Selailen parhaillaan verkkaisesti lomakuvia sohvan nurkassa ja fiilistelen kuviin tallentuneita hetkiä - lämpöä, rentoutta, iloa, kiireettömyyttä.
Katsellessani itseäni kuvista näen tasapainoisen, onnellisen ihmisen. Kumpa olisin voinut sanoa itselleni vuonna 2010 että hei sinä nuoren naisen alku, vaikka sinusta nyt tuntuu että maailman seinät kaatuvat niskaasi ja tunnet, ettet kuulu mihinkään - sinun aikasi koittaa vielä.
Haluan sanoa saman sinulle siellä. Vaikka elämä välillä potkii päähän, usko siihen että hankalat ajat eivät jatku ikuisesti. Vaikka välillä seinät kaatuisivat päälle, tulet varmasti rakentamaan niistä vahvemmat. Tulet löytämän oman paikkasi, tulet ymmärtämään mihin sinä kuulut.
Me kaikki kuulumme johonkin.
Kiitos sun mahtavasta blogista ja vinkeistä instagramissa 😊
VastaaPoistaKiva tuo paita, onkohan sitä saatavilla?
kiitos anu ihanasta kommentista! ja toi on oikeastaan mun poikaystävän paita jonka mun äiti osti sille joululahjaksi muistaakseni sokokselta :D ..
PoistaAjattelin otsikon nähdessäni, että en mä tällasta lue, ei kiinnosta syvällisyydet. Onneks luin, osu omalle kohdalle just sopivasti, niin että ihan itku silmässä nyt rustaan tätäki kommenttia. Kiitos sulle :)
VastaaPoistaaa heh ! no vitsi, kiitos sulle ihanasta kommentista :)
Poista