Olen aina liikkunut ja harrastanut puhtaasti sen vuoksi, että nautin siitä. Halusin junnuna kehittyä ratsastajana, sen jälkeen halusin tulla paremmaksi ryhmäliikunnanohjaajaksi ja nyt tällä hetkellä haluan tulla paremmaksi urheilijaksi crossfitissä. Haluan tulla teknisesti taitavammaksi, vahvemmaksi, nopeammaksi, kestävämmäksi. Koskaan en ole liikkunut sen vuoksi, että haluaisin muokata sitä miltä näytän.
Siltikin ulkonäköni, tai no muotoni on käynyt läpi melkoisen muutoksen. Lukiossa painoin vielä alle 60kg ja eilen mielenkiinnosta vaa'alle hypätessäni se näytti vähän päälle 73 kiloa. Konkreettisimmin oman kehon muutos tuli vastaan pari viikkoa sitten kun kuvittelin, että kolmen vuoden takaiset mekot mahtuisivat päälle :D No, ei ne nyt ihan mahtuneet. Ei lähellekään.
Crossfitin myötä olen muuttunut paljon "suuremmaksi", mutta samalla viihdyn kehossani paremmin kuin koskaan ennen. Vaikka näytänkin ei crossfit harrastaja -ystäviini verrattuna harteikkaalta, ei sillä ole minulle mitään väliä. En tuijota vaa'an lukemia vaan seuraan mielummin kyykkytuloksia. En huolehdi rasvaprosentista vaan varmistan, että syön varmasti riittävästi jotta palaudun kovista treeneistä. En stressaa leveistä hartioista, koska tiedän, että ne kuvaavat niitä lukuisia tunteja joita olen käyttänyt tullakseni paremmaksi urheilijaksi. Ja jos lauantai-iltana tekee mieli suklaata ja pizzaa, tiedän että voin kerran viikossakin herkutella hyvällä omalla tunnolla.
Viihdyn kropassani paremmin kuin koskaan. En siksi, että näytän lihaksikkaammalta tai urheilullisemmalta kuin ennen vaan siksi, että olen oppinut tuntemaan itseäni paljon paremmin. Ymmärrän milloin olen väsynyt ja kaipaan lepoa, osaan tehdä asioita joista ennen vain haaveilin ja samalla myös huolehdin kropastani paremmin kuin aiemmin.
Kaikki tämä heijastuu myös minuun ihmisenä. Olen itsevarmempi, positiivisempi ja aurinkoisempi tyyppi kun en enää huolehdi siitä miltä näytän muiden silmissä tai mitä muut minusta koko ajan ajattelevat.
