein ja oikeanlaisilla aineilla, koska on ikävää jos treenivaatteiden muoto katoaa muutaman kuukauden käytön jälkeen vain siksi, että ei jaksanut kiinnittää huomiota siihen miten niitä kannattaisi pestä. Koska noh, treenivaatteet nyt tuppaa olemaan yleensä suhteellisen hinnakkaita.

Sen lisäksi, että olen ottanut tavoitteekseni lajitella pyykit oikein - vaaleat, mustat ja värikkäät, aion myös panostaa kunnollisiin pesu- ja huuhteluaineisiin.

Keräsinkin yhteen 3+1 yleisintä myyttiä liittyen urheiluvaatteiden pesuun. Kuinka moni näistä kumoutui sinun kohdallasi? 

IMG_2097

1. Teknisiin materiaaleihin ja urheiluvaatteisiin ei saa käyttää huuhteluainetta

Väärin. Se on sallittua ja suorastaan suositeltavaa. 

Itsekin olen elänyt tässä uskossa noh, niin kauan kuin olen itse pyykkini pessyt - mistä lie tämä sitten aikojen saatossa ihmisten mieleen tarttunut. 

Käyttämällä huuhteluainetta treenivaatteita pestessä autat ehkäisemään kuituvaurioita ja
vanuttumista, joka saattaa vangita kosteutta ja hikeä treenivaatteisiin ja aiheuttaa ikäviä hajuja.
Vanuttuneissa vaatteissa kankaan hengittävyys myös kärsii jolloin treenatessa kosteus ei pääse
haihtumaan iholta pois yhtä hyvin. Lisäksi treenivaatteet on usein valmistettu keinokuiduista jotka
sähköistyvät helposti.

Huuhteluaine auttaa vähentämään vaatteiden sähköisyyttä ja tekee niistä miellyttävän pehmeitä.
Vaatteiden kunnosta huolehtimisen lisäksi huuhteluaineella saat treenivaatteisiisi halutessasi raikkaan
tuoksun.

Vastoin yleistä uskomusta, huuhteluaine ei vaurioita elastaani kuituja tai vaikuta kankaan
joustavuuteen (jeij, tervetuloa raikkaan tuoksuiset treenivaatteet!!)

2. Pesuaineella ei ole väliä 

Väärin. On suositeltavaa käyttää nestemäistä pesuainetta, joka pesee ja huuhtoutuu hyvin
myös matalammissa pesulämpötiloissa. Vaatteiden käyttöikää pidentää urheiluvaatteiden pesuun suunnitellut pesuaineet kuten uusi Bio Luvil Sport.

Bio Luvil Sport on tarkoitettu huolehtimaan kankaista ja kuiduista kuten muutkin Bio Luvil tuotteet, mutta se on suuniteltu erityisesti urheiluvaatteille ja teknisille materiaaleille. Se neutralisoi hajuja eikä sisällä valkaisuaineita ja jättää vaatteisiin raikkaan tuoksun. Tuoksu oli omaan nenään todellan miellyttävä enkä muista koska treenivaatteet olisi tuoksunut yhtä freesille (heh yleensä kun käyttänyt sitä halvinta pesuainetta mitä kaupan hyllystä löytyy..)

3. Kuivaustavalla ei ole merkitystä 

Väärin. Puuvillakankaat voi laittaa suoraan kuivausrumpuun, mutta kaikkien teknisten materiaalien tulisi antaa kuivua luonnollisesti. Tarkista aina paras kuivaustapa vaatteen hoito-ohjelapusta. 

4. Voin pestä kaikki treenivaatteet samalla lämpötilalla 

Väärin. Suurin osa urheiluvaatteista vaatii alhaisen, jopa 30° lämpötilan joten muista aina tarkistaa lämpötilamerkistä vaatteet hoito-ohjelapusta. Osa tuotteista voi vaatia jopa erityispesuohjelmaa. Huomioi, että usein automaattiset pikaohjelmat pesevät 40-50° jos lämpötilaa ei voi itse säätää ja itse olen tähän kyllä syyllistynyt kun en aiemmin sitä hoksannut ja olen pessyt treenivaatteita aivan liian lämpimällä vedellä ja se on vaikuttanut mm. vaatteiden muotoon teknisissä paidoissa. 


Ja hei, koska tiedän että siellä on paljon treenaavia ihmisiä ruudun takana - halutaan antaa nyt teille mahdollisuus voittaa Bio Luvil Sport -tuotepaketti. 

Kommentoimalla ja kertomalla mitkä ovat sinun lempi treenivaatteesi ja miten treenityylisi rakentuu olet mukana arvonnassa. Kaikkien kommentoijien kesken arvotaan kolme Bio Luvil Sport tuotepakettia! Arvonta on voimassa 7 päivää eli päättyy 01.10. Tutustu kilpailun sääntöihin ja ehtoihin täällä.

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!
SHARE:

2017/09/23

BUTCHER'S CLASSICS FIILIKSIÄ PART 3

Sunnuntai - kolmas kilpailupäivä 

Lauantaina ilta oli tapahtumarikas, ensin oli vähän burgereita ja sitten oli hämähäkki. Mirkan sanojen mukaan "ravun kokoinen" hämähäkki poistettiin lopulta meidän huoneesta respan naisen toimesta kun meistä kumpikaan ei kyennyt siihen koskemaan :D Soitettiin reippaana respaan ja pyydettiin apua, ihan perus lauantai-illan meiningit.

