PETTYMYS

Viimeksi kun blogiin kirjoittelin, fiilistelin pääsyä Karjalan Kovimpaan. Fiilis omasta kehityksestä urheilijana on ollut viime aikoina luottavainen ja suunta on selkeästi oikea. Olen tehnyt kovasti töitä ja kahdessa vuodessa päässyt mielestäni jo aika hyvälle tasolle. Se on vaatinut muiden silmissä "uhrauksilta" tuntuvia asioita kuten aikaisin nukkumaan menemistä, juhlien väliin jättämistä ja levon priorisointia arjen keskellä.

Itselle ne ei kuitenkaan ole tuntuneet uhrauksilta. Olen onnellinen, että saan selvittää kuinka pitkälle voin tässä lajissa päästä. Nautin päämäärätietoisesta treenaamisesta ja siitä, että kovalla työllä saavutin paikan kilpailuun josta kaksi vuotta sitten juuri aloittaneena crossfit noviisina vain unelmoin.

Ja nyt, en pääsekään kilpailemaan.



Kuten varmasti muistattekin, loukkasin ranteeni juuri ennen juhannusta. Sain levolla käden siihen malliin, että pystyin suorittamaan karsinnan täysin ilman kipuja. Olin hyvin optimistinen sen suhteen, että saisin käden täysin kuntoon ennen kilpailuja ja pääsisin antamaan 120% itsestäni kilpakentälle yli puolen vuoden kilpailutauon jälkeen.

Kaikesta huolimatta ranne ei kuitenkaan tuntunut palautuvan normaaliksi vaikka välttelinkin kaikkia kipua tuottavia liikkeitä täysin. Viime maanantaina päätin varata ajan lääkäriin ja jo tiistaina ranne magneettikuvattiin. Varauduin henkisesti pahimpaan eli veneluun murtumaan ja 6 viikon kipsiin. Ajattelin, että mikä tahansa muu diagnoosi ei tuntuisi niin pahalta.

Keskiviikkona sain lausunnon juuri ennen töiden alkua. Osittainen nivelsidevamma, ei suositeltavaa lähteä kilpailemaan. En ehtinyt asiaa sen kummemmin käsittelemään, koska työt puskivat päälle ja keskityin illan täysillä vain valmentamiseen. Ei ollut aikaa käsitellä pettymystä tai tehdä virallisia päätöksiä.

Kun vihdoin illalla pääsin töistä, romahdin. Koko illan piiloteltu pettymys purkautui itkuna tyhjän kotiboxin lattialla ja kotona en päässyt eteistä pidemmälle. Vaikka sisimässäni tiesin, että kilpailuiden väliin jättäminen on ainoa fiksu päätös täydellisen kuntoutumisen kannalta, oli pettymys silti valtava. Jostain vuosien takaa kumpusi myös turhautuminen, sillä treenaaminen ja loukkaantuminen ennen kilpailukautta on hyvin vahvasti muistissa ratsastusvuosilta.



Olen kuitenkin tyytyväinen, että erityisesti viimeisen puolen vuoden aikana olen onnistunut kehittämään omaa ajatteluani ja mentaalista puoltani vahvemmaksi. On luonnollista kokea pettymystä, itkeä jos siltä tuntuu ja surkutella asiaa hetken aikaa, mutta vastoinkäymiset eivät lannista minua enää niinkuin ne joskus tekivät.

Tiedän, että se tehty työ ei ole mennyt hukkaan ja keskityn tällä hetkellä täysillä kuuden viikon päästä alkavaan Unbroken karsintaan. Ennen kaikkea pidän katseen omissa pitkän tähtäimen tavoitteissa ja niiden kannalta on äärimmäisen tärkeää päästä treenaamaan jälleen 100% ehjällä ranteella. En halua katsoa taaksepäin ja todeta, että rikkinäisellä ranteella kilpaileminen kaduttaa ja huomata, että olen ollut puoli vuotta hommassa mukana kipeällä kädellä kun en malttanut hoitaa sitä ajoissa kuntoon.

Kun pääsen kilpailemaan, haluan pystyä antamaan itsestäni 120%. Haluan nauttia siitä tunteesta, joka kutittaa vatsanpohjassa ennen lähtömerkkiä. Haluan fiilistellä itsensä haastamista ja kaikkensa antamista murehtimatta ja ajattelematta, että "toivottavasti lajeissa ei ole paljoa front räkissä tehtäviä asioita..".

Pystyn kääntämään pettymyksen tunteen voimavaraksi treenatessani kohti Unbrokenia. Muistaessani kuinka paljon kilpailuiden missaaminen harmitti, jaksan puskea itseäni vielä määrätietoisemmin kohti seuraavaa kilpailumahdollisuutta.


* Toppi saatu Tafferilta. 100% suomessa valmistettu urheilutuote.

KOHTI KARJALAN KOVINTA

Muistan kun 2014 olin katsomassa ensimmäistä kertaa crossfit kilpailuja juurikin Lappeenrannassa ja kauhistelin silloin kuinka paljon tehtävää omassa tekemisessä vielä olisi ennen kuin itse pääsisi samaiselle kentälle kilpailemaan. Erityisen elävästi muistan kun yhdessä lajissa oli vitosen sarja maastavetoa sadalla kilolla ja oma maastaveton maksimi taisi olla jotain 90kg:n luokkaa. Viime vuonna karsiminen Karjalaan jäikin sitten kokonaan väliin lavanhallintaongelmien vuoksi ja pyörin viikonlopun kilpailuissa Ellin huoltajana.

Nyt karsinnat on takana päin ja tavoite täyttyi: elokuussa kilpaillaan Kimpisen kentällä Karjalan Kovimmassa ensimmäistä kertaa.



Karsinta meinasi siis töpätä ennen kuin alkoikaan kun sain venähdysvamman vasempaan ranteeseen ennen juhannusta - kolme päivää ennen karsintojen alkamista. Kahden viikon rannelepo kannatti ja käsi kesti hyvin tuettuna karsinnan tekemisen viimeisenä mahdollisena päivänä eli viime viikon lauantaina. Aavistuksen ahdisti lähteä tekemään "tulos tai ulos" -meiningillä kun tiesi, että viikkoa aiemmin ei pystynyt edes tyhjää tankoa pitämään eturäkissä.

Käsi kesti kuitenkin hienosti eikä mikään tekeminen karsinnassa tuottanut siihen kipua. Ainoastaan sieluun koski viimeisessä osiossa (:D). Varmuudeksi tein kuitenkin keskimmäisessä osiossa kaksi ensimmäistä painoa tempauksena kyykkyyn ja vasta 57,5kg aloin tekemään rinnallevetona. Päätavoite karsinnassa oli kilpailupaikan lunastaminen ja se, ettei vahingossakaan satuta rannetta uudestaan.

Sijoitukseni oli lopulta karsinnassa 31. ja aavistuksen kyllä harmitti alkuun jäädä top25 ulkopuolelle. Tästä on kuitenkin hyvä lähteä tavoittelemaan sijoituksen korottamista kisassa.



Tällä hetkellä treeneissä joutuu vielä välttelemään tiettyjä juttuja kuten eturäkkiä ja käsilläseisontaa ranteen vuoksi, mutta uskon kovasti siihen että se on kuukauden päästä aivan pelikunnossa kun on aika pistää parastaan kilpailukentällä.

Tämä karsinnan jälkeinen viikko on ollut jotenkin tavallista väsyneempi, joten pidän nyt pidennetyn viikonloppuvapaan treeneistä. Suunnataankin viikonlopuksi Jyväskylään vähän pois arkikuvioista ja nauttimaan livemusiikista. Uskon, että "miniloma" pois töistä ja treeneistä tekee hyvää mielelle ja kropalle niin pääsee sitten maanantaina kunnolla kiinni kisavalmisteluihin.

On kyllä aivan superkivaa päästä kisailemaan kun omaltakin boxilta on tällä kertaa mukana yhteensä neljä urheilijaa. Tavoitteena on korottaa omaa karsintasijoitusta mahdollisimman paljon, pitää hauskaa ja saada arvokasta kilpailukokemusta. Toivon myös, että kova työ omien heikkouksien eteen näkyisi kisoissa ja pystyisin tekemään kauttaaltaan tasaisen tuloksen lajien kesken.

