KUN TAVOITTEENA ON HYVÄ TREENI, JOKA PÄIVÄ

Oma suhtautuminen treenaamiseen on muuttunut viimeisen reilun puolen vuoden aikana paljon. Olen vaihtanut yleisohjelmoinnista henkilökohtaisesti räätäilöityihin ohjelmointeihin ja koen ensimmäistä kertaa koskaan myös että minulla on valmentaja tukemassa ja auttamassa.

Keväällä käytin paljon aikaa omien arvojen miettimiseen ja rakentamiseen. Omat henkilökohtaiset arvot elämässä ohjaavat toimintaamme ja auttavat tekemään oikeita valintoja. Kun toiminta ja arvot ovat tasapainossa olo on rauhallinen, luottavainen ja tietää, että on matkalla oikeaan suuntaan. Voi kuulostaa jonkun kovaan liian liibalaabalta, mutta itse koen tämän prosessin olleen yksi tärkeimmistä kuluneen vuoden aikana.

Olen sen myötä tasapainoisempi ihminen ja tiedostan paremmin myös omat rajani. Osaan sanoa "ei" asioille, jotka eivät osu linjaan arvojeni ja tavoitteideni kanssa ja olen tämän ansiosta parempi kumppani, olen parempi valmentaja ja ennenkaikkea myös parempi urheilija.

Muistan vieläkin keväällä kun soitin nykyiselle valmentajalleni, kerroin tilanteestani ja pyysin apua koska sitä todella silloin tarvitsin. Olin epävarma omista tavoitteistani ja siitä haluanko ylipäätään kilpailla enää. Olin epävarma kaikesta, myös omasta tekemisestä ja usko itseen puuttui. Kävin itkemään treeneissä aina, kun jokin ei sujunut. Paiskoin tavaroita ja olin aivan hirveää seuraa. Muistan kerran kuinka kotimatkalla soitin poikaystävälle, itkin aivan holtittomasti ja kysyin että miten hän voi selvitä vaikeista treenipäivistä niin hyvin, koska eihän näistä nyt vaan voi selvitä mitenkään (....).

Kuluneen puolen vuoden aikana olen oppinut jotain, joka on muuttanut kaiken omalla kohdalla. Olen oppinut luottamaan prosessiin ja keskittynyt vain tekemään parhaani joka päivä. Parempi on niin monin tavoin parempi kuin vain uusi ennätyspaino tangossa tai uusi ennätystoistomäärä muscle uppeja.

Olen jaksanut työstää minulle annettuja apuharjoitteita, tukiliikkeitä ja liikkuvuusharjoitteita sinnikkäästi luottaen siihen, että jonakin päivänä ne eivät tunnu enää niin vaikeilta ja huomaan niiden todella auttaneen. Olen lukenut paljon erilaisia kirjoja mentaalivalmennuksesta, olen ostanut itselleni mm. five minute journalin työstääkseni itseäni ja sitä millainen ihminen haluan olla. Olen tietoisesti harjoitellut sisäistä puhetta, kärsivällisyyttä ja positiivisuutta myös treeneissä. Päivittäin, viikosta toiseen olen kiinnittänyt tietoisesti huomiota asioihin jotka liittyvät tietyllä tapaa myös omaan identiteettiini ja matka ei kyllä ole ollut helppo.



Nyt vihdoin alamme olla siinä pisteessä, että kova työ alkaa tuottaa tulosta ja alkuvaiheen strugglet ovat jo hieman vähentyneet. Voin kertoa, että tuntuu kyllä hyvältä. Olen löytänyt sen vanhan, kärsivällisen Lauran joka jaksoi jo juniorina hinkata päivästä toiseen vaikeitakin juttuja hevosmaailmassa. Nautin siitä, että saan tehdä asioita jotka tuntuvat haastavilta. Luotan siihen, että joka päivä tulen hieman paremmaksi ja se riittää. Tavoitteena on hyvä treenisessio, joka päivä. Ei enempää, mutta ei yhtään vähempääkään. Oman parhaan antaminen päivittäin on vaikeaa, mutta hiljalleen tulen paremmaksi myös siinä.

Olen vielä vasta matkalla, mutta uskon vihdoin olevani minulle sopivalla reitillä ja en malta odottaa mitä tuleva talvi ja ensi vuosi tuovat tullessaan.

