BUTCHER'S CLASSICS FIILIKSIÄ PART 3

Sunnuntai - kolmas kilpailupäivä 

Lauantaina ilta oli tapahtumarikas, ensin oli vähän burgereita ja sitten oli hämähäkki. Mirkan sanojen mukaan "ravun kokoinen" hämähäkki poistettiin lopulta meidän huoneesta respan naisen toimesta kun meistä kumpikaan ei kyennyt siihen koskemaan :D Soitettiin reippaana respaan ja pyydettiin apua, ihan perus lauantai-illan meiningit.

Vihdoin sitten tuon episodin jälkeen päästiin nukkumaan ja molemmilla oli aika toiveikas fiilis seuraavan aamun jumien määrästä, koska kroppa tuntui yllättävän freesiltä. Sunnuntai aamun ensimmäinen laji tulisi olemaan uintisprintti merivesialtaassa satamassa ja mikä siinäkin on, että uintilajit jännittää aina aivan sairaasti....



Laji 6 

Aikaa vastaan 400m uintia tiiminä, vähimmäisvaatimus 100m/urheilija.

Päätettiin taktikoida ja jaettiin uintimatka 200m Mirkalle, 100m minulle ja vielä viimeinen 100m Mirkalle, koska Mirka on meistä huomattavasti nopeampi uimaan.

Jo kilpailupaikalle selviäminen itsessään vaati hieman mindsettiä, koska käveltiin joku 3km matka aivan jäätävässä kaatosateessa ja navigaattori ohjasi meidät ensin vielä varmaan kilometrin verran harhaan. No, loppu hyvin kaikki hyvin ja selvittin perille kamat märkinä ja noh, sanotaanko että edellispäivän Murph kyllä tuntui kropassa :D

Yllättävän hyvin kroppa kuitenkin suli kun tehtiin kunnon alkulämmittelyt ja samalla ihmeteltiin kun muut joukkueet "lämmittelivät" heiluttelemalla käsiä altaan reunalla (:D). Me käytiin juoksemassa kunnon hiki päälle, tekemässä vähän sprinttejä ja kroppa tuntui kyllä yllättävän hyvältä. Vesi oli kyllä melkoisen vilposta ja suolavedessä uiminen maistui ihanasti suolalta.

Ennen meidän lähtöä yksi tytöistä sai jonkun kohtauksen uinnin aikana ja tämä viivästytti meidän lähtöä varmaan melkein vartilla. Se oli vähän harmi, koska paras lämpö pääsi häviämään kun värjöteltiin uikkareissa pyyhkeet päällä vesisateessa syksyisessä satamassa.

Mirka avasi meidän lajin ja nappasi alkuun vahvan kakkospaikan kuumasta erästä. Aloitin itse vaparilla, mutta pilkkopimeä meri ja kylmä vesi sotkivat a) uinnin suuntaamista ja b) hengittämistä niin paljon, että vaihdoin suosiolla puolessa välissä osuuttani rintauintiin ja päästiin viimeiseenkin vaihtoon toiselta sijalta.

Napattiin lajista selkeä kakkostila ja noustiin tämän lajin turvin kokonaistilanteessa kolmanneksi.

Siinä sitten vaihdettiin kuivat vaatteet keskellä satamaa toisen pitäessä pyyhettä ympärillä ja välillä nauratti niin paljon, että koko hommasta ei meinannut tulla yhtään mitää ja taisi siinä melkein tissi vilahtaa jossain välissä ohi kulkeville lenkkeilijöille, jotka kieltämättä ihmettelivät sataman tapahtumia kun vähäpukeisia urheilijoita pyöri ympäriinsä sateessa :D



Laji 7 "semifinaali"

Aikaa vastaan:

8+8 Raakatempaus 30kg
8+8 Boxin yli hyppy
8+8 Kahden kahvakuulan vienti maasta pään päälle
8+8 Maastaveto 50kg
8+8 Wall ball

Ehkä kuumottavin laji mitä olen koskaan tehnyt. Laji suoritettiin sprinttiviestinä niin, että kumpikin teki kahdeksan toistoa kaikkia liikkeitä. Laji olisi ohi silmänräpäyksessä ja yksikin virhe voisi maksaa monia sekunteja.

Ennen lajia oli taas perinteisiä kommunikaatio-ongelmia kun me + ruotsalaistyttöjen tiimi odoteltiin kaikessa rauhassa oman erämme call in -pyyntöä johon oli aikataulun mukaan vielä yli 5 minuuttia. Sieltä sitten tuli yksi tyttö sanomaan meille, että mitä te hei siinä vielä seisotte "all the other girls are already on the floor!" Oltiin että jaahas mitäääääh ja juostiin suoraan lähtömatoille ja varmaan alle minuutti siitä niin laji jo starttasikin.. Onneksi ei ollut viimehetken jännäpissat tekemättä, koska ei olisi paljon vessaan siinä enää juostu vaikka olevinaan aikaa oli olevinaan vielä reilusti.