KESKITY SIIHEN KAIKKEEN MITÄ VOIT TEHDÄ

"There are no such thing as setbacks. All those thing you think you need to overcome are just opportunities for you to get stronger, for you to get better. It's all part of the process." 

Keskustelimme aiheesta urheilufysioterapian peruskoulutuksessa, olemme keskustelleet aiheesta paljon oman treeniryhmämme kanssa ja tuli nyt fiilis, että haluan avata ajatuksia myös hieman tänne blogin puolelle. 

On käytännössä sama puhutaanko harrastajista vai huippu-urheilijoista, mutta silloin kun tavoitteet omaan tekemiseen asetetaan korkealle, voi välillä tuntua että pudotus alaspäin vastoinkäymisten kohdalla on omasta näkövinkkelistä katsottuna kohtuuttoman suuri. Loukkaantumiset (pienemmät tai suuremmat vammat) ovat niitä joihin törmään työssäni useimmiten ja joihin yritämme urheilijoiden kanssa löytää toimivia ratkaisuja. 

Valmentaminen ja toimiminen urheilijoiden kanssa on paljon muutakin kuin pelkkää teknistä ohjeistamista. Loukkaantumisen kohdalla mukaan astuu vahvasti myös mentaalipuolen kehittämistä, tukemista ja harjoittamista. Vamman saanut urheilija takertuu hyvin vahvasti siihen kaikkeen mitä hän ei nyt voi/saa tehdä.  Negatiivisuus ruokkii negatiivisuutta ja heijastuu myös muihin elämän osa-alueisiin. On tärkeää saada urheilija keskittymään kaikkiin niihin asioihin joita voi vammasta huolimatta tehdä. Urheilufysioterapian näkökulmasta katsottuna tavoitteena olisi, että loukkaantunut urheilija olisi kokonaisuudessaan paremmassa kunnossa vamman parannuttua.

Katsotaan siis aina isompaa kokonaiskuvaa.

Aihe on omallakin kohdalla todella ajankohtainen sillä perjantaina yksi epäonnistunut nosto toi mukanaan vasemman ranteen venähdysvamman. Nyt tässä sitten pidän peukkuja pystyssä, että pystyn ensi viikon lopulla vielä tekemään karjalan karsinnan. Focus on kovasti positiivisuudessa ja haluan vahvasti uskoa, että onnistun tekemään karsinnan niin että tulos riittää kisaan mukaan pääsyyn.

Ja mitä treeneihin tulee, keskityn täysillä kaikkeen siihen mitä voin tehdä. Etukyykky ei onnistu, teen siis takakyykkyä. Ylöspäin työntäminen tangolla ei onnistu, mutta käsipainoilla kyllä, tempaaminen ei onnistu, mutta onneksi voi tehdä tempausvetoja. Loukkaantuminen, oli se sitten pieni tai suuri, tuntuu aina väärältä ja ajoitus ei ole koskaan hyvä. Aina tulee fiilis "miksi juuri nyt??". Karsinta alkoi eilen ja kyllä kieltämättä lauantaina otti aivoon kun ei saanut edes shortseja jalkaan ilman kipua kädessä.

Tänään ranne on kuitenkin jo paljon parempi ja pystyin pitämään tyhjää tankoa front rackissa joten uskon, että viimeistään ensi viikon lauantaina se on sellaisessa jamassa että kestää karsinnan. Jos ei jostain syystä ole, niin sekin on elämää ja sitten siirretään focus Unbrokeniin syksyllä.

Lähtökohtaisesti kyllä edelleen vahvasti kohti Karjalan Kovinta. Ei tätä taistelua ole vielä hävitty. 

KIIREEN KESKELLÄ

Tavallaan olen iloinen ja kiitollinen siitä, että elämässä on sisältöä ja tekemistä. Olen iloinen siitä, että lähipiiriin on kuulunut iloisia juhlia viime viikkojen aikana ja töiden sarallakin on paljon mielenkiintoisia juttuja niin takana kuin edessäpäin. Kesäkuuhun mahtuu kolmet valmistujaiset, yksi seminaari, yhdet boxin juhlat ja yksi kahden päivän täydennyskoulutus töiden ja treenien lisäksi.

Toisaalta odotan kyllä ensi viikon jälkeistä rauhottumista. Alkuviikon aion pyhittää kehonhuollolle, lepäämiselle ja rauhoittumiselle ennen koulutusviikonloppua Helsingissä. Sen jälkeen viikonloput hiljentyvät ylimääräisten menojen osalta ja kalenteri näyttää tarkoituksella tyhjempää. Samalla kuitenkin kisakarsinnat lähestyvät ja pian pystyy keskittymään hieman enemmän kauden ensimmäisiin kilpailuihin.

Yksi omista "tavotteista" tälle kesälle olisi onnistua löytämään aikaa myös spontaaneille jutuille ystävien ja poikaystävän kanssa. Haluaisin osata vetää selkeämmin rajan sille milloin olen ajatusten tasolla töissä ja osaisin vaihtaa paremmin ns. vapaalle. Kliseinen lause "yrittäjällä ei ole vapaata" pitää karulla tapaa paikkansa, sillä väkisinkin työasiat tulevat mukana kotiin. Mielestäni tässä olisi kyllä ehkä kaikilla meillä yrittäjillä pieni petraamisen paikka. Kokoajan ei voi olla töissä, koska luovuus ja tehokkuus kärsii.

Siispä olen tarkoituksella jättänyt heinäkuun viikonloppuja ns. ylimääräisten töiden osalta sopimatta. Haluan jättää tilaa niille spontaaneille kesäjutuille, jotka auttavat rentoutumaan ja siirtämään ajatukset hetkeksi pois treeneistä ja töistä. Elämässä pitää olla tilaa tehdä ennalta arvaamattomia asioita, vaikka yrittäisikin kilpaurheilla tai pyörittäisi yritystä.

URHEILIJAN EPÄVARMUUS

Kirjoitin ensin otsikkoon "urheilijan itsevarmuus", mutta itsevarma on aika vastakohta sille miltä treeneissä viime viikolla tuntui. Mukaan mahtui toki hyviä treenejä ja onnistumisen tunteita, mutta myös kahdesti viime viikolla tuli itku turhautumisen vuoksi. Jos toisessa päässä painonnosto kulkee ja kehittyy nopeaakin tahtia, ei voimistelujutuista meinaa ajoittain tulla yhtään mitään. 

Viimeisen reilun kuukauden aikana painotus on käännetty treeniohjelmassani selkeästi heikkouksiin eli voimisteluun. Tämä tarkoittaa sitä, että leijonanosan viikosta keskityn asioihin joissa koen olevani huono. Se vaikuttaa todella paljon omaan henkiseen jaksamiseen, sillä onnistumisen tunteita ei tule läheskään niin usein.

Terve itseluottamus ja itsevarmuus kuuluvat menestyvän urheilijan pakettiin. Ymmärretään oman suorituksen kokonaisuus, osataan suhtautua terveellä itseluottamuksella omiin vahvuuksiin ja tiedetään, että kovalla työllä ne heikkoudetkin saadaan sieltä nousemaan ylöspäin. 

Ns. heikkoina hetkinä olen joutunut tietoisesti kehittämään omaa ajatteluani. Olen pyytänyt tukea läheisiltä ja kuunnellut heidän järkipuheitaan. Olen tietoisesti etsinyt pienen pieniäkin edistysaskeleita ja onnistumisia ruokkimaan motivaatiota harjoittelun jatkamiseen. Olen kehittänyt sisäistä puhettani kannustavaksi, sillä epäonnistumisten kohdalla vieläkin välillä ajattelen ettei minusta ikinä tule mitään ja olen jopa kyseenalaistanut kilpailemisen tänä syksynä, koska olen kokenut olevani niin huono jossakin. 

Tiedän, että omassa korvien välisessä vahvuudessa on vielä paljon kehitettävää siinä missä fyysisessäkin tekemisessä ja oppimassahan tässä vielä vasta ollaan. Välillä tulee epävarmempi fiilis ja välillä taas itsevarmempi, kummastakin pitää ottaa oppia. 

Kello TOMTOM * (saatu yhteistyön kautta)

KEHONHUOLLOSTA

Olen treenimäärän lisääntyessä yrittänyt kiinnittää extrahuomiota myös kehonhuollon määrän kasvattamiseen. Huoltavien harjoitustenhan pitäisi kasvaa samassa suhteessa kuin kehittävien harjoitusten, mutta pakko myöntää ettei siihen ehkä vielä ole kyllä päässyt.

