KARJALAN KOVIN 2017 KISARAPORTTI: SUNNUNTAI

Viimeinen kilpailupäivä. Kroppa tuntui yllättävän hyvältä lukuunottamatta paineista selkää, joka oli tullut jo perjantain maastavedoista.

Palautuminen oli ollut itselle se suurin jännittävä tekijä, sillä helmikuun Winter Warien jälkeiset uniongelmat ja hermoston ylirasitustila olivat vielä tuoreena mielessä. Sain kuitenkin nukuttua todella hyvin n. 8h yöunet joten sunnuntaihin lähdettiin oikein hyvillä fiiliksillä.





Laji 6 "Hanskapumppi"

4 kierrosta aikaa vastaan:

60 Tuplanaruhyppy
6 Käsilläseisontapunnerrusta ilman kippiä
2 Köysikiipeilyä

Laji jota olin odottanut ja jännittänyt. Aamun briiffissä selvisi (hieman kyllä ennakko-odotusten mukaisesti), että käsilläseisontapunnerrukset tehtäisiin ilman avustavaa kippiliikettä. Köysi oli myös normaalista poikkeava sillä se oli katkaistu 150cm päästä maasta ja näin ollen ensimmäiset vedot piti tehdä ilman jalkojen avustusta.

Lähdin tähän lajiin samanlaisella taktiikalla kuin lauantain muscle uppeihin. Vauhti oli valittava sen mukaan, että käsilläseisontapunnerrukset eivät pala loppuun. Tein ensin kahden toiston pätkissä ja kolmannella kierroksella jouduin tekemään muutaman ykkösen. Olin todella tyytyväinen kun sain tehtyä käytännössä pelkästään ylävartaloa kuormittavassa treenissä yhteensä 18 toistoa.

Kolmannelta kierrokselta ehdin tekemään yhden köyden ennen aikarajaa.

Sijoitus lajissa 23.




Laji 7 "Merimiehen cooper"

Aikaa vastaan:
90m Yoke - telineen kantoa
400m Juoksu
90m Yoke -telineen kanto

Noniin. Se Yoke.

Kesälomalla testailin hieman kyseisetä kapistusta Jyväskylässä vieraillessani ja hieman hirvitti naisille määrätty 140kg:n yhteispaino. Selkä oli väsynyt ja paineinen ja lajissa jännitti todella paljon oman henkisen kantin merkitys. Telineen kantaminen on turvallista joten jos korvien väli kestää, olisi sitä mahdollista kantaa niin kauan kunnes jalat käytännössä putoaa alta.

Ja voin kertoa, teline nimittäin painoi. Se painoi aivan todella paljon ja ensimmäistä kertaa ikinä minulla oli ongelmia selän kanssa treeni/kisatilanteessa. Tuntui kirjaimellisesti, että alaselkä räjähtää siihen kohdistuvasta paineesta. Ensimmäinen 90m pätkä meni kahdessa osassa ja juoksu tuntui aivan todella kevyeltä ja helpolta vaikka matka oli ylä- ja alamäkimaastoa. Toivoin melkein että juoksua olisi ollut tuplamäärä niin olisin ehtinyt juosta kärkeä paremmin kiinni :D

Toinen 90m tuntui todella pitkältä. Siinä vaiheessa kuitenkin tiesi jo, että maaliviivan takana häämötti koko viikonlopun maali ja viereisellä radalla hieman edellä mennyt Lilli antoi voimia. Yritin parhaani saada Lilliksen kiinni ja pusertaa loppuun asti - taisinkohan loppujen lopuksi hävitä sekunnilla :D

Tulos: 6:04, sijoitus 18.



Itselle Karjalan Kovin tänä vuonna oli ennenkaikkea todiste itselle, että kuulun sinne top20 joukkoon ja että kroppa ja pää on jälleen täysillä messissä tässä hommassa. Nautin viikonlopusta vaikka monissa lajeissa painittiin omien heikkouksien äärellä.

Viikonloppu antoi arvokasta kokemusta ja nälkää tulevaan sekä luottoa siihen, että nykyinen treenirytmitys toimii ja on tuonut tuloksia lyhyessä ajassa ajatellen karsinnan aikaista kuntoa.

