MIKSI PERSONAL TRAINER AKATEMIAAN?

* Yhteistyössä:  PT-Akatemia

Olen aina ollut hyvä koulussa. Osittain siksi, että lukiossa ja ammattikorkeakoulussa tiesin mitä haluan tehdä ja oikeasti pidin opiskelusta, ala-asteella ehkä enemmänkin siksi että perheessämme tärkeänä arvona on kulkenut koulutuksen merkitys ja kuinka aina pyritään tekemään parhaamme.

Siispä, nyt kun koulun penkiltä on oltu pois jo melkein kaksi vuotta (ensinnäkin what?) kaipaan jo tavallaan sitä, että pääsee oppimaan uusia juttuja ja kehittämään omaa ammattitaitoa. Pariin vuoteen on kuulunut toki lyhyempiä täydennyskoulutuksia, mutta tuleva syksy ja kevät tuo mukanaan isompia kokonaisuuksia kun päätin lähteä mukaan Personal Trainer Akatemian koulutuskokonaisuuteen ja tammikuussa aloitan urheilufysioterapian erikoisosaaja täydennyskoulutuksen.

Mutta miksi personal traineriksi kun pohjalla on jo fysioterapeutin tutkinto ja keväällä on alkamassa ammattiin liittyvä täydennyskoulutus?



Haluan olla kehittyä ja tulla paremmaksi kaikessa mitä teen. Oli kyse sitten itsestäni urheilijana, valmentajana, ystävänä tai kumppanina. Teen päivittäin työtä ihmisten hyvinvoinnin parissa ja koen, että asioiden tarkastelu hieman uudesta näkökulmasta voisi tehdä hyvää.  Haluan olla niin hyvä kuin voin olla ja tähän prosessiin kuulu omien heikkouksien tunnistamista, kehittämistä ja juurikin se sisäinen halu tulla paremmaksi. Mielestäni yhdistelmä urheilufysioterapian täydennyskoulutusta ja personal trainerin tutkintoa tuo omaan ammatiosaamiseeni laajuutta ja syvyyttä.

Ihmisten ajatusmaailma ja odotukset fysioterapeutilta. Tämä on mielenkiintoinen aihe ja olemme keskustelleet tästä muutamassa viikonloppukoulutuksessa jossa olen ollut - nimittäin ihmisten suhtautuminen fysioterapeuttiin vrt. personal traineriin.

Kun ihminen tapaa fysioterapeutin, on osana hänen ennakkoajatusta ja odotusta ajatus siitä, että terapeutti hoitaa hänet kuntoon. Fysioterapiaan tullaan manuaalisen käsittelyn toiveissa - halutaan hierontaa, faskiakäsittelyä, mobilisointia. Nämä kaikki tottakai kuuluvat ammattitaitoisen fysioterapeutin osaamiseen, mutta todellinen haaste on saada ihminen motivoitua tekemään itse.

Ja tämä on se ero kun ihminen hakeutuu personal trainerin luo. Oletusarvo on jo valmiiksi, että personal trainer ei tee hänen puolestaan asioita. Monesti fysioterapeutti myös mielletään nimenomaan terapeutiksi joka antaa 3x15 kuminauhajumppaa kun taas personal trainer pistää asiakkaat tekemään kovaa duunia.

Ravitsemus ja henkinen valmennus kuuluvat oman osaamiseni heikoimpiin osa-alueisiin, mutta kuuluvat molempiin tuleviin personal trainer koulutuskokonaisuuksiin. Odotan innolla, että pääsen syventämään osaamistani näillä omasta mielestäni jopa tärkeimmillä osa-alueilla mitä tulee ihmisen hyvinvointiin ja urheilijan suorituskykyyn.




Miksi juuri Personal Trainer akatemia? 
Vastikään HS kirjoitti juttua siitä, kuinka suojaamattomana nimikkeenä personal traineriksi voi itseään kutsua melkein kuka tahansa ja tämä on mielestäni vaarallista. Silloin kun ollaan tekemisissä ihmisten hyvinvoinnin kanssa tulisi näiden ammattilaisten todella tietää mitä ollaan tekemässä.

Taidottomuus analysoida ihmisen biomekaniikkaa ja liikemalleja, puuttellinen ymmärrys kuormitusfysiologista ja tekniikan opettamisesta puhumattakaan ymmärryksestä ravinnon ja huoltavien harjoitteiden tärkeydestä luovat vaarallisen yhdistelmän. Siksi minulle on tärkeää käydä koulu, joka on suunniteltu täyttämään paitsi kotimaiset, myös ulkomaiset laatustandardit ja vaatimukset (Suomen kunto- ja terveysliikuntakeskusten yhdistys SKY / EHFA standards).

Kouluttajina toimii mm. Jukka Rajala ja Jarno Härkönen jotka tunnetaan suomessa oman alansa ammattilaisina.

Koulutus on laajuudeltaan 8 jakson pituinen ja kattaa seuraavat teemat: sinä personal trainerina, lihaskunto- ja voimaharjoittelu, kuntosaliharjoittelu, ravitsemus ja henkinen hyvinvointi, kestävyysharjoittelu, testaaminen ja seuranta, juoksu, kehonpaino- ja liikkuvuusharjoittelu, toiminnallinen keho, erityisryhmät, kuntoutus, urheilijan voimaharjoittelu, painonnosto ja muut apuvälineet, toiminnallinen harjoittelu, ryhmävalmennus ja personal trainerin työ kokonaisuutena.

Nyt syksyllä on neljä 2-3 päivän lähijaksoa ja keväällä toiset neljä. Viikonloppuihin painottuvat lähijaksot tuottivat itsellä jonkin verran aikataulullisia ongelmia, koska omat työt ja kilpailureissut osittain menivät päällekkäin koulutusviikonloppujen kanssa. Enkä vielä edes tiedä kuinka monta viikonloppua keväällä nasahtaa päällekäin urheilufyssarikoulun kanssa, mutta suuri plussa PT akatemialle siitä että koulutus on mahdollista suorittaa joustavasti ja väliin jääneitä kertoja voi paikata seuraavan ryhmän mukana. Toki valmistuminen koulusta viivästyy, mutta tärkeämpää itselle on tuo joustavuuden onnistuminen ja koulutuksen sovittaminen omien töiden, treenien ja kilpailuiden ympärille.



Kieltämättä tuleva syksy ja kevät hieman jännittää, koska kalenteri tulee olemaan aika täynnä. Tiedän kuitenkin, että olen oppinut menneistä virheistäni sen miten järkevöittää ajankäyttöä ja varata aikaa myös levolle, palautumiselle ja tärkeille ihmisille.

Tavallaan jännittää myös mennä ikäänkuin takaisin kouluun. On tenttejä ja näyttökokeita (omg) ja tämän jännittäminen tuntuu hassulta, koska päivittäin työni perustuu siihen että puhun ihmisille, opetan heitä, valmennan ja myös pidän koulutuksia suurille ryhmille :D Muistan kuinka koulussakin esitelmien pitäminen jännitti aivan sairaasti, mutta olkapää workshopin pitäminen 40 henkilölle ei - öö okei, hassua.

Ajattelin (ja yritän ennenkaikkea) nyt aktivoitua täällä blogin puolella ja tehdä näistä tulevista koulutuksista hieman juttua tänne ettei kaikki pyöri aina vaan ihan treenien ympärillä ja pian tulee myös kisaraporttia meidän Kööpenhaminan kisareissulta (jihuu!!!).


Kuvat: Amanda Aho