Alkuvuodesta huoltotiimini kasvoi kiropraktikolla ja nyt noin kuukausi takaperin aloiteltiin Aleksandran kanssa ihan huippua hierontaprojektia. Allu suorittaa urheiluhierojan tutkintoa ja tarvitsi projektiin itselleen kummiurheilijan ja tyhmähän sitä nyt olisi jos tällaisesta tilaisuudesta kieltäytyisi :D.

Asetettiin projektille vähän tavotteista joista selkeimmin esiin nousi palautumisen tehostaminen, vammojen ennaltaehkäisy ja liikkuvuuksien parantaminen. Olen huomannut jo neljän kerran jälkeen kuinka yläkroppa tuntuu mielettömän paljon avonaisemmalta ja voimantuottokin parantunut erityisesti vetävissä jutuissa.

On myös jollain tapaa tosi luottavainen fiilis tällä hetkellä treenata, kun tietää että huoltopuoli pelaa paremmin. Yksi suurimmista omista tavotteistani on kuitenkin alusta asti ollut ehjien harjoituskausien saaminen. Tottakai välillä tulee jotain pientä kuten tällä hetkellä jalkapohjan kalvon ärtyneisyys (aaargh), mutta suuremmilta ongelmilta olisi tavoitteena välttyä.

Tykkään myös mielettömästi Allun tavasta ottaa urheilija huomioon. Keskustellaan paljon siitä miten treenit on viimeaikoina sujuneet, mitä tuntemuksia on ennen ja jälkeen hieronnan. Lisäksi pidän itse päiväkirjaa omista fiiliksistä ja peilaan hieronnan vaikutuksia omiin treeneihin ja suorituksiin. Myös Allun tekniikat ja hierontatapa ovat juuri sellaisia kuin mitä itse hieronnalta kaipaan. Itsekin kun jonkun verran tietää anatomiasta, faskioista ja tekniikoista niin ei voi muuta kuin olla supertyytyväinen, että omassa tiimissä on noin taitava tyyppi.

Omaksi onnekseni Allu aloittaa hierontahommat meidän boxilla juuuuri remontoiduissa tiloissa joten huoltojen yhdistäminen omaan arkeen helpottuu entisestään, heh.

Karjalan kovin karsinnat lähestyy ja oma tekeminen menee koko ajan tasaisesti eteenpäin. Vielä kun saisi tän jalkapohjan kuntoon niin pääsisi ihan tosissaan juoksemaan. En malta odottaa, että pääsee taas kisailemaan muiden huippujen kilpasiskojen kanssa ja ensimmäistä kertaa meidänkin boxilta isolla porukalla!

+73KG

Olen aina liikkunut ja harrastanut puhtaasti sen vuoksi, että nautin siitä. Halusin junnuna kehittyä ratsastajana, sen jälkeen halusin tulla paremmaksi ryhmäliikunnanohjaajaksi ja nyt tällä hetkellä haluan tulla paremmaksi urheilijaksi crossfitissä. Haluan tulla teknisesti taitavammaksi, vahvemmaksi, nopeammaksi, kestävämmäksi. Koskaan en ole liikkunut sen vuoksi, että haluaisin muokata sitä miltä näytän.

Siltikin ulkonäköni, tai no muotoni on käynyt läpi melkoisen muutoksen. Lukiossa painoin vielä alle 60kg ja eilen mielenkiinnosta vaa'alle hypätessäni se näytti vähän päälle 73 kiloa. Konkreettisimmin oman kehon muutos tuli vastaan pari viikkoa sitten kun kuvittelin, että kolmen vuoden takaiset mekot mahtuisivat päälle :D No, ei ne nyt ihan mahtuneet. Ei lähellekään.

Crossfitin myötä olen muuttunut paljon "suuremmaksi", mutta samalla viihdyn kehossani paremmin kuin koskaan ennen. Vaikka näytänkin ei crossfit harrastaja -ystäviini verrattuna harteikkaalta, ei sillä ole minulle mitään väliä. En tuijota vaa'an lukemia vaan seuraan mielummin kyykkytuloksia. En huolehdi rasvaprosentista vaan varmistan, että syön varmasti riittävästi jotta palaudun kovista treeneistä. En stressaa leveistä hartioista, koska tiedän, että ne kuvaavat niitä lukuisia tunteja joita olen käyttänyt tullakseni paremmaksi urheilijaksi. Ja jos lauantai-iltana tekee mieli suklaata ja pizzaa, tiedän että voin kerran viikossakin herkutella hyvällä omalla tunnolla.

Viihdyn kropassani paremmin kuin koskaan. En siksi, että näytän lihaksikkaammalta tai urheilullisemmalta kuin ennen vaan siksi, että olen oppinut tuntemaan itseäni paljon paremmin. Ymmärrän milloin olen väsynyt ja kaipaan lepoa, osaan tehdä asioita joista ennen vain haaveilin ja samalla myös huolehdin kropastani paremmin kuin aiemmin.

Kaikki tämä heijastuu myös minuun ihmisenä. Olen itsevarmempi, positiivisempi ja aurinkoisempi tyyppi kun en enää huolehdi siitä miltä näytän muiden silmissä tai mitä muut minusta koko ajan ajattelevat.

TAVOITTEISTA VUODELLE 2016

Olen aina ollut kaikilla elämän osa-alueilla tavoitteellinen. Koulussa halusin saada hyviä arvosanoja, haluan koko ajan kehittyä valmentajana ja tiedän mitä haluan saavuttaa urheilijana. Konkreettiset tavoitteet helpottavat oikeiden valintojen tekemistä arjessa ja näillä pienillä valinnoilla päästään askel askeleelta lähemmäs tavoitteiden saavuttamista. 

Treenitavoitteeni tälle vuodelle keskittyvät vielä enimmäkseen omien heikkousten kehittämiseen ja kilpailukokemuksen kerryttämiseen sekä ehjän treenivuoden saavuttamiseen. Päätavoitteni ovat treenien puolella ja kisoihin yritetään päästä hakemaan kokemusta ja opettelemaan kilpailemista. Tottakai sitä haluaa onnistua kilpailuissa ja menestyä parhaansa mukaan, mutta vielä on omassa tekemisessä sen verran suuria aukkoja, että oma pääfocus on tällä hetkellä ehdottomasti voimistelujuttujen kehittämisessä. Haluan saada taitotasot sille mallille, ettei esimerkiksi ring muscle uppien onnistuminen ole planeettojen ja tähtien asennosta kiinni :D.

Kilpailuista tällä hetkellä tähtäimessä ovat elokuussa kisattava Karjalan Kovin, syksyllä Unbrokenin joukkuekisa sekä joulukuussa alkava winter war karsinta. Päätähtäin on kuitenkin koko meidän jengillä ensi vuoden openeissa.



Ehjänä säilyminen on itselle yksi tärkeimmistä asioista ja olenkin tehnyt nyt panostusta asian edistämiseksi entistä enemmän. Käyn kerran viikossa kiropraktikolla ja pääsin urheiluhierojan tutkintoa tekevän urheilijan kummiurheilijaksi eli kerran viikossa nyt myös lihashuolto kunnossa. Lisäksi olen tehnyt itselleni lupauksen huoltaa kehoa päivittäin edes yhden romwodin verran.

Konkreettisia treeneihin liittyviä tavoitteita tälle vuodelle on;

- 1 Strict ring muscle up
- 5 Bar muscle uppia putkeen
- 2 Ring muscle uppia putkeen
- 7 Käsilläseisonta punnerrusta putkeen ilman kippiä
- 15 Perhosleukaa putkeen päivänä kuin päivänä
- 1 Köysikiipeily ilman jalkoja, ilman jättimäistä kippiheiluria :D Nyt menee lähinnä vaan jäätävällä kippaamisella ilman jalkoja ylös..
- 10 Tiukkaa leukaa putkeen

- 65kg Tempaus varmaksi tulokseksi
- 80kg Rinnalleveto + työntö varmaksi tulokseksi


Millaisia tavoitteita teillä on tälle vuodelle? Opiskelujen tai töiden saralla? Tai ehkä hyvinvointiin tai treeniin liittyen?