Mentiin kumpikin lajissa niin kovaa kuin päästiin ja saatiin ehjä suoritus ilman virheitä. Siitäkin huolimatta jäätiin kuuman hiitin viimeiseksi. Siis aivan sairasta millasta vauhtia muut mimmit paineli menemään varsinkin ensimmäisissä tempauksissa. En ole varmaan koskaan temponut 30 kiloa niin nopeasti kuin tämän lajin aikana, mutta videolta se näyttää silti superhitaalta verrattuna muihin tyttöihin :D

Sijoitus: 5 ja putosimme kokonaistilanteessa neljänneksi



Laji 8 "Finaali" 

Paperilla laji näytti aivan sairaan siistiltä, koska formaatti oli tämän vuoden CrossFit Gameseistä tuttu "2223 Intervalli"

6 Synkronoitua tiukkaa käsilläseisontapunnerrusta
8 Kaloria soutua / urheilija
Maksimitoistot synkronoituja valakyykkyä 40kg

Ensimmäiset kolme kierrosta työaika 2 minuuttia, neljännellä kierroksella työaika pitenee 3 minuuttiin. Kierrosten välissä minuutin palautus, jonka jälkeen aloitettiin aina uudestaan käsilläseisontapunneruksista.

Samalla aivan super innostunut fiilis siitä, että viikonlopun tavoite saavuttaa finaalipaikka oli jo täyttynyt ja päästiin vielä kerran muiden superkovien mimmien kanssa kisalattialle, mutta toisaalta kroppa alkoi olla melkoisessa töötissä. Yritin kuitenkin kovasti olla ajattelematta sitä enkä kertaakaan sanonut ääneen lämmittelyn aikana, että jalat on aivan superpuhki koska silloin väsymys olisi saanut vielä enemmän tilaa korvien välistä.

Käsilläseisontapunnerruksissa oli lottovoittona se ettei käsiä tarvinut mahduttaa mihinkään laatikkoon joten ne meni aina kivasti putkeen. Soutu on jees ja oltiinkin kaikilla kierroksilla ensimmäisenä pois soutulaitteesta. Ja sitten. Sitten alkoi se struggle nimeltä valakyykky.

40 kiloa painoi jaloissa ensimmäisten viiden kyykyn jälkeen kuin synti. Ensimmäisellä kierroksella saatiin reilu 20 kyykkyä kasaan ja seuraavilla kierroksilla mentiin pitkälti sen tahtiin mitä minä jaksoin kyykätä. Tehtiin kyykkyjä noin viiden kyykyn pätkissä ja mitä pidemmälle lajissa edettiin, sitä enemmän tuli tehtyä myös virheitä. Tanko putosi muutaman kerran ja näihin virheisiin meni turhaan sekunteja ja voimia.

Viimeisessä intervallissa Mirka puski minua hienosti eteenpäin ja edettiin kyykyissä kuitenkin jotenkuten. Mokattiin vielä perinteisesti ennen viimeistä toistoa ja kun sekunteja oli jäljellä tyyliin 10 niin tempaistiin vielä riskillä tanko suoraan kyykkyyn ja tasapainotin nostoa ala-asennossa vielä varmaan muutaman sekunnin ajan ennekuin pääsin ylös ja syöksyttiin mahalleen maalimatolle.

Lajin jälkeen tunteet olivat minulla pinnalla, koska tuntui että olin tehnyt aivan liikaa virheitä ja pilannut meidän finaalisuorituksen niillä. Mirka siinä sitten takoi mun päähän järkeä ja korosti sitä kuinka hieno viikonloppu meillä oli kokonaisuudessaan takana ja kuinka neljäs sija oli aivan upea suoritus, vaikka tottakai harmitti palkintopallipaikan menetys kun siinä hetken jo olimme kiinni.



Viikonloppu oli ehdottomasti siistein kilpailukokemus jota olen tähän asti saanut kokea. Pareittain kilpaileminen oli aivan superhauskaa ja haaveillaankin jo ensi vuonna uudesta Butcher's Classics reissusta. Toivotaan, että saataisiin se järjestymään ja päästäisiin toistamiseen näyttäään että kyllä suomessakin treenataan kovaa. Meitä nimittäin peloteltiin ennen kisaa kuinka kova taso tanskassa on ja kuinka suomi tulee aina vähän perässä ja kuinka kisassa on mukana useita regionals tason urheilijoita, heh.

Iso kiitos kilpakumppanilleni Mirkalle - en olisi voinut toivoa parempaa matkaseuraa ja kilpasiskoa.

Iso kiitos poikaystävälleni jatkuvasta tuesta ja siitä, että uskot minuun päivästä toiseen.

Iso kiitos valmentajilleni - Laura Niemelälle ohjelmoinnista ja siitä, että tuet ja uskot minuun. Antti Pokille avusta voimistelujuttujen kanssa ja myös Samuli Henrikssonille - sinulta voi aina kysyä mielipidettä ja apua.

Iso kiitos huoltojoukoille - FootFysion Mikolle, joka pitää mun paikat kunnossa ja tarjoaa mahdollisuuden Neurosonic -hoitoihin. Noora Loimulahdelle, joka toimii aivan luottohierojana ja pitää kropan yhtenä kappaleena treenien keskellä.

Iso kiitos muut tukijani - NOCCO Finland, Puhdas+, Nutriworks.

Iso kiitos CrossFit Lahden porukalle kannustuksesta ja tuesta, se merkitsee aivan mielettömästi ja erityiskiitos Petra ja Marko, jotka tulivat Kööpenhaminaan asti kannustamaan meitä. Sekä te toiset suomalaiset jotka kannustitte meitä paikan päällä, aivan uskomatonta kuulla ulkomailla kannustusta suomeksi - siitä saa aina mielettömästi voimaa.

And a huge thank you Reebok Nordics for making this amazing weekend happen and believing in me from the very beginning of my competitive crossfit journey. It's an honor to be part of the team and be more human with Reebok.

Thank you Butcher's Lab for amazing competition weekend and experience. We hope to be back next year!

Tästä löytyy vielä video highlight viikonlopulta ja siellä vilahtaa myös yksi hienoimmista hetkistä eli meidän lajivoitto!