Kiitos Karjalan Kovin järjestäjille hienosti organisoidusta viikonlopusta ja odotan innolla ensi vuotta!



Kuvat: Eino Ansio / Karjalan Kovin

KARJALAN KOVIN 2017 KISARAPORTTI: LAUANTAI

Ensimmäistä kertaa kilpailuissa sain nukuttua hyvin. Olo oli lauantai aamuna freesi, mitä nyt takaketju hieman jumitti perjantain lajeista.

Sää oli hieno ja fiilis odottavainen päivän lajeista.



Laji 3 "Märkää"

Aikaa vastaan:
Uinti
21 Thrusteria axel tangolla 33kg
Uinti
15 Thrusteria
Uinti
9 Thrusteria

Aikaraja: 7 minuuttia

Tämä laji jännitti minua kaikista eniten. Uinti ei ole itselle vielä mikään pala kakkua ja avovesiuintiharjoitukset on jääneet kyllä aika vähiin :D

Kilpailun järjestäjilä oli käynyt pieni moka uintimatkan suhteen ja lajista tulikin enemmän uintitesti kuin sprintin omainen metcon. Uin alusta asti rintauintia ja sain jotenkin kasaan 21 thrusteria putkeen. Tahti oli kyllä thrustereissa aivan toivottoman hidas joten siinä kyllä petrattavaa.

Selviydyin toiselta kierrokselta kahden poijun matkan uintia kuten valtaosa naisista ja yläkroppa oli aivan soossia. Käsiä särki niin paljon ettei varmaan koskaan ole särkenyt ja nyt viimeistään alkoi seuraavan lajin muscle upitkin jännittämään.

Tulos: Toinen uinti jäi yhden merkin vajaaksi, sijoitus 10.


Laji 4 "Hitokseen nätti" 

Mahdollisimman paljon toistoja 12 minuutin aikana

3 Rengas muscle up
6 Pistooli kyykky
12 Kahvakuulaheilautus 32/24kg

Rengas muscle upit. Liike, jonka kassa menneenä keväänä ja kesänä olen tuskaillut enemmän kuin minkään muun liikkeen kanssa ikinä. Yhdessä vaiheessa trendi oli etten saanut edes yhtä. Jo winter wareissa mokailin muscle up lajin kun niitä ei vain tullut ja en aikonut toista kertaa kokea samaa.

Pari viikkoa ennen kisoja sain jotakin loksahtamaan kohdilleen ja aloin taas saamaan toistoja kasaan. Suunnitelmani oli fiiliksen mukaan tehdä 1-2 toistoa kerrallaan renkaissa.

Lähdin alusta suosiolla tekemään ykkösiä ja tavoitteeni oli onnistua kaikissa toistoissa, ei yhtään epäonnistumista. Otin vauhdin varman päälle renkailla ja tein pistoolit ja kahvakuulat tasaisesti, aina kahvakuulaheilautukset putkeen.

Muscle upit tuli hyvin yksi kerrallaan. Varmasti ja hyvin.

Tämä laji oli itselle yksi suurimmista onnistumisista ja kantaa pitkälle vielä tulevissa treeneissä kotona. Pitkään kamppailin renkaiden kanssa ja tuntui ettei tehty työ vaan tuota yhtään tulosta. Mikään ei kehity, mikään ei onnistu ja ainoa mitä jää käteen treeneistä on paha mieli.

Tämä laji kuitenkin osoitti, että vihdoin se työ alkaa tuottaa tulosta. Ja tämä on vasta alkua.

Tulos: 106 toistoa, sijoitus 24.



Laji 5 "Ehkä thrusteri"

2 Rinnallevetoa + 2 Työntöä nousevalla kuormalla minuutin välein

55-60-65-70-75-80-82,5-85-87,5-90kg

Huhtikuussa soitin Niemelän Lauralle, että nyt tartteis jeesiä ja pystyiskö Laura auttamaan ja siitä se ajatus sitten lähti. Askel askeleelta aloin hiffaamaan omat virheet silloisissa nostotekniikoissani ja aloin kahdesti viikossa tekemään Lauran ohjelmoimaa voimaohjelmaa. Kerran kuukaudessa olen käynyt Nummelassa Speedstersillä nostamassa ja työ alkaa tuottaa tulosta.