Vihdoin sitten tuon episodin jälkeen päästiin nukkumaan ja molemmilla oli aika toiveikas fiilis seuraavan aamun jumien määrästä, koska kroppa tuntui yllättävän freesiltä. Sunnuntai aamun ensimmäinen laji tulisi olemaan uintisprintti merivesialtaassa satamassa ja mikä siinäkin on, että uintilajit jännittää aina aivan sairaasti....

IMG_1559

Laji 6 

Aikaa vastaan 400m uintia tiiminä, vähimmäisvaatimus 100m/urheilija.

Päätettiin taktikoida ja jaettiin uintimatka 200m Mirkalle, 100m minulle ja vielä viimeinen 100m Mirkalle, koska Mirka on meistä huomattavasti nopeampi uimaan.

Jo kilpailupaikalle selviäminen itsessään vaati hieman mindsettiä, koska käveltiin joku 3km matka aivan jäätävässä kaatosateessa ja navigaattori ohjasi meidät ensin vielä varmaan kilometrin verran harhaan. No, loppu hyvin kaikki hyvin ja selvittin perille kamat märkinä ja noh, sanotaanko että edellispäivän Murph kyllä tuntui kropassa :D

Yllättävän hyvin kroppa kuitenkin suli kun tehtiin kunnon alkulämmittelyt ja samalla ihmeteltiin kun muut joukkueet "lämmittelivät" heiluttelemalla käsiä altaan reunalla (:D). Me käytiin juoksemassa kunnon hiki päälle, tekemässä vähän sprinttejä ja kroppa tuntui kyllä yllättävän hyvältä. Vesi oli kyllä melkoisen vilposta ja suolavedessä uiminen maistui ihanasti suolalta.

Ennen meidän lähtöä yksi tytöistä sai jonkun kohtauksen uinnin aikana ja tämä viivästytti meidän lähtöä varmaan melkein vartilla. Se oli vähän harmi, koska paras lämpö pääsi häviämään kun värjöteltiin uikkareissa pyyhkeet päällä vesisateessa syksyisessä satamassa.

Mirka avasi meidän lajin ja nappasi alkuun vahvan kakkospaikan kuumasta erästä. Aloitin itse vaparilla, mutta pilkkopimeä meri ja kylmä vesi sotkivat a) uinnin suuntaamista ja b) hengittämistä niin paljon, että vaihdoin suosiolla puolessa välissä osuuttani rintauintiin ja päästiin viimeiseenkin vaihtoon toiselta sijalta.

Napattiin lajista selkeä kakkostila ja noustiin tämän lajin turvin kokonaistilanteessa kolmanneksi.

Siinä sitten vaihdettiin kuivat vaatteet keskellä satamaa toisen pitäessä pyyhettä ympärillä ja välillä nauratti niin paljon, että koko hommasta ei meinannut tulla yhtään mitää ja taisi siinä melkein tissi vilahtaa jossain välissä ohi kulkeville lenkkeilijöille, jotka kieltämättä ihmettelivät sataman tapahtumia kun vähäpukeisia urheilijoita pyöri ympäriinsä sateessa :D

IMG_1557

Laji 7 "semifinaali"

Aikaa vastaan:

8+8 Raakatempaus 30kg
8+8 Boxin yli hyppy
8+8 Kahden kahvakuulan vienti maasta pään päälle
8+8 Maastaveto 50kg
8+8 Wall ball

Ehkä kuumottavin laji mitä olen koskaan tehnyt. Laji suoritettiin sprinttiviestinä niin, että kumpikin teki kahdeksan toistoa kaikkia liikkeitä. Laji olisi ohi silmänräpäyksessä ja yksikin virhe voisi maksaa monia sekunteja.

Ennen lajia oli taas perinteisiä kommunikaatio-ongelmia kun me + ruotsalaistyttöjen tiimi odoteltiin kaikessa rauhassa oman erämme call in -pyyntöä johon oli aikataulun mukaan vielä yli 5 minuuttia. Sieltä sitten tuli yksi tyttö sanomaan meille, että mitä te hei siinä vielä seisotte "all the other girls are already on the floor!" Oltiin että jaahas mitäääääh ja juostiin suoraan lähtömatoille ja varmaan alle minuutti siitä niin laji jo starttasikin.. Onneksi ei ollut viimehetken jännäpissat tekemättä, koska ei olisi paljon vessaan siinä enää juostu vaikka olevinaan aikaa oli olevinaan vielä reilusti.

Mentiin kumpikin lajissa niin kovaa kuin päästiin ja saatiin ehjä suoritus ilman virheitä. Siitäkin huolimatta jäätiin kuuman hiitin viimeiseksi. Siis aivan sairasta millasta vauhtia muut mimmit paineli menemään varsinkin ensimmäisissä tempauksissa. En ole varmaan koskaan temponut 30 kiloa niin nopeasti kuin tämän lajin aikana, mutta videolta se näyttää silti superhitaalta verrattuna muihin tyttöihin :D

Sijoitus: 5 ja putosimme kokonaistilanteessa neljänneksi

IMG_1560 IMG_1561

Laji 8 "Finaali" 

Paperilla laji näytti aivan sairaan siistiltä, koska formaatti oli tämän vuoden CrossFit Gameseistä tuttu "2223 Intervalli"

6 Synkronoitua tiukkaa käsilläseisontapunnerrusta
8 Kaloria soutua / urheilija
Maksimitoistot synkronoituja valakyykkyä 40kg

Ensimmäiset kolme kierrosta työaika 2 minuuttia, neljännellä kierroksella työaika pitenee 3 minuuttiin. Kierrosten välissä minuutin palautus, jonka jälkeen aloitettiin aina uudestaan käsilläseisontapunneruksista.