UNIRYTMISTÄ

Olen rutiineita rakastava tyyppi. Pidän siitä, että arkeni toimii tutulla kaavalla - pääsen samoihin aikoihin nukkumaan ja herään seuraavana aamuna tuttuun aikaan pirteänä. Treenit ajoittuvat tuttuun kaavaan ja kroppa toimii hyvin. Joidenkin mielestä voi kuulostaa tylsältä ajatus siitä, että on viimeistään kymmeneltä nukkumassa, mutta itselleni se on hyvinvoinnin yksi kulmakivistä - säännöllinen unirytmi.



Lomailu on ihanaa, mutta kärsin aina pienenkin aikaeron aiheuttamasta rytmin muutoksesta. Jopa tunnin kesäaikaan siirtyminen tuntuu omassa kropassa ja suorituskyvyssä. Ja nyt reissussa ollessa aikaero oli kaksi tuntia juuri siihen huonompaan suuntaan. Lomalla nukkumaan meno venyi liiankin helposti klo 23-24 väliin, mikä tarkoitti suomessa 01-02 kellonaikoja. Tulee normaalisti krapula jo pelkästä ajatuksesta jos pitäisi nyt valvoa kahteen yhtäkkiä puhumattakaan arki-illasta. Nyt onkin sitten kotiinpaluun yhteydessä nukkuminen ollut hankalampaa ja olo treeneissä aavistuksen vetämätön.

Unikulman uniluennolla ollessani puhuttiin myös kehomme vuorokausirytmistä. Keskimäärin kehomme kestää 15 minuutin muutoksen unirytmissä ilman vaikutuksia esimerkiksi suorituskykyyn. Tietysti meissä on eroja ja toiset kestävät helpommin suurempia muutoksia kuten kesäaikaan siirtymistä. Itse kuulun niihin jotka toimivat parhaiten rytmillä, jossa heitot pysyvät puolen tunnin sisällä.

Herään aamuvuoroon kuudelta ja iltaviikoilla aamureeneihin puoli seitsemältä vaikka menenkin vasta kahdeksaksi treeneihin. Päivisin otan aina itselleni vähintään 30min lepohetken lounaan jälkeen, jotta kroppa ja mieli ehtii levätä ja palautua ennen päivätreeniä / töitä. Tähän lepohetkeen ei kuulu puhelinta, musiikkia tai tietokonetta vaan pyrin rentoutumaan omassa sängyssä ja usein nukahdan hetkeksi. Jos koen olevani todella uupunut, pyrin löytämään tilaa 90 minuutin pituisille päiväunille jolloin ehdin käymään läpi kokonaisen unisyklin ja keho ehtii oikeasti palautumaan jo päivällä.



Valo ohjaa vuorokausirytmiämme ja vuorokausirytmimme on yhteydessä kaikkiin toimintoihimme ruuansulatuksesta hormonituotantoon. Nukahtamiseen et aina pysty itse vaikuttamaan, mutta säännöllisellä heräämisajalla voit alkaa rytmittämään rytmiäsi tasaisemmaksi. Kesäisin kannattaa harkita pimennysverhon käyttöä nukahtamisen helpottamiseksi ja talvisin taas kirkasvalolamppuja pimeyttä helpottamaan.

Säännöllisen unirytmin tuomia vaikutuksia:

- Nukahdat helpommin ja unenlaatusi on parempaa 

- Tunnet olosi virkeämmäksi päivän mittaan 

- Nukahtaminen helpottuu rytmin tasaantuessa 

- Suorituskykysi paranee niin töissä kuin treeneissäkin

- Kehon hormonituotanto tasoittuu ja stressitasot laskevat

- Palautuminen tehostuu yllämainituista syistä

Onko teillä millainen unirytmi? Kestättekö muutoksia vai vaikuttaako ne teilläkin yhtä voimakkaasti? 

Lähteet: 

Unikulma - Urheilijan uni luento

Hyvän unen lyhyt oppimäärä

LATAUTUNUT FIILIS

Lomat tuntuvat joka kerta erilaiselta. Viime kesänä se oli niin pätkissä, että todellista lomafiilistä ei oikein päässyt syntymään ja talvella reissu Ajmaniin oli enemmänkin treenileiri kuin rentoutumisloma. Nyt viikon aikana pääpaino oli tosiaankin siinä rentoutumisessa ja kiireettömyydessä ja voin sanoa, että fiilis on aika uskomaton tällä hetkellä.

En muista koska olisin pitänyt samanlaista psyykkistä etäisyyttä töihin, opiskeluun tai treeneihin - varsinkaan kaikkiin samanaikaisesti. Viikkoon mahtui yksi hikitreeni, patikointia ja varmasti kilometri tolkulla kävelyä, mutta muuten otettiin iisisti. Osittain flunssan vuoksi, osittain vain siksi että kerrankin oli lupa laiskotella.



Olen treenannut koko alkuvuoden käytännössä 10-11 treeniä viikossa, työmääräkin on vähän noussut boxin aukioloaikojen pidentämisen myötä ja ei voi kehua, että oltaisiin ehditty pariskuntana viettämään aivan liikaa yhteistä aikaa. Nyt onkin sitten aivan todella latautunut fiilis.

Vaikka en olekaan mistään motivaatio-ongelmista treenien suhteen koskaan kärsinytkään, teki pieni etäisyys todella hyvää. Tavoitteet ovat entistä kirkkaampana mielessä ja ennen kaikkea olo on todella palautunut.

Muistakaa tekin välillä ottaa vähän etäisyyttä kaikkeen vaikka arjessa ei olisikaan mitään valittamista.  Olkoon se sitten vaikka kasvohoito tai saunahetki äidin kanssa.

Nyt lentokoneeseen ja suunta kohti koti Suomea!

YHTEENVETO CROSSFIT OPENISTA

Tämä oli toinen vuoteni kun osallistuin mukaan maailmanlaajuiseen CrossFit Open -kilpailuun. Muistan kuinka viime vuonna tuloksen tekeminen jäi ikäänkuin hieman kesken sillä en pystynyt tekemään kaikkia lajeja virallisena versiona kun ei taidot vielä rittäneet. Siihen jos vertaa niin kyllä tässä jotain kehitystä on tapahtunut (:D).

Mitää erikoisempia tavotteita ei asetettu ja lajit tehtiin muiden treenien seassa. Kokonaisuudessaan olen ihan tyytyväinen ja lopullinen sijoitukseni oli suomessa 36. / n. 500 naisurheilijaa. Ensi vuodelle onkin sitten tähtäimessä aivan erilaiset tavoitteet Openiin joten tässä on nyt vuosi aikaa tehdä hyvää työtä niiden tavotteiden eteen.

Laji 16.1

Tämä oli toinen suosikkilajeistani sillä pitkät, vauhdinjakoa vaativat lajit ovat minulle vahvempia kuin nopeat sprinttien tyyliset. Lajissa piti suorittaa 20 minuutin aikana mahdollisimman paljon askelkyykkykävelyä, tangon yli burpeita, uudelleen askelkyykkyä ja rinta tankoon leuanvetoja. Jälkikäteen hieman harmitti etten tehnyt pidempää loppukiriä sillä aloin kiristää vauhtia reilummin vasta kun oli jäljellä n. 3 minuuttia ja jäin muutaman toiston päähän kahdeksasta kokonaisesta kierroksesta. Tulokseni oli 197 toistoa ja otti kyllä aivoon kun jäi 3 toistoa alle 200 rajan. 

Tulos: 197 toistoa, sijoitus Suomessa 32.

Laji 16.2

Noniin, tässä lajissa oli suoritettavana 25 varpaat tankoon liikettä, 50 tuplanaruhyppyä ja loppuun vielä rinnallevetoja nousevalla painolla ja vähenevällä toistomäärällä. Kierros piti saada valmiiksi 4 minuutin sisällä jolloin sai "luvan" siirtyä seuraavalle kierrokselle. Paperilta luettuna pidin lajista - olen suht hyvä toes to bareissa sekä naruissa eikä rinnallevedon painokaan ollut mikään mahdoton. 

Lähdin ensimmäiselle kierrokselle liian kovaa, tein t2b kahdessa pätkässä, narut putkeen ja rinnallevedot yksi kerrallaan reippasti. Aikani oli ensimmäiseltä kierrokselta aavistuksen alle 3 minuuttia ja sitten törmäsinkin seinään. T2B alkoivat sakkaamaan ja kompastuin naruihin naurettavan liian monta kertaa, huonoimmillani taisin hyppiä naruja 3-5 toiston pätkissä. Lopulta sain kokoon toiselta kierrokselta 11/13 rinnallevetoa ja lähdin kotiin itkemään todella pettyneenä. Tavoitteeni oli päästä kolmannen kierroksen rinnallevetoihin. 