Tiesin, että onnistuessani voin tehdä lajissa jopa ennätyksen mikä oli kyllä noin lyhyillä palautuksilla hyvin epätodennäköistä. En kuitenkaan ole testannut maksimia pitkiin aikoihin joten nostoreserviä on toivottavasti kehittynyt kolmessa kuukaudessa jo hieman takataskuun.

Nostin rinnallevedot raakana vielä 70 kilon kohdalla, työnnöt tuntuivat hyvältä. 75 otin kyykkyyn ja nostot olivat hyvän tuntuisia. Tässä vaiheessa mietin jo että noniin, nyt se työ palkitaan ja siirryin kohti 80 kg:n tankoa.

Kaksi rinnallevetoa onnistuneesti ja päälle vielä yksi onnistunut työntö. Nosto oli minulle uusi 2+1 ennätys ja olin aivan älyttömän tyytyväinen lajiin. Nostot pysyivät teknisesti hyvin kasassa, paitsi viimeisen työnnön jouduin kävelemään kiinni, mutta kuitenkin.

Tulos: 23 toistoa, sijoitus 18.

Lauantaipäivä oli kokonaisuudessaan melkoista itsensä ylittämistä ja sain juuri niitä tärkeitä onnistumisia todistamaan, että parin kuukauden kova työ on kantanut hedelmää.

Lähdin sunnuntaita kohti sijalta 18.

Kuvat: Eino Ansio / Karjalan Kovin

KARJALAN KOVIN 2017 KISARAPORTTI: PERJANTAI

Long time no see!

Nyt tulisi sitten kolmen postauksen verran fiiliksiä ja yhteenvetoa tämän vuoden Karjalan Kovimmasta. Kilpailusta jäi kokonaisuudessa todella hyvä fiilis ja se oli juuri se kaivattu itseluottamnus boosteri itselleni vaikean kevään ja lievän ylirasituksen jälkeen.

Karsinnan sijoitus 44/50 ei ollut se mieltä nostattavin, vaikka tiesin etten olisi uusimmalla karsintaa pystynyt kuitenkaan sijoitustani parantamaan. Tein parhaani silloin ja se riitti juuri ja juuri kilpailuun mukaan. Sain karsintakokemuksesta aivan mielettömän paljon motivaatiota ja löysin ehkä hieman kadoksissa olleen draivini tulla parhaaksi minäksi. Ja kilpaileminen on se tapa jonka kautta siitä kovasta työstä pääsen nauttimaan.

Halusin kilpailla heinäkuussa Ukonniemen stadionilla. Halusin pystyä olemaan parempi.



Laji 1 "Äkkilähtö" 

Aikaa vastaan:

50/40 Leuanvetoa
10 Maastaveto 160/110kg

Aikaraja: 6 minuuttia

Ensimmäinen ajatukseni tästä lajista oli, että kuinka siistiä! Nopea sprintin omainen laji, leuanvedot ovat kehittyneet huimasti viimeaikoina ja noh, mave tulisi olemaan painava.

Leuat pyöri hyvin perhosina ja pätkin niitä omasta mielestäni järkevästi niin, että jaksaisin vielä vetää maastavedossa vahvalla selällä. Olin omasta lähdöstäni ensimmäisenä valmiina leuanvedoissa ja mietin vain, että jes nyt otan erävoiton ja aivan superhyvän startin viikonloppuun. Tartuin mavetankoon ja voi luoja miten paljon se painoi.

Alkuperäinen suunnitelmani 5+5 toistoa meni viemäristä alas viimeistään siinä vaiheessa kun nappasin yhden turhan no repin kun en aivan saanut ojennettua lantiota ennen kuin tanko lipesi kädestä. Sain kuitenkin kaikki maastavedot valmiiksi painolla joka on lähemmäs neljän tai viiden toiston maksimi kun viimeksi olen kyseistä painoa liikutellut joten virhettä lukuunottamatta olin tyytyväinen.