Samalla aivan super innostunut fiilis siitä, että viikonlopun tavoite saavuttaa finaalipaikka oli jo täyttynyt ja päästiin vielä kerran muiden superkovien mimmien kanssa kisalattialle, mutta toisaalta kroppa alkoi olla melkoisessa töötissä. Yritin kuitenkin kovasti olla ajattelematta sitä enkä kertaakaan sanonut ääneen lämmittelyn aikana, että jalat on aivan superpuhki koska silloin väsymys olisi saanut vielä enemmän tilaa korvien välistä.

Käsilläseisontapunnerruksissa oli lottovoittona se ettei käsiä tarvinut mahduttaa mihinkään laatikkoon joten ne meni aina kivasti putkeen. Soutu on jees ja oltiinkin kaikilla kierroksilla ensimmäisenä pois soutulaitteesta. Ja sitten. Sitten alkoi se struggle nimeltä valakyykky.

40 kiloa painoi jaloissa ensimmäisten viiden kyykyn jälkeen kuin synti. Ensimmäisellä kierroksella saatiin reilu 20 kyykkyä kasaan ja seuraavilla kierroksilla mentiin pitkälti sen tahtiin mitä minä jaksoin kyykätä. Tehtiin kyykkyjä noin viiden kyykyn pätkissä ja mitä pidemmälle lajissa edettiin, sitä enemmän tuli tehtyä myös virheitä. Tanko putosi muutaman kerran ja näihin virheisiin meni turhaan sekunteja ja voimia.

Viimeisessä intervallissa Mirka puski minua hienosti eteenpäin ja edettiin kyykyissä kuitenkin jotenkuten. Mokattiin vielä perinteisesti ennen viimeistä toistoa ja kun sekunteja oli jäljellä tyyliin 10 niin tempaistiin vielä riskillä tanko suoraan kyykkyyn ja tasapainotin nostoa ala-asennossa vielä varmaan muutaman sekunnin ajan ennekuin pääsin ylös ja syöksyttiin mahalleen maalimatolle.

Lajin jälkeen tunteet olivat minulla pinnalla, koska tuntui että olin tehnyt aivan liikaa virheitä ja pilannut meidän finaalisuorituksen niillä. Mirka siinä sitten takoi mun päähän järkeä ja korosti sitä kuinka hieno viikonloppu meillä oli kokonaisuudessaan takana ja kuinka neljäs sija oli aivan upea suoritus, vaikka tottakai harmitti palkintopallipaikan menetys kun siinä hetken jo olimme kiinni.

IMG_1556

Viikonloppu oli ehdottomasti siistein kilpailukokemus jota olen tähän asti saanut kokea. Pareittain kilpaileminen oli aivan superhauskaa ja haaveillaankin jo ensi vuonna uudesta Butcher's Classics reissusta. Toivotaan, että saataisiin se järjestymään ja päästäisiin toistamiseen näyttäään että kyllä suomessakin treenataan kovaa. Meitä nimittäin peloteltiin ennen kisaa kuinka kova taso tanskassa on ja kuinka suomi tulee aina vähän perässä ja kuinka kisassa on mukana useita regionals tason urheilijoita, heh.

Iso kiitos kilpakumppanilleni Mirkalle - en olisi voinut toivoa parempaa matkaseuraa ja kilpasiskoa.

Iso kiitos poikaystävälleni jatkuvasta tuesta ja siitä, että uskot minuun päivästä toiseen.

Iso kiitos valmentajilleni - Laura Niemelälle ohjelmoinnista ja siitä, että tuet ja uskot minuun. Antti Pokille avusta voimistelujuttujen kanssa ja myös Samuli Henrikssonille - sinulta voi aina kysyä mielipidettä ja apua.

Iso kiitos huoltojoukoille - FootFysion Mikolle, joka pitää mun paikat kunnossa ja tarjoaa mahdollisuuden Neurosonic -hoitoihin. Noora Loimulahdelle, joka toimii aivan luottohierojana ja pitää kropan yhtenä kappaleena treenien keskellä.

Iso kiitos muut tukijani - NOCCO Finland, Puhdas+, Nutriworks.

Iso kiitos CrossFit Lahden porukalle kannustuksesta ja tuesta, se merkitsee aivan mielettömästi ja erityiskiitos Petra ja Marko, jotka tulivat Kööpenhaminaan asti kannustamaan meitä. Sekä te toiset suomalaiset jotka kannustitte meitä paikan päällä, aivan uskomatonta kuulla ulkomailla kannustusta suomeksi - siitä saa aina mielettömästi voimaa.

And a huge thank you Reebok Nordics for making this amazing weekend happen and believing in me from the very beginning of my competitive crossfit journey. It's an honor to be part of the team and be more human with Reebok.