Monet teistä on varmaan lukeneet / kuunnelleet Ben Bergeronin juttuja. Löydän hänen filosofiastaan paljon asioita jotka ovat niin sanotusti kolahtaneet itselle. Jos et vielä ole tutustunut hänen kirjaan "Chasing excellence" tai podcasteihin, suosittelen vahvasti - hyviä, perusjuttuja mentaalipuolen kehittämisestä.

Huippua perjantaita tyypit! <3

Kuvat: Amanda Aho

URHEILIJAN EPÄVARMUUS

Kirjoitin ensin otsikkoon "urheilijan itsevarmuus", mutta itsevarma on aika vastakohta sille miltä treeneissä viime viikolla tuntui. Mukaan mahtui toki hyviä treenejä ja onnistumisen tunteita, mutta myös kahdesti viime viikolla tuli itku turhautumisen vuoksi. Jos toisessa päässä painonnosto kulkee ja kehittyy nopeaakin tahtia, ei voimistelujutuista meinaa ajoittain tulla yhtään mitään. 

Viimeisen reilun kuukauden aikana painotus on käännetty treeniohjelmassani selkeästi heikkouksiin eli voimisteluun. Tämä tarkoittaa sitä, että leijonanosan viikosta keskityn asioihin joissa koen olevani huono. Se vaikuttaa todella paljon omaan henkiseen jaksamiseen, sillä onnistumisen tunteita ei tule läheskään niin usein.

Terve itseluottamus ja itsevarmuus kuuluvat menestyvän urheilijan pakettiin. Ymmärretään oman suorituksen kokonaisuus, osataan suhtautua terveellä itseluottamuksella omiin vahvuuksiin ja tiedetään, että kovalla työllä ne heikkoudetkin saadaan sieltä nousemaan ylöspäin. 

Ns. heikkoina hetkinä olen joutunut tietoisesti kehittämään omaa ajatteluani. Olen pyytänyt tukea läheisiltä ja kuunnellut heidän järkipuheitaan. Olen tietoisesti etsinyt pienen pieniäkin edistysaskeleita ja onnistumisia ruokkimaan motivaatiota harjoittelun jatkamiseen. Olen kehittänyt sisäistä puhettani kannustavaksi, sillä epäonnistumisten kohdalla vieläkin välillä ajattelen ettei minusta ikinä tule mitään ja olen jopa kyseenalaistanut kilpailemisen tänä syksynä, koska olen kokenut olevani niin huono jossakin. 

Tiedän, että omassa korvien välisessä vahvuudessa on vielä paljon kehitettävää siinä missä fyysisessäkin tekemisessä ja oppimassahan tässä vielä vasta ollaan. Välillä tulee epävarmempi fiilis ja välillä taas itsevarmempi, kummastakin pitää ottaa oppia. 

Kello TOMTOM * (saatu yhteistyön kautta)

VERTAA ITSEÄSI ITSEESI

Välillä olen siinä parempi, välillä huonompi. Ajoittain kamppailen sen kanssa tosissani. Ajoittain vertaan itseäni aivan liikaa muihin, kun pitäisi pystyä keskittymään omaan tekemiseen ja omaan kehitykseen. Tämä pätee niin urheilussa kuin vaikkapa työmaailmassa ja on sidoksissa motivaatioon, sen syntyyn ja ylläpitämiseen. 

Liiallinen itsensä muihin vertaaminen tukahduttaa motivaatiota ja aiheuttaa negatiivista sisäistä puhetta. "Olen huonompi kuin nuo" tai "ei minusta ole tähän, hävisin aiemminkin". Sen sijaan, että märehtii ja kokee alemmuuden tunnetta, pitäisi pystyä kääntämään homma niin päin että jos nuokin pystyvät, miksi minä en pystyisi jos teen kovasti töitä?

Itsellä oli menossa valtava itsesäälin jakso viime vuoden lopussa kun olin hävittänyt ring muscle upit ja samaan aikaan tuntui, että kaikki maailman ihmiset oppivat kyseisen liikkeen ja itse en vain tajunnut sitä. Suoraan sanottuna ärsytti olla huonompi kuin muut ja en osannut kääntää ajatusta mitenkään itseäni motivoivaksi. Onneksi sain joululahjaksi kirjan, josta kirjoittelinkin jo kerran aiemmin täällä. 