Aika: 3:01, sijoitus 24.



Laji 2 "Pitkä veto" 

10km soutu aikaa vastaan

Jes. Tykkään soudusta ja tiesin, että tässä lajissa tulisin luultavimmin nappaamaan viikonlopun parhaan sijoituksen.

Lähdin 2:08/500m vauhtia alkuun ja pidin vauhdin tasaisena 5km asti. Tämän jälkeen kiristelin vauhtia hiljalleen ja lopulliseksi split ajakseni koko matkalta laite näytti 2:05/500m kun sain soudun valmiiksi. Olin suoritukseeni todella tyytyväinen ja oli hyvä fiilis lähteä hotellille suihkuun, syömään ja lepäämään.

Aika: 41:55, sijoitus 11.

Ensimmäisen päivän jälkeen olin noustanut karsintasijoitustani 19 sijaa ja lähdin kohti toista kilpailupäivää sijalta 16.

Kuvat: Eino Ansio / Karjalan Kovin

PETTYMYS

Viimeksi kun blogiin kirjoittelin, fiilistelin pääsyä Karjalan Kovimpaan. Fiilis omasta kehityksestä urheilijana on ollut viime aikoina luottavainen ja suunta on selkeästi oikea. Olen tehnyt kovasti töitä ja kahdessa vuodessa päässyt mielestäni jo aika hyvälle tasolle. Se on vaatinut muiden silmissä "uhrauksilta" tuntuvia asioita kuten aikaisin nukkumaan menemistä, juhlien väliin jättämistä ja levon priorisointia arjen keskellä.

Itselle ne ei kuitenkaan ole tuntuneet uhrauksilta. Olen onnellinen, että saan selvittää kuinka pitkälle voin tässä lajissa päästä. Nautin päämäärätietoisesta treenaamisesta ja siitä, että kovalla työllä saavutin paikan kilpailuun josta kaksi vuotta sitten juuri aloittaneena crossfit noviisina vain unelmoin.

Ja nyt, en pääsekään kilpailemaan.



Kuten varmasti muistattekin, loukkasin ranteeni juuri ennen juhannusta. Sain levolla käden siihen malliin, että pystyin suorittamaan karsinnan täysin ilman kipuja. Olin hyvin optimistinen sen suhteen, että saisin käden täysin kuntoon ennen kilpailuja ja pääsisin antamaan 120% itsestäni kilpakentälle yli puolen vuoden kilpailutauon jälkeen.

Kaikesta huolimatta ranne ei kuitenkaan tuntunut palautuvan normaaliksi vaikka välttelinkin kaikkia kipua tuottavia liikkeitä täysin. Viime maanantaina päätin varata ajan lääkäriin ja jo tiistaina ranne magneettikuvattiin. Varauduin henkisesti pahimpaan eli veneluun murtumaan ja 6 viikon kipsiin. Ajattelin, että mikä tahansa muu diagnoosi ei tuntuisi niin pahalta.

Keskiviikkona sain lausunnon juuri ennen töiden alkua. Osittainen nivelsidevamma, ei suositeltavaa lähteä kilpailemaan. En ehtinyt asiaa sen kummemmin käsittelemään, koska työt puskivat päälle ja keskityin illan täysillä vain valmentamiseen. Ei ollut aikaa käsitellä pettymystä tai tehdä virallisia päätöksiä.

Kun vihdoin illalla pääsin töistä, romahdin. Koko illan piiloteltu pettymys purkautui itkuna tyhjän kotiboxin lattialla ja kotona en päässyt eteistä pidemmälle. Vaikka sisimässäni tiesin, että kilpailuiden väliin jättäminen on ainoa fiksu päätös täydellisen kuntoutumisen kannalta, oli pettymys silti valtava. Jostain vuosien takaa kumpusi myös turhautuminen, sillä treenaaminen ja loukkaantuminen ennen kilpailukautta on hyvin vahvasti muistissa ratsastusvuosilta.