Thank you Butcher's Lab for amazing competition weekend and experience. We hope to be back next year!

Tästä löytyy vielä video highlight viikonlopulta ja siellä vilahtaa myös yksi hienoimmista hetkistä eli meidän lajivoitto!
SHARE:

2017/09/13

BUTCHER'S CLASSICS FIILIKSIÄ PART2

Lauantai - toinen kilpailupäivä

Oltiin tilattu aamiaiseksi "breakfast box" sillä ensimmäinen laji alkoi jo ennen yhdeksää. Siinä sitten odoteltiin aamupalaa huoneeseen kunnes Mirka kävi kysymässä ja selvisi, että se olisi pitänyt noutaa itse respasta :D Noh, loppu hyvin kaikki hyvin - saatiin aamupalaa ja tilattiin taksi viemään meidät lauantain kilpailupaikalle.

Edellisenä iltana oli julkaistu lauantain ensimmäinen laji - Split Murph 6kg painoliivin kanssa. Vielä keväällä olisin ollut kauhusta p*skana tälläisestä lajista, mutta olen tehnyt paljon töitä voimistelujuttujen eteen ja nyt vain odotettiin super innoissamme edessä olevaa lajia. Kunnon kovaa, perusduunia - just how we like it.

IMG_1748

Laji2 "Split Murph" 9/6kg painoliivin kanssa, aikakatto 40min.

Urheilija1:
800m Juoksu
5 kierrosta:
10 Leuanveto
20 Punnerrus
30 Kyykky

Urheilija2:
800m Juoksu
5 kierrosta:
10 Leuanveto
20 Punnerrus
30 Kyykky

Yhdessä: 1,6km Juoksu

Ettententten, kumpi aloittaa ja saa levätä ennen pidempää juoksua ja kumpi joutuu tekemään nuo kaksi työosiota putkeen. Otettiin kivi-paperi-sakset ja Mirka pääsi aloittamaan. Kieltämättä vähän jännitti kun leuanvetoja ei päässyt kokeilemaan liivin kanssa, mutta silti fiilis oli luottavainen - oltiin kiristelty painoa 74 kilosta 69 kiloon kesän aikana hiljalleen ja sehän nyt oli melkein jo saman verran kuin tuo liivi joten en antanut lisäpainon päästä pään sisään.

Mirka veti oman osuutensa hienosti ja pääsin aloittamaan oman osuuteni. Juoksu tuntui rullaavan hyvin ja sain tehtyä leuat ensimmäiset 3 kierrosta 10 putkeen (!!), punnerrukset pätkin alusta asti nopeiksi kolmosiksi ja kyykyt, noh kyykyt on kyykkyjä. Yläkroppa veti kyllä melkoisiin happoihin ja pari vikaa kierrosta pätkin leuat 3-5 toiston pätkiin ettei eteneminen hirveästi hidastuisi.

Kun sain jyystöosuuden valmiiksi Mirka repi liivin ja tpaidan päältä pois (saatoin olla hieman dramaattinen tässä kohdassa, mutta noh.. :D) ja lähdettiin viimeiseen mailin juoksuun. Oli hieman oksettava olo melkein koko juoksumatkan ajan, mutta onneksi rullattiin edes jonkunnäköistä vauhtia ja saatiin pari tiimiä kiinni juoksun aikana. Loppuun pystyttiin kiristämään vauhtia ja oltiin aivan todella tyytyväisiä tähän lajiin.

Tästä lajista tuli itsellä kaikista paras fiilis koko viikonloppuna. Takaraivossa painoi winter warien epätoivo Cindyssä kun punnerruksista ei tullut mitään oman kehon painollakaan. Panostus voimistelujuttuihin ja ruokavalioon oli yhdistelmä joka kantoi tässä lajissa pitkälle - +6kiloa olisi ollut todella eri asia 74 kiloon kuin nykyiseen 69 kiloon. Pystyttiin molemmat antamaan todella hyvä effort tähän lajiin ja siihen fiilikseen pystyy tarttumaan myöhemmin treeneissä ja kilpailutilanteissa.

Aika: 33:03, sijoitus: 5.

IMG_1455

Noniin, no kroppahan tuntui melkoisen muussatulta tuon aamun jyystön jälkeen ja makoilinkin sähköt käsissä ja reisissä seuraavat pari tuntia vain yrittäen saada palautumista tapahtumaan edes jonkin verran.

Lajit julkaistiin aina nettiin mikä oli sinänsä hauskaa, koska meillä ei ollut kilpailupaikalla käytössä lainkaan nettiä (:D). Bongattiin sitten jossakin vaiheessa pari jäbää tuijottamasta seuraavaa lajia puhelimen ruudulta joten mentiin siihen sitten ihmettelemään että mitäs sitä seuraavaksi sitten.

Laji 3& 4 

Aikaa vastaan:
6 köysikiipeilyä
8 Tempausta kyykkyyn 55kg

1 minuutin lepo

Aikaa vastaan:
"Double Grace"
60 Rinnalleveto + työntö 42,5kg

Molemmissa lajeissa 4 minuutin aikakatto. Toistot sai jakaa haluamallaan tavalla.

Köysi - easy beazy, koska köysi oli todella paljon lyhyempi kuin mihin olemme kotona tai suomen kisoissa tottuneet. Yksi jalkalukko ja olimme ylhäällä, helppo nakki niin sanotusti :D Harmi ettei köysi ollut tyyliin tuplamäärää.