Aloin tietoisesti työstämään sisäistä puhettani ja kääntämään negatiivisuutta myönteisemmäksi. Se ei ole helppoa ja sorrun siihen edelleen huonompina päivinä. Tiedostan sen yhdeksi heikkouksistani ja toisaalta myös osaan ymmärtää sen nykyään tavallaan vahvuudeksi. Sisälläni palaa todella voimakas kilpailun ja voitonhalu joka heijastuu juurikin liiallisena muihin vertaamisena. Haluan koko ajan olla parempi, vahvempi ja taitavampi. Vertaaminen pitäisi tapahtua kuitenkin omaan itseään kohtaan. 



Hyvä ellei jopa loistava esimerkki on kuluneelta viikolta CrossFit Openien ensimmäinen laji jossa oli askelkyykkyä, burpeita ja chest to bar -leuanvetoja. Tein perusvarman ja puhtaan suorituksen johon jäi vielä aavistuksen varaa kiristää sillä teemme lajit vain treeneinä eikä seuraavan päivän treeni saa kärsiä 110% all out vedoista. Siltikin kun näin, että tulos jäi kolmen toiston päähän 200 toistosta niin otti aivoon niin pirusti. Pyörin asian kanssa monta päivää ennenkuin kaverikin jo sanoi, että anna nyt herranjumala olla. Se on vain yksi treeni. 

Vertailin itseäni varmaan kaikkiin leaderboardille ilmoittautuneisiin suomalaisnaisiin (:D) ja pohdin miten sijoitukseni listalla olisi käyttäytynyt jos olisin tehnyt sitä tai tätä suorituksen aikana. Se vaikutti todella paljon omaan henkiseen vahvuuteen treeneissä ja nyt kun kirjoitan tätä auki teille tähän tajuan kuinka turhaa ja typerää muihin vertaaminen onkaan. Mitä väliä sillä on missä muut menee, kunhan itse menee koko ajan eteenpäin? Tietysti välillä pitääkin verrata omia suorituksiaan muihin, jotta saa käsitystä siitä millä tasolla menee. Ja kyllä tuntuu hyvältä "päihittää" treeneissä vaikkapa henkilö joka on vaikkapa läpäissyt winter war karsinnat. Se antaa itselle voimaa ja uskoa siihen, että oman kehityksen suunta on oikea. Rajansa kuitenkin kaikella.

Vuosi sitten en saanut chest to bar -leuanvetoja ollenkaan myötäotteella. Perjantaina tein niitä yhteensä 56 ja aiemmin viime viikollat toisessa metconissa yhteensä 75. Vuosi sitten en saanut openien aikaan mitään muscle uppeja mitenkään päin. Eilen tein renkailla niitä ensimmäisen kerran metconissa. Vuosi sitten nostin 15.1 lajin toisessa osassa hikisesti 65 kilon rinnallevedon ja työnnön jonka sitäpaitsi feilasin ekalla yrityksellä. Nyt kyseisessä lajissa voisi odottaa +10kg parempaa tulosta jos sen uusisi ja tempauskin on jo 60 kilossa. 

Kun vertaan itseäni itseeni tajuan miten järkyttävän paljon vuodessa on tapahtunut kehitystä. Ja se todella motivoi ja lisää halua tehdä kovasti töitä joka päivä. Jos nyt ollaan tässä, kuka tietää missä sitä vuoden päästä ollaan? 

MILLAINEN ON HYVÄ TAVOITE?

"Jos et tiedä minne olet menossa,

päädyt luultavasti jonnekin muualle."

- Lawrence J. Peter

Olen viimeaikoina ollut äärettömän kiinnostunut mentaalivalmennuksesta ja sen vaikutuksesta urheilijoiden suorituksiin. Ihmismieli kiehtoo ja omalla kohdalla panostus on jo suhteellisen suurta treeniohjelmoinnin ja ruokavalion puolesta, miksi ei siis maksimoisi myös sitä mentaalista vahvuutta? 