Olen kuitenkin tyytyväinen, että erityisesti viimeisen puolen vuoden aikana olen onnistunut kehittämään omaa ajatteluani ja mentaalista puoltani vahvemmaksi. On luonnollista kokea pettymystä, itkeä jos siltä tuntuu ja surkutella asiaa hetken aikaa, mutta vastoinkäymiset eivät lannista minua enää niinkuin ne joskus tekivät.

Tiedän, että se tehty työ ei ole mennyt hukkaan ja keskityn tällä hetkellä täysillä kuuden viikon päästä alkavaan Unbroken karsintaan. Ennen kaikkea pidän katseen omissa pitkän tähtäimen tavoitteissa ja niiden kannalta on äärimmäisen tärkeää päästä treenaamaan jälleen 100% ehjällä ranteella. En halua katsoa taaksepäin ja todeta, että rikkinäisellä ranteella kilpaileminen kaduttaa ja huomata, että olen ollut puoli vuotta hommassa mukana kipeällä kädellä kun en malttanut hoitaa sitä ajoissa kuntoon.

Kun pääsen kilpailemaan, haluan pystyä antamaan itsestäni 120%. Haluan nauttia siitä tunteesta, joka kutittaa vatsanpohjassa ennen lähtömerkkiä. Haluan fiilistellä itsensä haastamista ja kaikkensa antamista murehtimatta ja ajattelematta, että "toivottavasti lajeissa ei ole paljoa front räkissä tehtäviä asioita..".

Pystyn kääntämään pettymyksen tunteen voimavaraksi treenatessani kohti Unbrokenia. Muistaessani kuinka paljon kilpailuiden missaaminen harmitti, jaksan puskea itseäni vielä määrätietoisemmin kohti seuraavaa kilpailumahdollisuutta.


* Toppi saatu Tafferilta. 100% suomessa valmistettu urheilutuote.

KOHTI KARJALAN KOVINTA

Muistan kun 2014 olin katsomassa ensimmäistä kertaa crossfit kilpailuja juurikin Lappeenrannassa ja kauhistelin silloin kuinka paljon tehtävää omassa tekemisessä vielä olisi ennen kuin itse pääsisi samaiselle kentälle kilpailemaan. Erityisen elävästi muistan kun yhdessä lajissa oli vitosen sarja maastavetoa sadalla kilolla ja oma maastaveton maksimi taisi olla jotain 90kg:n luokkaa. Viime vuonna karsiminen Karjalaan jäikin sitten kokonaan väliin lavanhallintaongelmien vuoksi ja pyörin viikonlopun kilpailuissa Ellin huoltajana.

Nyt karsinnat on takana päin ja tavoite täyttyi: elokuussa kilpaillaan Kimpisen kentällä Karjalan Kovimmassa ensimmäistä kertaa.



Karsinta meinasi siis töpätä ennen kuin alkoikaan kun sain venähdysvamman vasempaan ranteeseen ennen juhannusta - kolme päivää ennen karsintojen alkamista. Kahden viikon rannelepo kannatti ja käsi kesti hyvin tuettuna karsinnan tekemisen viimeisenä mahdollisena päivänä eli viime viikon lauantaina. Aavistuksen ahdisti lähteä tekemään "tulos tai ulos" -meiningillä kun tiesi, että viikkoa aiemmin ei pystynyt edes tyhjää tankoa pitämään eturäkissä.

Käsi kesti kuitenkin hienosti eikä mikään tekeminen karsinnassa tuottanut siihen kipua. Ainoastaan sieluun koski viimeisessä osiossa (:D). Varmuudeksi tein kuitenkin keskimmäisessä osiossa kaksi ensimmäistä painoa tempauksena kyykkyyn ja vasta 57,5kg aloin tekemään rinnallevetona. Päätavoite karsinnassa oli kilpailupaikan lunastaminen ja se, ettei vahingossakaan satuta rannetta uudestaan.