Tämä laji tuotti kyllä sellaisen pettymyksen etten ole vastaavaa lajin parissa vielä kokenutkaan ja pohdin hetken, että mitä järkeä tässä koko touhussa oikein on. Pari tuntia siinä sitten ryvin shittymäisissä fiiliksissä ja päädyin kuitenkin illalla vielä boxille kyykkäämään itselleni paremman mielen (:D). 

Tulos: 175 toistoa, sijoitus suomessa 60.

Laji 16.3

Noniin, sieltähän niitä muscle uppeja sitten tuli - tällä kertaa vielä tangolla eikä renkaissa. 7 minuutin aikana tuli suorittaa mahdollisimman paljon tempauksia 10 x 25kg ja 3 bar muscle uppia. Koko alkuvuonna olin ehkä kerran treenannut tanko muscle uppeja ja edellisellä viikolla tehnyt testinä vain yhden toiston - lähinnä kokeillut meneekö niitä vielä. Noh, alkulämmittelyssä en saanut yhtäkään ja fiilis oli oikein luottavainen lähteä kohti lajia :D ... Lopulta sain kokoon kaksi kokonaista kierrosta ja yhden muscle upin. Pakko oli olla tyytyväinen kun kyse on aivan ultimaattisesta heikkoudesta ja sain kokoon kuitenkin yhteensä 7 (hyvin rumaa) muscle uppia.

Lajista seuraavana päivänä sitten hinkattiin mun kippiä paremmaksi ja sehän loksahtikin sitten suuren askeleen eteenpäin... Melkein teki mieli uusia laji, mutta revennyt käsi esti sitten tuo aikomukset ja toisaalta ihan hyvä - alunperinkin ideana oli tehdä lajit vain kerran läpi. 

Tulos: 37 toistoa, sijoitus Suomessa 107. 

Laji 16.4 

Tämä laji oli ehdoton suosikkini. 55 maastavetoa 70kg, 55 wall ball heittoa, 55 kaloria soutua ja 55 käsilläseisontapunnerrusta - mahdollisimman paljon toistoja 13 minuutin aikana. Kolme ensimmäistä liikettä ovat minulle vahvoja ja sainkin soudun valmiiksi ajassa 8:50. Minulle jäi siis n. 4 minuuttia aikaa suorittaa käsilläseisontapunnerruksia ja sain niitä lopulta kasaan 36 kpl. Olin suoritukseen todella tyytyväinen sillä hspu on ollut minulle todella haastava liike ja aiemmin olen hyytynyt siihen aivan todella helposti. Oli siis ilo huomata kehitystä tuossa ja tykkäsin lajin tekemisestä aivan sairaan paljon. Hyvä sijoitus antoi myös uskoa siihen, että suunta omassa kehityksessä on oikea.

Tulos: 201 toistoa, sijoitus Suomessa 12. 

Laji 16.5 

En tykkää thrustereista enkä varsinkaan burpeista ja tässähän niitä sitten riittikin. 21-18-15-12-9-6-3 toistoa molempia, 30kg thrustereissa ja burpeet tangon yli kasvot tankoa kohti. Thrusterit nyt ei mitään kovin painavia ollut, mutta burpeissa vaan kesti ja kesti ja huh, tuntu ettei ne lopu koskaan. Olo oli suhteellisen jäätävä lajin jälkeen enkä varmaan tällä kunnolla kovin paljoa kovempaa olisi päässyt. Olin tähänkin lajiin tyytyväinen ja oli huippu tehdä laji isolla porukalla. 

Tulos: 13:14, sijoitus Suomessa 38.

Ennenkaikkea sain Openeista hyvää ajatusta siitä missä omat vahvuudet ja heikkoudet ovat ja tämä kausi onkin pitkälle työtä näiden välisten kuilun pienentämiseksi. Parhaan ja huonoimman sijoituksen (12. ja 107.) välissä on aivan liian suuri rako ja nyt on vain tehtävä töitä oman suorituskapasiteetin tasoittamiseksi.

Seuraava konkreettinen tavoite on elokuun puolessa välissä järjestettävä Karjalan Kovin ja sitä ennen olisi varmaankin opeteltava ystävystymään myös juoksemisen kanssa ihan tosissaan. Karsinnat kisaan tehdään keskikesän tuntumassa ja silloin sitten taas testataan omaa tasoa kun kisapaikka pitäisi pystyä lunastamaan.

PIAN LOMALLA

Huh, kolme työpäivää tämä mukaan laskettuna ja sitten onkin kokonaiset 10 päivää lomaa! Ensimmäinen viikko kesälomasta vietetään nyt ja suuntana onkin reissu auringon alle. Toinen viikko kesälomasta odottelee sitten elokuun loppupuolella ja silloin pääseekin sitten reissuun yhdessä perheen kanssa. Ollaan viimeksi oltu koko perheen voimin matkalla kahdeksan vuotta sitten joten oli jo aikakin päästä uudestaan!

Kävin viime viikon lauantaina CrossFit Kirkkonummella pitämässä ensimmäisen liikkuvuus- ja kehonhuolto seminaarin ja vitsi miten se olikaan siistiä (!!!). Seuraavat seminaarit on lyöty jo lukkoon ja paikat menevät kuin kuumille kiville - aika huikea fiilis kyllä tästä. Ilmottauduin tässä yksi ilta itse urheilufysioterapian peruskurssille niin tulee omaakin osaamista päivitettyä sitten taas lisää. Odotan kyllä tätä koulutusta innolla ja saa nähdä mitä muuta kivaa sitä vielä tänä vuonna keksisi itsekin opiskella.

Tällä hetkellä omissa treeneissä on kova keskittyminen kohti Karjalan Kovin kilpailuja elokuussa ja karsinta kisaan suoritetaan keskikesän tuntumassa. Tänään aloitettiinkin päivä juoksutreenillä radalla ja virallisesti alkoi myös tämän tyypin juoksuprojekti sillä  muistissa on vahvasti Unbrokenista kaikista heikoin sijoutus perjantain juoksulajista (:D). Noh, tämä projekti on hyvä aloittaa ensi viikolla auringon alla lämmössä, heh.

Treenit kulkee kokonaisuudessaan oikein kivasti, tulokset nousevat koko ajan ja tuntuu, että kaikki palaset ovat aika kivasti kohdillaan palautumisen ja levonkin suhteen. Ensi viikolla tosin keskittyminen on hieman enemmän sen palautumisen ja rentoutumisen puolella ;-)

Päivittäisiä fiiliksiä voit seurailla IG ja snapchat: laurahoooo

Vaatteet REEBOK / kello TOMTOM 

LIIKE EI TUOTA KIPUA

Elämämme on täynnä valintoja. Välillä teemme hyviä, välillä huonoja päätöksiä. Motivaatio on vahvasti sidoksissa päätösten tekemiseen ja ohjaa valintojamme vaikkemme aina sitä tiedostaisikaan. Urheilijan on helpompi tehdä oikeita valintoja kun motivaatio on kohdillaan. Kun tietää mitä haluaa on tavotetta tukevien valintojen tekeminen silloin helpompaa.

Joskus myös liian vahva motivaatio voi ohjata tekemään huonoja valintoja. Törmään tähän usein fysioterapeutin ja valmentajan ammattini kautta urheilijoiden parissa. Ei uskalleta levätä riittävästi, koska pelätään että jäädään muista jälkeen. Ei uskalleta myöntää, että johonkin koskee koska pelätään että sen myöntäminen tekee sinusta heikon.

Kun haluaa menestyä todella kovaa, se voi johtaa välillä huonoihin valintoihin.



CrossFit on laji jossa kuuluu sietää tietynlaista kipua. Menestyksen edellytys on pystyä puskemaan itseään kisatilanteessa. On kuitenkin tärkeää osata erotella lajiin kuuluva hapotuksesta aiheutuva lihaskipu ja vääränlainen, lajiin kuulumaton kipu. Lähtökohtana voidaan pitää nyrkkisääntöä: liike ei tuota kipua. Tämä tarkoittaa yksinkertaisuudessaan sitä, että kun suoritat jonkin liikkeen vaikkapa takakyykyn tai ylöstyönnön - se ei saa tuottaa kipua. Ei suuremmilla painoilla, eikä suuremmalla toistomäärällä.