Sain joululahjaksi Erik Bertrand Larssenin Paras -kirjan jossa korostetaan sitä, että menestys on kovan työn tulosta. Menestyneet ihmiset eivät ole kirjoittajan mukaan yhtään sen lahjakkaampia kuin muutkaan, he vain ovat sitoutuneempia harjoittelemaan huipulle vaadittavan määrän. Tämä ei päde pelkästään huippu-urheiluun vaan ajatusta voi soveltaa myös muihin elämän osa-alueisiin kuten omaan työmoraaliin, yritysjohtoon tai vaikkapa parisuhteeseen. 




Jokaisella meistä on ollut tavotteita. Välillä tavoitteet ovat selkeämpiä, välillä ne hakevat muotoaan uudelleen. Se on voinut olla valmistuminen määräajassa, kilpailukarsinnan läpäisy, oman asunnon hankkiminen tai vaikkapa liikuntaharrastuksen ylläpitäminen kerran viikossa. 

"Tavoite auttaa meitä kanavoimaan energiamme oikein. Se lisää motivaatiota ja auttaa keskittymään ja tämä puolestaan parantaa mahdollisuuksiasi saavuttaa tavoite. " 

-Bertrand-Larssen, Paras -kirja

Bertrand-Larssenin kirjan yksi kappale käsittelee tavotteita. Millainen on hyvä tavoite? Miksi tavoitteet ovat tärkeitä? Hän korostaa, että tavoite ei koskaan tehoa ellei se vaikuta tunteisiin. Jo pelkästään tavoitetta ajattelemalla ihmisen tulisi tuntea mielihyvää ja saada tekemään kaikkensa tavoitteen saavuttamiseksi. Omalla kohdalla voi allekirjoittaa tämän kyllä suuresti. Jo pelkästään tavoitteen ajattelu saa nousemaan niinä vaikeinakin aamuina sekä tekemään arjessa pieniä, mutta tärkeitä valintoja. Itselle nämä valinnat ovat mm. aikasin nukkumaan meneminen ja säännöllinen ateriarytmi. Arki pyörii myös suhteellisen paljon treeniaikataulujen ympärillä. Ja tämä kaikki tukee omalla kohdalla tavoitteeseen pääsyä.

Oikean tavoitteen saavuttaminen tuottaa äärimmäistä mielihyvää ja kaikki pienetkin askeleet matkan varrella tuottavat hieman samaa tunnetta. Bertrand-Larssen korostaa, että oikeat tavoitteet ovat myös konkreettisia. Hieman ympäripyöreät tavoitteet kuten "haluan tulla vahvemmaksi" tai "haluan tulla rikkaaksi" eivät ohjaa ihmisen toimintaa läheskään yhtäpaljon kuin "haluan kyykätä 110kg" tai "haluan saada kasaan miljoona euroa". Ymmärrät eron, right? Tavoite kannattaa muotoilla mahdollisimman täsmällisesti ja konkreettisesti kuin mahdollista, mieluiten kirjallisesti. Näin sinun on helpompi laatia suunnitelma, joka vie sinua kohti tavoitettasi. 

Tavoitteen asettelu ei aina välttämättä ole helppoa ja se voi vaatia hieman aikaa. Kaikki tavoitteet eivät välttämättä ole edes hyviä. Tavotteita saa ja pitää korjata, Bertrand-Larssen kirjoittaa. Tavoite voi tuntua alussa melkein saavuttamattomalta, mutta ajan mittaan kuitenkin realistiselta. Juuri tällaisiin tavotteisiin pääsy tuottaa suurinta tyydytystä. 

Yksi juttu mikä itsellä kolahti kirjaa lukiessa oli se kuinka Erik mainitsi myös siitä, että menestys edellyttää myös joidenkin siltojen polttamista. Se voi tarkoittaa yksinkertaisimmillaan myöhäisistä leffailloista luopumista tai suuremmassa mittakaavassa vaikkapa opiskelupaikan lykkäämistä urheilutavotteiden vuoksi. 

Ne jotka uskaltavat valita tavoitteensa, jotka uskaltavat tehdä kaikkensa sen saavuttamiseksi, parantavat merkittävästi onnistumisen mahdollisuuksia. 

Millaisia ajatuksia herättää? Olisi kiva kuulla myös millaisia tavotteita olette asettaneet tälle vuodelle?