Tempaukset piti tehdä kyykkyyn ja tempaushan ei ole tässä viimeaikoina ollut mikään minun lempilapseni. Se on kyllä parantunut teknisesti valtavasti keväästä, mutta 55 kiloa on itselle vain painava, piste. Missasin ekan tempauksen, mutta Mirka onneksi paikkasi sen ottamalla kaksi putkeen ja onnistuin itse myös lopuissa nostoissa varmasti. Vähän jäi harmittamaan se yksi missattu nosto, mutta muuten olin kyllä tyytyväinen että 55 kiloa liikkui tuossa vaiheessa päivää noinkin hyvin.

Toinen osa oli nopea. Tehtiin vitosia niin nopeasti kuin pystyttiin ja Murphin jäljen snadisti tuntui kyllä kropassa. Siitä huolimatta tehtiin ehjä ja varma suoritus eikä sählätty mitään ylimääräistä. Laskeskelin tuossa kyllä eilen, että jos pituuden vuoksi häviän joka toistolla esim 0,3 sekuntia on se 30 toiston aikana melkein 10 sekuntia pelkästään siitä johtuen (damn), mutta no pituudelle kun ei voi mitään niin on vain tultava tarpeeksi vahvaksi ja otettava muita sitten kiinni lajeissa joissa pituudesta on hyötyä.

Tulos laji3: 1:48, sijoitus 5.

Tulos laji4: 3:25, sijoitus 6.

IMG_1870

Kun näimme päivän viimeisen lajin oli meillä mielessä vain yksi asia. Lajivoitto - sitä lähdettiin hakemaan.

Laji 5 

Aikaa vastaan:
30 Synkronoitua toes to baria eli varpaat tankoon liikettä
50m Askelkyykkykävelyä kahvakuulan pohja ylöspäin @12kg
50m Käsilläkävelyä
30 Synkronoitua toes to baria

Toes to barit, superjes. Käsilläkävely, superjes. Askelkyykkykävely kahvakuulan pohja ylöspäin, not so jes.

Onneksi Mirkalla sujui kahvakuulan kannattelu hieman vahvemmin niin ei tullut paniikkia. Tehtiin ekat toes to barit mukavasti 3x10 ja lähdettin tuon kahvakuulapirulaisen pariin johon monen eteneminen oli tyssähtänyt. Mirka aloitti urakan ja kerrallaan piti pystyä etenemään n. 5m matka. Edettiin tasaisen varmasti, molemmat muistaakseni tipautti kuulan pohjan kerran ja joutui palaamaan oman osionsa alkuun. Mirka teki tätä hieman enemmän ja minä aloitin sitten käsilläkävelyn.

Ah, rakastan kun käsilläkävelyä tulee kisoissa. Se on itselle todiste siitä, että kova työ todella kannattaa ja se tuntuikin kivalta ja helpolta. Käveltiin 10m pätkissä ja pian oltiinkin jo todella paljon muita edellä takaisin viimeisissä toes to bareissa.

Tarkoitus oli tehdä 3x10, mutta Mirkalla hieman sakkasi rytmi loppuvaiheessa joten pätkittiin lopulta hieman pienempiin pätkiin. Sillä nyt ei ollut kuitenkaan mitään merkitystä sillä otettiin lajista aivan superkomea murskavoitto. Ei voi muuta sanoa, kuin että on se hienoa voittaa joku laji! Ja vielä noin kovatasoisessa seurassa! Samassa sarjassa kuitenkin parikin regionals tasoista urheilijaa joten eiii huono.

Aika: 6:33, sijoitus 1.

IMG_1356

Kuvat: ystävät, Risk it Media
SHARE:

2017/09/12

BUTCHER'S CLASSICS FIILIKSIÄ PART 1

Päätös lähteä kilpailemaan Kööpenhaminaan tänä syksynä syntyi jo alkukeväästä. Meidän Reebok tiimin kautta tarjottiin mahdollisuutta lähteä kisareissulle ja hetken vain istuin ja tuijotin sähköpostia tietokoneen ruudulla. Epäröin ilmoittaa halukkuuteni sillä vaikka ajatus houkutteli suuresti, samaan aikaan minusta tuntui, että olin hävittänyt kipinän kilpailemiseen ja treenaamiseen. Ja no, eipä sen hetkinen kuntokaan aivan taivaita hiponut :D

Päätin silti kirjoittaa vastaukseksi olevani kiinnostunut. Jossain sisälläni tunsin kuitenkin sitä paloa päästä kilpakentille, vaikka kroppa olikin vetänyt melkoiseen tilttiin kevään aikana. Ajattelin, että kilpailut muualla kuin suomessa, tuntemattomien kilpasiskojen kanssa voisi olla ennen kaikkea hauska kokemus. Ehdotin kilpakumppanikseni Winter Wareissakin hienosti menestynyttä ja rakasta ystävääni Mirkaa ja meille näytettiin vihreää valoa - ainoa vain, että kilpailupaikat olivat ehtineet täyttyä ja jäimme odottamaan varasijaa.