CrossFit ei lajina tee kenestäkään rikkinäistä - huonot valinnat siellä treeneissä ja kilpailuissa voivat tehdä. Mielestäni on huolestuttavaa ajatella, että crossfittiin kuuluisi lajinomaisesti se, että "aina on jokin paikka vähän rikki". Väärin. Suomessa on huippu-urheilun tasolla lajissa yksi urheilija ja uskallan väittää, että hänkin treenaisi mieluusti ehjänä mahdollistaakseen omien tavotteidensa toteutumisen. Sanotaan, että huippu-urheilussa ei voi välttyä vammoilta ja osittain se onkin totta, mutta kuinka moni meistä voi kutsua itseään huippu-urheilijaksi?

Lajissa kilpailevat haluavat olla henkisesti vahvoja. Olen itse kuullut, kuinka urheilija kertoo kokevansa treenin tai kilpailutilanteen kesken jättämisen luovuttamiseksi vaikka tiedostaa kehossaan vääränlaisia kipusignaaleja. Urheilija voi kokea sivusta seuraamisen henkisesti raskaammaksi kuin kipua vastaan suorituksen loppuun jatkamisen tai päivittäisen treenaamisen. Kipu ei kuitenkaan kuulu kenenkään treenaamiseen. Ei, vaikka se tekisi sinusta kuinka vahvan henkisen olennon. Ei, jos haluat vielä parin kymmenen vuoden päästä elää ilman kroonistuneita kiputiloja. Sen myöntäminen ei tee sinusta heikompaa urheilijaa vaan päinvastoin.



Kiputilan taustalla on usein alueen ylikuormittuminen joka voi johtua esimerkiksi vääränlaisesta tekniikasta, vääränlaisesta lihasaktivaatiosta, voiman- tai liikkuvuuden puutteesta. Hyvänä ja ymmärrettävänä esimerkkinä voi käyttää välilevyä jonka tehtävä on toimia iskunvaimentimena selkärankamme nikamien välissä. Terve välilevy kestää mielettömiä kuormia - mieti vaikkapa painijoita, jos terve välilevy ei kestäisi suurta kuormitusta ei kehässä olisi yhtäkään ehjää painijaa. Jos nikamat eivät ole optimaalisessa asennossa, liiku optimaalisesti, niitä tukevat lihakset eivät toimi oikein tai tekninen liikkeen suorittaminen on vääränlaista, jokin nikamaväli kuormittuu ajan kuluessa muita enemmän. Tällöin välilevy ei pääse palautumaan ja lopputuloksena se voi pullahtaa jokin kaunis aamu kun laittaa sukkaa jalkaan.

Kun kipu on päällä, olemme jo menneet metsään - kuormituksen yläraja on jo ylittynyt ja kipu on kehomme tapa viestittää "hiljennä, vähennä kuormitusta". Tällöin on kaksi tärkeää asiaa joiden on tapahduttava: 1) urheilijan tulee olla rehellinen itselleen ja valmentajalle ja ottaa ongelma puheeksi 2) valmentajan on suhtauduttava asiaan tietyllä vakavuudella ja pyytää tarvittaessa apua jos omat taidot eivät riitä tilanteen ratkaisemiseen. On selvitettävä miksi kipu on tullut ja miten sen uusiminen ennaltaehkäistään. Tämä valinta tekee sinusta vahvemman urheilijan ja parhaimmillaan kyseinen vaiva ei vaivaa sinua enää koskaan, sillä siihen reagoitiin tarpeeksi ajoissa ja sen aiheuttanut heikko lenkki hoidettiin kuntoon.



Uskalla olla rohkea. Uskalla olla fiksu. Pääset pidemmälle ja menestyksen avaimet ovat käsissäsi.

Pyramiditkin kaatuisivat jos ne olisi rakennettu ylösalaisin. Pidemmälle pääsevät ne urhelijat, jotka malttavat rakentaa pohjat kuntoon. Toivottavasti sinä olet yksi heistä.

TULE HUOMENNA KOKEILEMAAN CROSSFIT TREENIÄ

Hei tyypit!

Huomenna eli sunnuntaina 27.3. klo 15-16 olisi mahdollista päästä taas meidän boxille kokeilemaan CrossFit -treeniä ilmaiseksi! Osallistuminen ei vaadi aiempaa kokemusta eikä urheilutaustaa.

Pääset tutustumaan lajiin, boxiin ja saat hyvän treenin mukavassa porukassa. Paikkoja on vielä muutamia vapaana joten nappaa omasi talteen laittamalla sähköpostia info@crossfitlahti.com!

Tulkaa, olen huomenna valmentamassa eli nähdään ehkäpä boxilla!

CROSSFIT OPEN

Tämä vuosi on minulle toinen kerta kun olen mukana maailmanlaajuisessa CrossFit Openissa vaikka tänäkin vuonna viikottaiset lajisuoritukset on otettu lähinnä vain treeninä ja omien vahvuuksien/heikkouksien ymmärämisenä.

Lyhyesti selitettynä Open on siis vuosittainen tapahtuma johon osallistuu crossfit harrastajia ja kilpailijoita ympäri maailman. Tänä vuonna mukana on hurjat yli 300 000 harrastajaa. Open toimii myös ensimmäisenä karsintana lajin huippu-urheilijoille sillä openista alueidensa parhaat etenevät loppu keväästä järjestettäviin Regionals -kilpailuihin.

Meidänkin boxilla Open on ollut yhteishenkeä nostattava tapahtuma ja olemme joka lauantaina yhdessä tehneet viikottaisia lajeja. On ollut mahtavaa nähdä todellisia itsensä ylityksiä, ensimmäisiä chest to bareja, bar muscle uppeja... Ihmiset ovat suorastaan haikein mielin siitä että tuleva lauantai on viimeinen Open lauantai tältä vuodelta, heh.

Vaikka Open lajit ovat olleet meille ohjelmoinissa muiden treenien seassa eikä openiin ole tänä vuonna erityistä kuntopiikkiä tai tavotetta, on kyllä huomattavissa ollut pientä kilpailuhenkisyyden kasvua sitten viime vuoden. Kilpailukuume kasvaa ja lajisuoritukset ovat menneet välillä hieman liikaakiin tunteisiin nimim. kakkoslajin jälkeen itkin kotona ja olin valmis lopettamaan koko crossfitin. Toisestä ääripäästä ehkä sitten viime viikon lajin älyttömän hyvä onnistuminen ja kokonaissijotus 12. koko Suomessa (!!).

Itselle tämän vuoden Open on paitsi osoittanut todella suurta kehitystä viime vuodesta myös sitä, että kilpaileminen ja tavoitteellinen treenaaminen ovat tällä hetkellä juuri se mitä haluan tehdä. Olen saanut taas käsitystä omista heikkouksista ja tiedän millaisiin liikkeisiin ja harjoitustyyppeihin kiinnittää hieman enemmän huomiota ennen kesän kilpailukarsintoja.

Tänään vielä viimeisen kerran fiilistellään porukalla Open laji läpi ja katsotaan miten se tällä viikolla kulkee. Toivottavasti jäisi hyvä fiilis, heh. Voisin kirjoitella ensi viikolla vielä vähän tarkempia fiiliksiä kaikista lajeista.

HYVIÄ LUPAUKSIA

Päästän ihmisiä useammin suojatielle.

Vähennän päivittäistä kofeiinin saantia, jotta unenlaatuni paranisi. 

Aloitan pian pyörällä töihin ja treeneihin kulkemisen. 



Jatkan jo hyvin alkanutta "kerran viikossa uimaan" lupaustani. Nyt jo neljäs peräkkäinen viikko meneillään! 

Vähennän torkuttamista ainakin yhdellä torkulla...

Siivoan sähköpostilaatikkoni vähintään kerran kuukaudessa. Nyt kyseinen tapahtuma toistuu ehkä kerran vuodessa. 



Kysyn useammin mitä muille kuuluu. 

Soitan siskolle ja veljelle useammin. 

Pesetän auton. Oikeasti. 