Sijoitukseni oli lopulta karsinnassa 31. ja aavistuksen kyllä harmitti alkuun jäädä top25 ulkopuolelle. Tästä on kuitenkin hyvä lähteä tavoittelemaan sijoituksen korottamista kisassa.



Tällä hetkellä treeneissä joutuu vielä välttelemään tiettyjä juttuja kuten eturäkkiä ja käsilläseisontaa ranteen vuoksi, mutta uskon kovasti siihen että se on kuukauden päästä aivan pelikunnossa kun on aika pistää parastaan kilpailukentällä.

Tämä karsinnan jälkeinen viikko on ollut jotenkin tavallista väsyneempi, joten pidän nyt pidennetyn viikonloppuvapaan treeneistä. Suunnataankin viikonlopuksi Jyväskylään vähän pois arkikuvioista ja nauttimaan livemusiikista. Uskon, että "miniloma" pois töistä ja treeneistä tekee hyvää mielelle ja kropalle niin pääsee sitten maanantaina kunnolla kiinni kisavalmisteluihin.

On kyllä aivan superkivaa päästä kisailemaan kun omaltakin boxilta on tällä kertaa mukana yhteensä neljä urheilijaa. Tavoitteena on korottaa omaa karsintasijoitusta mahdollisimman paljon, pitää hauskaa ja saada arvokasta kilpailukokemusta. Toivon myös, että kova työ omien heikkouksien eteen näkyisi kisoissa ja pystyisin tekemään kauttaaltaan tasaisen tuloksen lajien kesken.

KESKITY SIIHEN KAIKKEEN MITÄ VOIT TEHDÄ

"There are no such thing as setbacks. All those thing you think you need to overcome are just opportunities for you to get stronger, for you to get better. It's all part of the process." 

Keskustelimme aiheesta urheilufysioterapian peruskoulutuksessa, olemme keskustelleet aiheesta paljon oman treeniryhmämme kanssa ja tuli nyt fiilis, että haluan avata ajatuksia myös hieman tänne blogin puolelle. 

On käytännössä sama puhutaanko harrastajista vai huippu-urheilijoista, mutta silloin kun tavoitteet omaan tekemiseen asetetaan korkealle, voi välillä tuntua että pudotus alaspäin vastoinkäymisten kohdalla on omasta näkövinkkelistä katsottuna kohtuuttoman suuri. Loukkaantumiset (pienemmät tai suuremmat vammat) ovat niitä joihin törmään työssäni useimmiten ja joihin yritämme urheilijoiden kanssa löytää toimivia ratkaisuja. 

Valmentaminen ja toimiminen urheilijoiden kanssa on paljon muutakin kuin pelkkää teknistä ohjeistamista. Loukkaantumisen kohdalla mukaan astuu vahvasti myös mentaalipuolen kehittämistä, tukemista ja harjoittamista. Vamman saanut urheilija takertuu hyvin vahvasti siihen kaikkeen mitä hän ei nyt voi/saa tehdä.  Negatiivisuus ruokkii negatiivisuutta ja heijastuu myös muihin elämän osa-alueisiin. On tärkeää saada urheilija keskittymään kaikkiin niihin asioihin joita voi vammasta huolimatta tehdä. Urheilufysioterapian näkökulmasta katsottuna tavoitteena olisi, että loukkaantunut urheilija olisi kokonaisuudessaan paremmassa kunnossa vamman parannuttua.

Katsotaan siis aina isompaa kokonaiskuvaa.

Aihe on omallakin kohdalla todella ajankohtainen sillä perjantaina yksi epäonnistunut nosto toi mukanaan vasemman ranteen venähdysvamman. Nyt tässä sitten pidän peukkuja pystyssä, että pystyn ensi viikon lopulla vielä tekemään karjalan karsinnan. Focus on kovasti positiivisuudessa ja haluan vahvasti uskoa, että onnistun tekemään karsinnan niin että tulos riittää kisaan mukaan pääsyyn.