IMG_1289

Olimme lomalla Kroatiassa kun avasin huvikseni sähköpostin "jos sinne olisi tullut jotain kivaa" (perus surkea lomailija joka ei pysty olemaan viikkoon poissa sähköpostin ääreltä) ja olihan siellä. Olimme mahtuneet mukaan kilpailuun ja lentäisimme Kööpenhaminaan elokuussa kolmeksi päiväksi. Samaan aikaan olin super innostunut ja kauhuissani. Mitä jos en ehtisi saamaan kroppaa pelittämään ja kisakuntoa esiin?

No tähän väliinhän mahtuikin sitten hieman jopa yllättäen myös kolmipäiväinen Karjalan Kovin ja luotto kroppaan oli palautunut kyllä aivan 110%. Tiesimme, että molemmat ovat kovassa kunnossa ja odotimme viikonlopulta paljon.

Lensimme Kööpenhaminaan torstaina iltapäivästä ja matka sujui kyllä mutkitta. Hotelli oli kivasti heti päärautatieaseman vieressä ja paikat olivat tuttuja parin vuoden takaiselta reissulta joten oli superkivaa olla taas Kööpenhaminan vilskeessä. Saimme myös torstaina tietää ensimmäisen lajin joka tulisi olemaan muunnelma tämän vuoden CrossFit Gamesien muscle up - clean ladderista ja olimme aivan super (!!!) innoissamme. Juuri olin vinkunut kotona Rikulle, että voi kun olisi joskus jossain kisoissa jonkunlainen clean ladder ja tässä se tuli kuin tilauksesta.

IMG_1537

Perjantai - ensimmäinen kisapäivä

Voihan pitkä perjantai. Oltiin jo klo 9 aikaan ehditty syömään itsemme ähkyyn aamupalalla ja edessä häämöttävä päivä tuntui suurinpiirtein vuoden pituiselta. Perjantain ainoa laji olisi vasta alkuillasta ja check in klo 18. Otettiin pienet ruokalevot siinä heti aamupalan jälkeen ja sitten päätettiin lähteä suunnistamaan kaupungille - lähinnä aikaa kuluttamaan ja lounalle.

Käytiin syömässä Palaeo -raflassa (aina yhtä hyvä ja freshhh) ja pyörittiin kaupungilla olevinaan ikuisuuden pituinen aika vain huomataksemme, että kello oli kaksi. KAKSI. No, siitä sitten tallattiin kaupan kautta takaisin hotellille tuijottamaan kelloa ja lepuuttamaan jalkoja.

IMG_1536

Käytiin rekisteröitymässä joskus viiden jälkeen kun ei enää maltettu odottaa, mutta päätettiin kävellä vielä takaisin hotellille vaihtamaan mätsäävät asut (:D). Hotellilta oli kisapaikalle ehkä 500m joten mikäs siinä kävellessä lämpimässä loppukesän illassa. Paitsi että nivuseen sattui.

Voihan nivunen. Se oli alkanut vaivata hiljalleen kisojen lähestyessä ja saatiin se fyssarin kanssa vähän parempaan jamaan ennen matkustamista, mutta jumiinhan se siitä kaikesta istumisesta meni. Lämmittelyssä jouduin kiinnittämään aivan superisti huomiota ylimääräisiin kuminauhajumppiin ja myös siihen, että jalat eivät levene liikaa rinnallevedon allemenossa. Vähän jännitti, koska ladderin viimeinen paino 85kg on tullut aiemmin rinnalle tuoreena vain kerran ja nyt tavoitteeni oli saada se kahdesti. Olin päättänyt tehdä uuden ennätyksen ja pelotti, että nivunen oikkuilee liikaa ja häiritsee itseluottamusta. Laji kilpailtiin boxin tiloissa jossa tunnelma oli tiivis ja hyvin energinen, koska yleisö oli lähellä urheilijoita.

Laji 1 "Muscle up clean ladder" 

10 kierrosta, 5 kierrosta / urheilija. Kierrokset suoritetaan vuorotellen. Aikaraja 10 minuuttia.

2 Ring muscle uppia yksi kerrallaan eli kädet tuli irrottaa renkaista toistojen välissä
2 Rinnallevetoa nousevilla painoilla

Painot: 65-70-75-80-85kg.

Mirka aloitti sillä ajatuksella, että hänelle painot ovat ladderissa kevyempiä ja näin minulle jäisi tarvittaessa enemmnä aikaa viimeisiin maksimipään nostoihin. Mirka otti kaikki nostot komeasti raakana tehden itse myös kakkosmaksimiennätyksen raakarinnallevetoon viimeisellä painolla ja itse otin kaksi ensimmäistä painoa raakana, loput kyykyn kautta.

Muscle upit tuntui helpoilta ja varmoilta ja noh, rinnallevedot painavammilta kierrosten edetessä :D. 80kg:n toinen nosto ei osunut aivan niin hyvin rytmiin ja tuntui todella painavalta. Tässä vaiheessa hetken ehti vilahtaa mielessä ajatus, että oh my god, mutta yritin vain toteuttaa valmentajani Lauran ohjeita siitä että keskittyy täysin vain omaan kehoon eikä tangon painoon.

Se toimi ja olen super tyytyväinen, että sain toteutettua sen myös paineen alla kilpailutilanteesa. 85kg:n ensimmäinen nosto oli todella hyvä. Tunsin oikein kuinka vedin itseni tangon alle ja kuinka rytmin osuessa kohdilleen nosto tuli paremmin ylös kuin edellinen viisi kiloa kevyemmällä. Otin rauhassa aikaa ennen toista nostoa sillä tiesin, että jos hätäilen ja epäonnistun ensimmäisellä yrityksellä voi olla että toinen yritys ei enää irtoa.