HYVINVOIVA MYÖS ENSI VUONNA

Ihmiset ovat nykypäivänä enemmän ja enemmän kiinnostuneita omasta hyvinvoinnistaan. Otetaan selvää terveellisemmistä ravintovaihtoehdoista, palkataan valmentajia, liikutaan enemmän ja panostetaan omaan hyvään oloon.

Joskus kuitenkin kuulee ihmettelyä kuinka terveellisesti syöminen on kalliimpaa puhumattakaan siitä jos haluaisi suosia luomutuotteita. Juuri luin täältä, että luomusti tuotetussa lihassa on jopa 50% enemmän terveellisiä rasvahappoja. Toinen hyvä esimerkki on vaikkapa hyvä, laadukas sänky jolle tulee laskennallisesti pitkässä juoksussa hintaa euron per yö. Mihin muuhun käytät rahaa euron päivässä? Nappaatko aamukahvin take awaynä joka aamu vai nukutko seuraavat kymmenen vuotta laadukkaampaa unta, palaudut sitä kautta paremmin ja voit muutenkin kokonaisvaltaisesti paremmin?  Hieman ehkä kärjistettyä, mutta käytännössä ihan tottahan se on. Voiko omalle hyvinvoinnille pistää hintalappua?

Itse uskon todella paljon ammatistani johtuen ennaltaehkäisevään näkökulmaan erityisesti urheilussa, mutta sama pätee myös arkielämään. Pienet, hyvinvointia edistävät valinnat tukevat terveyttä ja ennaltaehkäisevät sairastumista, boostaavat palautumista ja niin edelleen. Valitsetko kaupasta suomalaisia marjoja ulkomaisten sijaan? Nappaatko koriin luomumunia vai et? Käytkö säännöllisesti hierojalla ennaltaehkäisemässä urheiluvammoja? Huolehditko tukilihasten harjoittamisesta nyt kun olet vielä kivuton, jotta kipuja ei tulisikaan? Ikävää, mutta totta on se että oireiden ilmaantuessa olemme jo auttamatta hieman myöhässä.

Oire voi olla mitä vain, se voi olla elämäntavoista johtuvaa unettomuutta ja unen laadukkuuden puutetta tai yksinkertaisesti vain vääränlainen tyyny tai sänky. Se voi olla laiskuutta tehdä lihashuoltoa ennen kuin johonkin koskee tai se voi olla välinpitämättömyyttä keskittyä optimaalisten tekniikoiden opetteluun ennen kuin jokin paikka hajoaa. Tärkeintä on, että muistaisit tukea omaa hyvää oloasi pienillä valinnoilla päivittäin. Hyvinvointi rakentuu pienistä asioista ja jokainen askel on myös askel kohti hyvinvoivempaa tulevaisuutta.



Tein tänään päätöksen asiakassuhteesta Lahden parhaalle kiropraktikolle. Haluan tehdä kaikkeni, jotta tarjoan keholleni optimaalisimman tavan toimia ja näin myös itselleni mahdollisimman optimaalisen kropan jolla treenata kohti omia unelmia ja tavotteita. Yksi tavotteistani tälle vuodelle onkin saada ehjä treeni/kisavuosi ilman turhia loukkaantumisia ja tähän saan nyt apua Markulta. Ei se ilmaista ole, mutta en halua ottaa riskiä siitä että jos nyt jätän selkärangan asennon optimoimisen huomioimatta ja tulevaisuudessa tulisi selkäkipuja sen vuoksi. Tosiaan kun vielä niitä kipuja ei ole ollutkaan niin olisi ihanaa pitää selkä kivuttomana myös jatkossa.

Toinen päätös on myös vähentää kofeiinin nauttimista, mutta siitä lisää omassa postauksessaan loppu viikolla.

Millaisia pieniä valintoja sinä voisit tehdä oman hyvinvointisi eteen jo tällä viikolla? 

LISÄÄ HYVIÄ MAANANTAITA

Pidän maanantaista. Jollain pienellä mittakaavalla se on aina uusi ja raikas aloitus edessä olevaan viikkoon ja sen mukana tuleviin haasteisiin. 

Tänään se viikon aloitus jotenkin korostui. Uudet treenit taas viikoksi eteenpäin ja maanantait alkaa sitäpaitsi useimmiten tempaamisella joten mikäs sen parempaa. Kaipasinkin hyvää fiilistä, sillä perjantaina epäonnistuin todella pahasti 16.2 open treenissä ja fiilikset vaihtelivatkin sitten koko treenaamisen lopettamisesta sisuuntumiseen ja suorastaan surkuhupaisaan huvittuneisuuteen. Jälkikäteen melkein huvittaa se miten tunteisiin oma epäonnistuminen menikään, mutta perjantaina ei paljoa naurattanut (:D). 

Viikonlopun jälkeen myös arkinen ateriarytmi, smoothiet ja kana/bataatti systeemit maistuvat taas taivaalliselta kun viikonloppuna tuli syötyä pizzaa, tortilloja, karkkia ja ties minkälaista jälkkäriä. 

Vuoroviikoin myös työmaanantait ovat hyvin erilaisia. Tänään alkaa taas iltaviikko mikä tarkoittaa sitä, että näen tällä viikolla enemmistöä asiakkaista, teen hieman "raskaampia" työvuoroja kun valmennettavia tunteja on tuplamäärä aamuihin verrattuna ja alkaapa tänään uusi on ramp -ryhmäkin, huippua! 

En oikein koskaan ole ymmärtänyt ihmisiä, jotka vihaavat maanantaita. Taustalla on varmasti jonkinasteista tyytymättömyyttä omaan työhön tai arkeen jos siihen paluu ei viikonlopun jälkeen maistu muulta kuin puulta (rimmas, heh). Olen varma, että jokaisen maanantaistakin pystyy kaivamaan esiin positiivisia asioita. Ne voivat olla pieniä tai suuria, pääasia että pysähdyt huomaamaan ne. 

Tänään aamulla feilasin vain yhden tempauksen koko treenissä ja senkin vedin yli. Mielummin överit kun vajarit (:D)

Lounas ja eväät oli jo valmiina odottamassa jääkaapissa.

Elli tuli takaisin helsingistä. <3 

Oltiin poikaystävän kanssa yhtä aikaa hereillä aamulla. 

Löysin kiekkoparkin keskustasta. 

Uudet kengät eivät hiertäneet tänään enää niin paljoa kuin ennen. 

Akku ei loppunut kun soitin äidille (vaikka nykyään se loppuu vaikka olisi 60% jäljellä)

En jaksanut pedata sänkyä enkä potenut huonoa omatuntoa siitä. 

En myöskään jaksanut pestä pyykkiä mutta tiedän, että ehdin huomenna paremmin.

Kello ei ole vielä edes kahta, mutta olen varma että sinunkin maanantaihin on mahtunut jo monta mukavaa asiaa. Huomasitko, saatoit jopa hymyillä niille? 

VERTAA ITSEÄSI ITSEESI

Välillä olen siinä parempi, välillä huonompi. Ajoittain kamppailen sen kanssa tosissani. Ajoittain vertaan itseäni aivan liikaa muihin, kun pitäisi pystyä keskittymään omaan tekemiseen ja omaan kehitykseen. Tämä pätee niin urheilussa kuin vaikkapa työmaailmassa ja on sidoksissa motivaatioon, sen syntyyn ja ylläpitämiseen. 

Liiallinen itsensä muihin vertaaminen tukahduttaa motivaatiota ja aiheuttaa negatiivista sisäistä puhetta. "Olen huonompi kuin nuo" tai "ei minusta ole tähän, hävisin aiemminkin". Sen sijaan, että märehtii ja kokee alemmuuden tunnetta, pitäisi pystyä kääntämään homma niin päin että jos nuokin pystyvät, miksi minä en pystyisi jos teen kovasti töitä?

Itsellä oli menossa valtava itsesäälin jakso viime vuoden lopussa kun olin hävittänyt ring muscle upit ja samaan aikaan tuntui, että kaikki maailman ihmiset oppivat kyseisen liikkeen ja itse en vain tajunnut sitä. Suoraan sanottuna ärsytti olla huonompi kuin muut ja en osannut kääntää ajatusta mitenkään itseäni motivoivaksi. Onneksi sain joululahjaksi kirjan, josta kirjoittelinkin jo kerran aiemmin täällä. 

