2016/03/29
LIIKE EI TUOTA KIPUA
Elämämme on täynnä valintoja. Välillä teemme hyviä, välillä huonoja päätöksiä. Motivaatio on vahvasti sidoksissa päätösten tekemiseen ja ohjaa valintojamme vaikkemme aina sitä tiedostaisikaan. Urheilijan on helpompi tehdä oikeita valintoja kun motivaatio on kohdillaan. Kun tietää mitä haluaa on tavotetta tukevien valintojen tekeminen silloin helpompaa.
Joskus myös liian vahva motivaatio voi ohjata tekemään huonoja valintoja. Törmään tähän usein fysioterapeutin ja valmentajan ammattini kautta urheilijoiden parissa. Ei uskalleta levätä riittävästi, koska pelätään että jäädään muista jälkeen. Ei uskalleta myöntää, että johonkin koskee koska pelätään että sen myöntäminen tekee sinusta heikon.
Kun haluaa menestyä todella kovaa, se voi johtaa välillä huonoihin valintoihin.
CrossFit on laji jossa kuuluu sietää tietynlaista kipua. Menestyksen edellytys on pystyä puskemaan itseään kisatilanteessa. On kuitenkin tärkeää osata erotella lajiin kuuluva hapotuksesta aiheutuva lihaskipu ja vääränlainen, lajiin kuulumaton kipu. Lähtökohtana voidaan pitää nyrkkisääntöä: liike ei tuota kipua. Tämä tarkoittaa yksinkertaisuudessaan sitä, että kun suoritat jonkin liikkeen vaikkapa takakyykyn tai ylöstyönnön - se ei saa tuottaa kipua. Ei suuremmilla painoilla, eikä suuremmalla toistomäärällä.
CrossFit ei lajina tee kenestäkään rikkinäistä - huonot valinnat siellä treeneissä ja kilpailuissa voivat tehdä. Mielestäni on huolestuttavaa ajatella, että crossfittiin kuuluisi lajinomaisesti se, että "aina on jokin paikka vähän rikki". Väärin. Suomessa on huippu-urheilun tasolla lajissa yksi urheilija ja uskallan väittää, että hänkin treenaisi mieluusti ehjänä mahdollistaakseen omien tavotteidensa toteutumisen. Sanotaan, että huippu-urheilussa ei voi välttyä vammoilta ja osittain se onkin totta, mutta kuinka moni meistä voi kutsua itseään huippu-urheilijaksi?
Lajissa kilpailevat haluavat olla henkisesti vahvoja. Olen itse kuullut, kuinka urheilija kertoo kokevansa treenin tai kilpailutilanteen kesken jättämisen luovuttamiseksi vaikka tiedostaa kehossaan vääränlaisia kipusignaaleja. Urheilija voi kokea sivusta seuraamisen henkisesti raskaammaksi kuin kipua vastaan suorituksen loppuun jatkamisen tai päivittäisen treenaamisen. Kipu ei kuitenkaan kuulu kenenkään treenaamiseen. Ei, vaikka se tekisi sinusta kuinka vahvan henkisen olennon. Ei, jos haluat vielä parin kymmenen vuoden päästä elää ilman kroonistuneita kiputiloja. Sen myöntäminen ei tee sinusta heikompaa urheilijaa vaan päinvastoin.
Kiputilan taustalla on usein alueen ylikuormittuminen joka voi johtua esimerkiksi vääränlaisesta tekniikasta, vääränlaisesta lihasaktivaatiosta, voiman- tai liikkuvuuden puutteesta. Hyvänä ja ymmärrettävänä esimerkkinä voi käyttää välilevyä jonka tehtävä on toimia iskunvaimentimena selkärankamme nikamien välissä. Terve välilevy kestää mielettömiä kuormia - mieti vaikkapa painijoita, jos terve välilevy ei kestäisi suurta kuormitusta ei kehässä olisi yhtäkään ehjää painijaa. Jos nikamat eivät ole optimaalisessa asennossa, liiku optimaalisesti, niitä tukevat lihakset eivät toimi oikein tai tekninen liikkeen suorittaminen on vääränlaista, jokin nikamaväli kuormittuu ajan kuluessa muita enemmän. Tällöin välilevy ei pääse palautumaan ja lopputuloksena se voi pullahtaa jokin kaunis aamu kun laittaa sukkaa jalkaan.
Kun kipu on päällä, olemme jo menneet metsään - kuormituksen yläraja on jo ylittynyt ja kipu on kehomme tapa viestittää "hiljennä, vähennä kuormitusta". Tällöin on kaksi tärkeää asiaa joiden on tapahduttava: 1) urheilijan tulee olla rehellinen itselleen ja valmentajalle ja ottaa ongelma puheeksi 2) valmentajan on suhtauduttava asiaan tietyllä vakavuudella ja pyytää tarvittaessa apua jos omat taidot eivät riitä tilanteen ratkaisemiseen. On selvitettävä miksi kipu on tullut ja miten sen uusiminen ennaltaehkäistään. Tämä valinta tekee sinusta vahvemman urheilijan ja parhaimmillaan kyseinen vaiva ei vaivaa sinua enää koskaan, sillä siihen reagoitiin tarpeeksi ajoissa ja sen aiheuttanut heikko lenkki hoidettiin kuntoon.
Uskalla olla rohkea. Uskalla olla fiksu. Pääset pidemmälle ja menestyksen avaimet ovat käsissäsi.
Pyramiditkin kaatuisivat jos ne olisi rakennettu ylösalaisin. Pidemmälle pääsevät ne urhelijat, jotka malttavat rakentaa pohjat kuntoon. Toivottavasti sinä olet yksi heistä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
©
LAURA H.
This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.
Olipas hieno kirjoitus!!! Ja niin TOTTA !
VastaaPoistaHyvä kirjoitus, kolahti myös itseeni... Hyvä välillä muistuttaa ettei se hiljentäminen tee huonoa urheilijaa, jos joku paikka prakaa niin hiljentäminen ainoastaan tuo mut taas vahvempana takaisin. Siispä aikaa fyssarille varamaan -->
VastaaPoistaniin hyvä kirjoitus! Itselläkin huomaa juuri näitä tunteita välillä ihan harrastepuolella; ei tahdo myöntää, että on kipeä ettei kukaan luule minun olevan jotenkin heikko! Tämä ajatus toistuu itsellä myös työelämässä ja tämä näkyy siinä, että raahaudun töihin vaikka jalat paketissa, koska on ns. mielenheikkoutta jäädä kotiin lepäämään ja rasite muille jotka joutuu tuuraamaan. Tästä ajattelumaailmasta täytyisi ehdottomasti päästä eroon, se on toisaalta hyvä että teen treenini/työni, mutta pitäisi osata olla armollisempi itselleen silloin, kun kroppa lepoa tarvitsee.
VastaaPoistaVielä sellainen kysymys, että mistä nuo ihanat sinikirjavat tennarit ovat? :)
t. Hanna
ehkä se on se meidän sisäänrakennettu suomalainen sisu tai jokin mikä saa meidät puskemaan vaikka läpi sen harmaan kiven käsi ja jalka paketissa .. :D
Poistatämä on kuitenkin ainoa kroppa jonka saamme, joten muistetaan pitää siitä hyvää huolta niin se jaksaa kuljettaa meitä siisteihin paikkoihin ja tekemään siistejä juttuja <3
tennarit on reebokilta :)