En miettinyt mitään muuta kuin, että työnnän jaloilla niin paljon voimaa vetoon kuin lähtee ja pääsin kuin pääsinkin riittävästi alle ja sain väännettyä tangon ylös ja saimme lajin maaliin ja takataskussa uusi ennätys. Fiilis oli huikea! Nivunenkaan ei tuntunut lajissa ja odotimme innolla seuraavaa kilpailupäivää.

Tulos: 8:36, sijoitus 4.

IMG_1445
SHARE:

2017/09/07

MIKSI PERSONAL TRAINER AKATEMIAAN?


* Yhteistyössä:  PT-Akatemia



Olen aina ollut hyvä koulussa. Osittain siksi, että lukiossa ja ammattikorkeakoulussa tiesin mitä haluan tehdä ja oikeasti pidin opiskelusta, ala-asteella ehkä enemmänkin siksi että perheessämme tärkeänä arvona on kulkenut koulutuksen merkitys ja kuinka aina pyritään tekemään parhaamme.

Siispä, nyt kun koulun penkiltä on oltu pois jo melkein kaksi vuotta (ensinnäkin what?) kaipaan jo tavallaan sitä, että pääsee oppimaan uusia juttuja ja kehittämään omaa ammattitaitoa. Pariin vuoteen on kuulunut toki lyhyempiä täydennyskoulutuksia, mutta tuleva syksy ja kevät tuo mukanaan isompia kokonaisuuksia kun päätin lähteä mukaan Personal Trainer Akatemian koulutuskokonaisuuteen ja tammikuussa aloitan urheilufysioterapian erikoisosaaja täydennyskoulutuksen.

Mutta miksi personal traineriksi kun pohjalla on jo fysioterapeutin tutkinto ja keväällä on alkamassa ammattiin liittyvä täydennyskoulutus?

laurahamalainen_DSC_3767

Haluan olla kehittyä ja tulla paremmaksi kaikessa mitä teen. Oli kyse sitten itsestäni urheilijana, valmentajana, ystävänä tai kumppanina. Teen päivittäin työtä ihmisten hyvinvoinnin parissa ja koen, että asioiden tarkastelu hieman uudesta näkökulmasta voisi tehdä hyvää.  Haluan olla niin hyvä kuin voin olla ja tähän prosessiin kuulu omien heikkouksien tunnistamista, kehittämistä ja juurikin se sisäinen halu tulla paremmaksi. Mielestäni yhdistelmä urheilufysioterapian täydennyskoulutusta ja personal trainerin tutkintoa tuo omaan ammatiosaamiseeni laajuutta ja syvyyttä.

Ihmisten ajatusmaailma ja odotukset fysioterapeutilta. Tämä on mielenkiintoinen aihe ja olemme keskustelleet tästä muutamassa viikonloppukoulutuksessa jossa olen ollut - nimittäin ihmisten suhtautuminen fysioterapeuttiin vrt. personal traineriin.

Kun ihminen tapaa fysioterapeutin, on osana hänen ennakkoajatusta ja odotusta ajatus siitä, että terapeutti hoitaa hänet kuntoon. Fysioterapiaan tullaan manuaalisen käsittelyn toiveissa - halutaan hierontaa, faskiakäsittelyä, mobilisointia. Nämä kaikki tottakai kuuluvat ammattitaitoisen fysioterapeutin osaamiseen, mutta todellinen haaste on saada ihminen motivoitua tekemään itse.

Ja tämä on se ero kun ihminen hakeutuu personal trainerin luo. Oletusarvo on jo valmiiksi, että personal trainer ei tee hänen puolestaan asioita. Monesti fysioterapeutti myös mielletään nimenomaan terapeutiksi joka antaa 3x15 kuminauhajumppaa kun taas personal trainer pistää asiakkaat tekemään kovaa duunia.

Ravitsemus ja henkinen valmennus kuuluvat oman osaamiseni heikoimpiin osa-alueisiin, mutta kuuluvat molempiin tuleviin personal trainer koulutuskokonaisuuksiin. Odotan innolla, että pääsen syventämään osaamistani näillä omasta mielestäni jopa tärkeimmillä osa-alueilla mitä tulee ihmisen hyvinvointiin ja urheilijan suorituskykyyn.

laurahamalainen_DSC_3873


Miksi juuri Personal Trainer akatemia
Vastikään HS kirjoitti juttua siitä, kuinka suojaamattomana nimikkeenä personal traineriksi voi itseään kutsua melkein kuka tahansa ja tämä on mielestäni vaarallista. Silloin kun ollaan tekemisissä ihmisten hyvinvoinnin kanssa tulisi näiden ammattilaisten todella tietää mitä ollaan tekemässä.

Taidottomuus analysoida ihmisen biomekaniikkaa ja liikemalleja, puuttellinen ymmärrys kuormitusfysiologista ja tekniikan opettamisesta puhumattakaan ymmärryksestä ravinnon ja huoltavien harjoitteiden tärkeydestä luovat vaarallisen yhdistelmän. Siksi minulle on tärkeää käydä koulu, joka on suunniteltu täyttämään paitsi kotimaiset, myös ulkomaiset laatustandardit ja vaatimukset (Suomen kunto- ja terveysliikuntakeskusten yhdistys SKY / EHFA standards).