Aloin tietoisesti työstämään sisäistä puhettani ja kääntämään negatiivisuutta myönteisemmäksi. Se ei ole helppoa ja sorrun siihen edelleen huonompina päivinä. Tiedostan sen yhdeksi heikkouksistani ja toisaalta myös osaan ymmärtää sen nykyään tavallaan vahvuudeksi. Sisälläni palaa todella voimakas kilpailun ja voitonhalu joka heijastuu juurikin liiallisena muihin vertaamisena. Haluan koko ajan olla parempi, vahvempi ja taitavampi. Vertaaminen pitäisi tapahtua kuitenkin omaan itseään kohtaan. 



Hyvä ellei jopa loistava esimerkki on kuluneelta viikolta CrossFit Openien ensimmäinen laji jossa oli askelkyykkyä, burpeita ja chest to bar -leuanvetoja. Tein perusvarman ja puhtaan suorituksen johon jäi vielä aavistuksen varaa kiristää sillä teemme lajit vain treeneinä eikä seuraavan päivän treeni saa kärsiä 110% all out vedoista. Siltikin kun näin, että tulos jäi kolmen toiston päähän 200 toistosta niin otti aivoon niin pirusti. Pyörin asian kanssa monta päivää ennenkuin kaverikin jo sanoi, että anna nyt herranjumala olla. Se on vain yksi treeni. 

Vertailin itseäni varmaan kaikkiin leaderboardille ilmoittautuneisiin suomalaisnaisiin (:D) ja pohdin miten sijoitukseni listalla olisi käyttäytynyt jos olisin tehnyt sitä tai tätä suorituksen aikana. Se vaikutti todella paljon omaan henkiseen vahvuuteen treeneissä ja nyt kun kirjoitan tätä auki teille tähän tajuan kuinka turhaa ja typerää muihin vertaaminen onkaan. Mitä väliä sillä on missä muut menee, kunhan itse menee koko ajan eteenpäin? Tietysti välillä pitääkin verrata omia suorituksiaan muihin, jotta saa käsitystä siitä millä tasolla menee. Ja kyllä tuntuu hyvältä "päihittää" treeneissä vaikkapa henkilö joka on vaikkapa läpäissyt winter war karsinnat. Se antaa itselle voimaa ja uskoa siihen, että oman kehityksen suunta on oikea. Rajansa kuitenkin kaikella.

Vuosi sitten en saanut chest to bar -leuanvetoja ollenkaan myötäotteella. Perjantaina tein niitä yhteensä 56 ja aiemmin viime viikollat toisessa metconissa yhteensä 75. Vuosi sitten en saanut openien aikaan mitään muscle uppeja mitenkään päin. Eilen tein renkailla niitä ensimmäisen kerran metconissa. Vuosi sitten nostin 15.1 lajin toisessa osassa hikisesti 65 kilon rinnallevedon ja työnnön jonka sitäpaitsi feilasin ekalla yrityksellä. Nyt kyseisessä lajissa voisi odottaa +10kg parempaa tulosta jos sen uusisi ja tempauskin on jo 60 kilossa. 

Kun vertaan itseäni itseeni tajuan miten järkyttävän paljon vuodessa on tapahtunut kehitystä. Ja se todella motivoi ja lisää halua tehdä kovasti töitä joka päivä. Jos nyt ollaan tässä, kuka tietää missä sitä vuoden päästä ollaan? 

KOKEMUKSIA ON RAMP -PERUSKURSSISTA

Boximme on ollut avoinna vähän reilun vuoden päivät ja varmasti moni siellä ruudun takana on joskus miettinyt millaista crossfit on tai uskaltaisikohan sinne On Ramp -kurssille ilmoittautua.

Kokosin yhteen fiiliksiä On Ramp -peruskurssilta meidän boximme asiakkailta! 



1. Millaisia odotuksia sinulla oli ennen On Ramp -kurssin aloitusta? 

"Odotin että pääsen haastamaan itseäni ja oppimaan uutta. Kaipasin myös uutta treenimotivaatiota, koska perus saliharjoittelu rupesi maistumaan puulta."
"Odotin uuden oppimista/uudenlaista kokemusta, oman mukavuusalueen ulkopuolelle astumista."
"Uuden oppiminen, motivaation lisääminen, uudenlainen/erilainen tyyli tehdä asioita ja monipuolisuus. Yhdessä tekeminen ja valmennus/tsemppi."
"Kävin intensiivin, jolta odotin lisää tekniikkavinkkejä painonnostoliikkeisiin. Lisäksi halusin päästä kokeilemaan haastavampia crossfit-liikkeitä (mm. kipit)."
"Ootin, että OnRamp on täynnä hyvännäköisiä miehiä."
"Levytankoliikkeiden tekniikan oppiminen."

2. Mieleenpainuvin hetki On Rampilta esim. onnistuminen?

"Ensimmäisen treenin puulla päähän lyöty fiilis et miten huonossa kunnossa ite on ja perään viimesen treenin fiilis kun treenin ajasta oli lähtenyt melkein puolet pois."

"Yksittäisenä tapahtuman jäi mieleen parin minuutin parannus siihen alkutestiin."
"Hyvä porukka ja kaiken kaikkiaan se tunnelma boxilla, mikä sai jäämään vakiasiakkaaksi kerrasta."
"Kun tajusi kuuluvansa boxille ja siihen porukkaan."
"Alku-/lopputestin ajan parannus."
"Olin aika masentunut ekan tunnin todella huonosti menneestä metconista. Aika oli 12:30. Mehän tehtiin 4 kierrosta sitä perussettiä (10 burpee, 15 situp ja 20 air squat). Tyytyväisenä sitten viimeisellä tunnilla huomasin ajasta hävinneen 2 minuuttia."
"Se kun aina vähän jänskätti tulla, kun tietyllä tavalla astui oman kuplan ulkopuolelle ja kuitenkin oli kiva olo kotiin lähtiessä kun oli saanut ahaa-elämyksiä."
"Mieleenpainuvin juttu oli ehdottomasti se pikku testi mikä tehtiin ekana päivänä ja vikana päivänä, aika parani ja kunto oli kohentunu."

3. Parasta On Rampilla?

"Tuli ainakin sellainen tukityyppipesue, kelle voi moikata, kenen kanssa voi hengata ja joiden selän takaa voi tarkkailla turvallisesti outoja tyyppejä."

"Hyvä porukka ja itsensä ylittäminen. Paras tapa unohtaa huolet ja murheet."
"Joka tunti saa ahaa-elämyksen liiketekniikassa, vetäjät ovat ammattilaisia ja lajille omistautuneita."
"Vaikka Intensiivi On Ramp on vain viikonlopun mittainen, meistä tuli kiva porukka ja On Rampin päätyttyä oli kiva tulla WODeille, kun tunsi jo muutamia tyyppejä."
"Laadukas tekeminen, uuden oppiminen, yhteishenki, kehittyminen lyhyessä ajassa."
"Yksityiskohtainen neuvominen, joka on jatkunut myös wodeilla. Olen käynyt paljon normi punttisaleilla, mutta neuvoja sain ainoastaan 18 vuotiaana Kotkan Hectorin voimanostosalilla. Siellä ensimmäiset puoli vuotta."
"Hyvä porukka ja kannustava ryhmähenki."

4. Lempiliike CrossFitissa? 

"Olisiko muscle-up, koska en vielä pysty sitä tekemään. Usko on kuitenkin kova, kyllä mä joskus onnistun."

"Mave, etukyykky."
"Love and hate, those bucking furpees, thruster."
"Tempaus."
"Lempiliike on aina se, mitä en osaa. Eli tempaus nyt. Mut muuten ehkä yleisesti rinnalleveto, se on sellainen hyvä "yleisliike" jota voi tehdä aina."
"Clean and jerk ja thruster sen kaikessa veemäisyydessään. Ja lisätäänpä vielä T2B."
"Joka tunti tulee uusi lempiliike kun saa tosiaan niitä ahaaelämyksiä ja aikaisemmin hankala liike tuntuukin paremmalle. Tällä hetkellä lempiliikkeen kisaa käyvät etukyykky ja maastaveto."
"Ehdottomasti suuri viharakkaussuhteeni burbee sekä OHS ja tempaus."
"Ehdottomasti Double Under"

Seuraava  On Ramp -perukurssi meidän boxilla starttaa 7.3. klo 18! Lisäinfoa ja ilmoittautuminen www.crossfitlahti.com/aloittaminen