KUN TAVOITTEENA ON HYVÄ TREENI, JOKA PÄIVÄ

Oma suhtautuminen treenaamiseen on muuttunut viimeisen reilun puolen vuoden aikana paljon. Olen vaihtanut yleisohjelmoinnista henkilökohtaisesti räätäilöityihin ohjelmointeihin ja koen ensimmäistä kertaa koskaan myös että minulla on valmentaja tukemassa ja auttamassa.

Keväällä käytin paljon aikaa omien arvojen miettimiseen ja rakentamiseen. Omat henkilökohtaiset arvot elämässä ohjaavat toimintaamme ja auttavat tekemään oikeita valintoja. Kun toiminta ja arvot ovat tasapainossa olo on rauhallinen, luottavainen ja tietää, että on matkalla oikeaan suuntaan. Voi kuulostaa jonkun kovaan liian liibalaabalta, mutta itse koen tämän prosessin olleen yksi tärkeimmistä kuluneen vuoden aikana.

Olen sen myötä tasapainoisempi ihminen ja tiedostan paremmin myös omat rajani. Osaan sanoa "ei" asioille, jotka eivät osu linjaan arvojeni ja tavoitteideni kanssa ja olen tämän ansiosta parempi kumppani, olen parempi valmentaja ja ennenkaikkea myös parempi urheilija.

Muistan vieläkin keväällä kun soitin nykyiselle valmentajalleni, kerroin tilanteestani ja pyysin apua koska sitä todella silloin tarvitsin. Olin epävarma omista tavoitteistani ja siitä haluanko ylipäätään kilpailla enää. Olin epävarma kaikesta, myös omasta tekemisestä ja usko itseen puuttui. Kävin itkemään treeneissä aina, kun jokin ei sujunut. Paiskoin tavaroita ja olin aivan hirveää seuraa. Muistan kerran kuinka kotimatkalla soitin poikaystävälle, itkin aivan holtittomasti ja kysyin että miten hän voi selvitä vaikeista treenipäivistä niin hyvin, koska eihän näistä nyt vaan voi selvitä mitenkään (....).

Kuluneen puolen vuoden aikana olen oppinut jotain, joka on muuttanut kaiken omalla kohdalla. Olen oppinut luottamaan prosessiin ja keskittynyt vain tekemään parhaani joka päivä. Parempi on niin monin tavoin parempi kuin vain uusi ennätyspaino tangossa tai uusi ennätystoistomäärä muscle uppeja.

Olen jaksanut työstää minulle annettuja apuharjoitteita, tukiliikkeitä ja liikkuvuusharjoitteita sinnikkäästi luottaen siihen, että jonakin päivänä ne eivät tunnu enää niin vaikeilta ja huomaan niiden todella auttaneen. Olen lukenut paljon erilaisia kirjoja mentaalivalmennuksesta, olen ostanut itselleni mm. five minute journalin työstääkseni itseäni ja sitä millainen ihminen haluan olla. Olen tietoisesti harjoitellut sisäistä puhetta, kärsivällisyyttä ja positiivisuutta myös treeneissä. Päivittäin, viikosta toiseen olen kiinnittänyt tietoisesti huomiota asioihin jotka liittyvät tietyllä tapaa myös omaan identiteettiini ja matka ei kyllä ole ollut helppo.



Nyt vihdoin alamme olla siinä pisteessä, että kova työ alkaa tuottaa tulosta ja alkuvaiheen strugglet ovat jo hieman vähentyneet. Voin kertoa, että tuntuu kyllä hyvältä. Olen löytänyt sen vanhan, kärsivällisen Lauran joka jaksoi jo juniorina hinkata päivästä toiseen vaikeitakin juttuja hevosmaailmassa. Nautin siitä, että saan tehdä asioita jotka tuntuvat haastavilta. Luotan siihen, että joka päivä tulen hieman paremmaksi ja se riittää. Tavoitteena on hyvä treenisessio, joka päivä. Ei enempää, mutta ei yhtään vähempääkään. Oman parhaan antaminen päivittäin on vaikeaa, mutta hiljalleen tulen paremmaksi myös siinä.

Olen vielä vasta matkalla, mutta uskon vihdoin olevani minulle sopivalla reitillä ja en malta odottaa mitä tuleva talvi ja ensi vuosi tuovat tullessaan.

Monet teistä on varmaan lukeneet / kuunnelleet Ben Bergeronin juttuja. Löydän hänen filosofiastaan paljon asioita jotka ovat niin sanotusti kolahtaneet itselle. Jos et vielä ole tutustunut hänen kirjaan "Chasing excellence" tai podcasteihin, suosittelen vahvasti - hyviä, perusjuttuja mentaalipuolen kehittämisestä.

Huippua perjantaita tyypit! <3

Kuvat: Amanda Aho