Kouluttajina toimii mm. Jukka Rajala ja Jarno Härkönen jotka tunnetaan suomessa oman alansa ammattilaisina.

Koulutus on laajuudeltaan 8 jakson pituinen ja kattaa seuraavat teemat: sinä personal trainerina, lihaskunto- ja voimaharjoittelu, kuntosaliharjoittelu, ravitsemus ja henkinen hyvinvointi, kestävyysharjoittelu, testaaminen ja seuranta, juoksu, kehonpaino- ja liikkuvuusharjoittelu, toiminnallinen keho, erityisryhmät, kuntoutus, urheilijan voimaharjoittelu, painonnosto ja muut apuvälineet, toiminnallinen harjoittelu, ryhmävalmennus ja personal trainerin työ kokonaisuutena.

Nyt syksyllä on neljä 2-3 päivän lähijaksoa ja keväällä toiset neljä. Viikonloppuihin painottuvat lähijaksot tuottivat itsellä jonkin verran aikataulullisia ongelmia, koska omat työt ja kilpailureissut osittain menivät päällekkäin koulutusviikonloppujen kanssa. Enkä vielä edes tiedä kuinka monta viikonloppua keväällä nasahtaa päällekäin urheilufyssarikoulun kanssa, mutta suuri plussa PT akatemialle siitä että koulutus on mahdollista suorittaa joustavasti ja väliin jääneitä kertoja voi paikata seuraavan ryhmän mukana. Toki valmistuminen koulusta viivästyy, mutta tärkeämpää itselle on tuo joustavuuden onnistuminen ja koulutuksen sovittaminen omien töiden, treenien ja kilpailuiden ympärille.

laurahamalainen_DSC_3913

Kieltämättä tuleva syksy ja kevät hieman jännittää, koska kalenteri tulee olemaan aika täynnä. Tiedän kuitenkin, että olen oppinut menneistä virheistäni sen miten järkevöittää ajankäyttöä ja varata aikaa myös levolle, palautumiselle ja tärkeille ihmisille.

Tavallaan jännittää myös mennä ikäänkuin takaisin kouluun. On tenttejä ja näyttökokeita (omg) ja tämän jännittäminen tuntuu hassulta, koska päivittäin työni perustuu siihen että puhun ihmisille, opetan heitä, valmennan ja myös pidän koulutuksia suurille ryhmille :D Muistan kuinka koulussakin esitelmien pitäminen jännitti aivan sairaasti, mutta olkapää workshopin pitäminen 40 henkilölle ei - öö okei, hassua.

Ajattelin (ja yritän ennenkaikkea) nyt aktivoitua täällä blogin puolella ja tehdä näistä tulevista koulutuksista hieman juttua tänne ettei kaikki pyöri aina vaan ihan treenien ympärillä ja pian tulee myös kisaraporttia meidän Kööpenhaminan kisareissulta (jihuu!!!).


Kuvat: Amanda Aho


SHARE:

2017/09/01

PÄIVÄUNIA JA JÄÄTELÖÄ

IMG_1561

Kroppa on ollut tällä viikolla aivan superväsynyt - enkä kyllä ihmettelekään. Viikonlopun kilpailujen ohjelmointi oli raskas vaikka se tehtiinkin pareittain ja Murphin saattelemat jumit alkavat nyt hiljalleen olla kokonaan poissa.

Naureskelinkin tuossa, että kuinka mulla aina osuukin aamuvuoroviikko kilpailuviikonloppujen jälkeen. Tiistaina oli töissä aivan krapulainen olo kun oli vielä niin puhki reissun jäljiltä. Onneksi olin sentään tajunnut ohjelmoida siihen aamuun valmennuksellisesti yksinkertaisen treenin :D

Päivisin on tullut vedeltyä hävyttömän pitkiä päiväunia vaikka öisinkin unta on tullut se reilu 8h joka yö. Mutta no, silloin levätään kun on väsynyt ja loppuviikkoa kohden on alkanut jo hiljalleen tuntua normaalimmalta. Aamusykkeet on onneksi alhaiset joten hermosto on palautunut hyvin ja eiköhän sitä maanantaina tartuta taas treenien syrjään kiinni ja käännetä samalla katseet kohti seuraavia kilpailuja joihin onneksi vielä on reilusti aikaa.

Ja mitä siihen jäätelöön tulee. Ben&Jerry's non dairy suklaajäätelö oli pettymys joten päätin hakea toissailtana sitten testiin toisen uutuuden eli peanut butter brownie -mikälie överijäätelö ja oli kyllä aivan taivaallisen överiä. :D Juuri täydellistä tähän väliin kun kaipaa henkistä irtiottoa treeneistä ja muusta urheiluun liittyvästä. 6/5 :D

Nyt taidetaan lähteä kuvaamaan pari videota Performance Keylle ja sovin WOD treffit neljäksi ja sitten varmaan vietänkin pari tuntia boxin nurkassa ja yritän saada lonkat aukeamaan etten ole aivan pulassa huomenna Procedos 3D -platform koulutuksessa (jaiks).
SHARE:
© LAURA H.

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig