Olen aina liikkunut ja harrastanut puhtaasti sen vuoksi, että nautin siitä. Halusin junnuna kehittyä ratsastajana, sen jälkeen halusin tulla paremmaksi ryhmäliikunnanohjaajaksi ja nyt tällä hetkellä haluan tulla paremmaksi urheilijaksi crossfitissä. Haluan tulla teknisesti taitavammaksi, vahvemmaksi, nopeammaksi, kestävämmäksi. Koskaan en ole liikkunut sen vuoksi, että haluaisin muokata sitä miltä näytän.
Siltikin ulkonäköni, tai no muotoni on käynyt läpi melkoisen muutoksen. Lukiossa painoin vielä alle 60kg ja eilen mielenkiinnosta vaa'alle hypätessäni se näytti vähän päälle 73 kiloa. Konkreettisimmin oman kehon muutos tuli vastaan pari viikkoa sitten kun kuvittelin, että kolmen vuoden takaiset mekot mahtuisivat päälle :D No, ei ne nyt ihan mahtuneet. Ei lähellekään.
Crossfitin myötä olen muuttunut paljon "suuremmaksi", mutta samalla viihdyn kehossani paremmin kuin koskaan ennen. Vaikka näytänkin ei crossfit harrastaja -ystäviini verrattuna harteikkaalta, ei sillä ole minulle mitään väliä. En tuijota vaa'an lukemia vaan seuraan mielummin kyykkytuloksia. En huolehdi rasvaprosentista vaan varmistan, että syön varmasti riittävästi jotta palaudun kovista treeneistä. En stressaa leveistä hartioista, koska tiedän, että ne kuvaavat niitä lukuisia tunteja joita olen käyttänyt tullakseni paremmaksi urheilijaksi. Ja jos lauantai-iltana tekee mieli suklaata ja pizzaa, tiedän että voin kerran viikossakin herkutella hyvällä omalla tunnolla.
Viihdyn kropassani paremmin kuin koskaan. En siksi, että näytän lihaksikkaammalta tai urheilullisemmalta kuin ennen vaan siksi, että olen oppinut tuntemaan itseäni paljon paremmin. Ymmärrän milloin olen väsynyt ja kaipaan lepoa, osaan tehdä asioita joista ennen vain haaveilin ja samalla myös huolehdin kropastani paremmin kuin aiemmin.
Kaikki tämä heijastuu myös minuun ihmisenä. Olen itsevarmempi, positiivisempi ja aurinkoisempi tyyppi kun en enää huolehdi siitä miltä näytän muiden silmissä tai mitä muut minusta koko ajan ajattelevat.
Go Laura ! Just hyvä kirjoitus! Tärkeintä on se että itsellä on hyvä olla ja viihtyy kropassaan. Ei pidäkään ajatella mitä toiset ajattelevat,vaikkakin niin hyvin usein tehdään. Olemuksesi huokuu terveyttä ja olet tosi aurinkoinen tyyppi .Matkaasi on ollut hienoa seurata täältä blogista ja se on vahvistunut minulle että kaikkien kovien juttujen jälkeen olet vahva nuori nainen,jolla on tavoitteita ja niitä kohden mennään <3 Jatka samaa tapaan ja onnea tulevaisuuteen ja kisoihin. Ps. ja onneksi mekkoja on kaupassa lisää ;)
VastaaPoistavoi kiitos sinulle ihanasta kommentista!! ja heh, onneksi mekkoja saa tosiaan uusia ;)
PoistaMoni voisi ottaa mallia sun asenteesta :)
VastaaPoistatoivottavasti kirjoitus tavottaa tyyppejä joille teksti kolahtaa :-)
PoistaNiin tämä! Itse painiskelin painon kanssa yläasteella, ja nyt puolentoista vuoden jälkeen painoa on kertynyt yli 10 kiloa lisää. Ei se pelkkää lihasta ole, mutta ei sen kuulunut ollakaan. Hassua, että painan enemmän kuin ennen laihdutusrumbaa, mutta olen silti niin paljon onnellisempi.
VastaaPoistaUrheilu avaa kyllä ovet oman kehon tuntemukseen, ja mulla myös päänsisäisiin juttuihin :-)
ihana kuulla! olen niin samaa mieltä siitä, urheilu muuttaa omaa ajatteluakin armollisempaan suuntaan kun alkaa ajattelemaan ehkä muitakin ominaisuuksia kehossa kuin vain sitä ulkonäköä :-)
PoistaAika sama homma täällä! Siitä on jo useampi vuosi kun lopetin hiihtämisen ja sen jälkeen luonnollisesti paino nousi jonkin verran, pysyi kuitenkin siinä 62kg molemmin puolin, pituutta löytyy 173cm. Nyt sitten näiden parin cf-vuoden myötä pyöritään jo 70 paremmalla puolella. Pakko myöntää että aiemmin olin huomattavasti epävarmempi ja tiirailin aina epäkohtia peilistä. Nykyään nautin superisiti siitä kaikesta, mitä pystyn mun kropalla tekemään. Ainut mikä harmittaa on se, että esim. bleiserit tai vastaavat ei istu lainkaan ladonovien levysten hartoiden takia :D
VastaaPoistahuippua kuulla! ja joo, ei paljon bleisereitä enää tarvi käyttää ellei halua näyttää turvamieheltä XD mutta no, pieni hinta siitä että on hyvä olla!
PoistaPaino on kyllä yks asia, josta jokainen stressaa aivan liikaa. Paino -niin turhanpäivänen asia. Eikö nimenomaan oma olo, elämän ilo ja peilikuva kerro, miten menee. Itsekin stressailin painosta ennen, se päättyi huonosti (vakava alipaino). Nyt painan enemmän kuin moneen vuoteen, mutta näytän vaatteet päällä lähes saman kokoiselta kuin 15 kg kevyempänä. :D Ja tosiaan, viihdyn kropassani ja tässä olotilassa ihmeellisen hyvin. Olen päässyt yli muiden kommenteista ulkonäköä koskien. Kun tiedän, että viime viikolla paransin taas jotain liikunnan saralla tai muuten vaan kulki lujaa, nukkui hyvin ja jaksoi hymyillä -ihan sama miltä näytän! Varsinkin nuoret urheilevat murrosikäiset tytöt pitäisi saada ymmärtämään, että paino tosiaan ON yksilöllinen asia. :)
VastaaPoista