Ja mitä treeneihin tulee, keskityn täysillä kaikkeen siihen mitä voin tehdä. Etukyykky ei onnistu, teen siis takakyykkyä. Ylöspäin työntäminen tangolla ei onnistu, mutta käsipainoilla kyllä, tempaaminen ei onnistu, mutta onneksi voi tehdä tempausvetoja. Loukkaantuminen, oli se sitten pieni tai suuri, tuntuu aina väärältä ja ajoitus ei ole koskaan hyvä. Aina tulee fiilis "miksi juuri nyt??". Karsinta alkoi eilen ja kyllä kieltämättä lauantaina otti aivoon kun ei saanut edes shortseja jalkaan ilman kipua kädessä.

Tänään ranne on kuitenkin jo paljon parempi ja pystyin pitämään tyhjää tankoa front rackissa joten uskon, että viimeistään ensi viikon lauantaina se on sellaisessa jamassa että kestää karsinnan. Jos ei jostain syystä ole, niin sekin on elämää ja sitten siirretään focus Unbrokeniin syksyllä.

Lähtökohtaisesti kyllä edelleen vahvasti kohti Karjalan Kovinta. Ei tätä taistelua ole vielä hävitty. 

PAREMPAA KUIN FESTARIVIIKONLOPPU

(Kuvat: Eino Ansio, Karjalan Kovin media) 

Viikonloppuna oltiinkin suuren porukan voimin Lappeenrannassa Karjalan Kovin -kilpailuissa. Omalta osalta meni tällä kertaa huoltohommissa ja yritinkin parhaani mukaan pitää meidän Ellin yhtenä kappaleena. Hitsi mikä kilpailukipinä syttyi, kyllä olisi tehnyt mieli olla Ellin kanssa jakamassa kisakokemuksia! 

Kokonaisuudessaan kilpailut oli mielestäni älyttömän hyvin järjestetty ja kyllä kävi älyttömän hieno tuuri säänkin suhteen. Oli todella hyvä päätös harjoittelurupeamalle tämä pieni viikonloppureissu pois arjen kuvioista, nyt on mieli levännyt ja enää tämä viikko töitä ennen 11 päivän lomaa (!!!!). 

Pikkuhiljaa blogikin alkaa tästä aktivoitumaan kun koulu on taputeltu, en voi vieläkään uskoa että pian valmistuminen odottaa! Oh yes. 

FIILIKSIÄ KARJALAN KOVIN KARSINNASTA

Karsinnat Karjalan Kovin -kilpailuun päättyivät eilen ja toisin kuin keväällä suunniteltiin, meni karsinnat omalta osalta tuomaroidessa ja kannustaessa meidän kisaryhmäläisiä. Kieltämättä oli alkuun suhteellisen kova pala jättää väliin ja hetki meni pettymystä niellessä kun lajit julkaistiin ja muut meidän porukasta pääsivät niitä yrittämään. 

Lajit itsessään olisivat olleet sellaiset, ettei mitään järkeä tässä tilanteessa tehdä. Ollaan nyt parit treenit ehditty Antin kanssa treenata yhdessä ja ei voi kuin ihmetellä miten olkapäät eivät ole kipuilleet - niin suurta lihasepätasapainoa ja problematiikkaa sieltä löytyy, että pitkä ja kivinen tie on kyllä edessä. Se palkitaan, varokaa vain - kohta kun heikot lenkit on poistettu niin mikään ei voi enää seisoa kisajuttujen tiellä. 



Ensimmäisessä osassa tulokseksi tuli viiden minuutin aikana suoritettujen chest to bar -leuanvetojen määrä, kun alle suoritetaan heti alkuun ensin 25 bar facing burpeeta. Ja noh, tämä ei kyllä olisi ollut mikään minun lajini. Olen luokattoman surkea chest to bareissa ja olisi ollut melkoisen taistelun takana saada se lähemmäs 40 toistoa kasaan. 

Toinessa osassa yhden toiston maksimitempauksessa olisin luultavasti tavoitellut 52,5kg nostoa ja uskon, että olisin sen kyllä saanut. Vaikea tosin sanoa miten ensimmäisen osan c2b leuat olisi vaikuttaneet, mutta tavotteeksi olisin asettanut ehdottomasti tuon noston. 

Viimeisessä osassa tehtiin kahdentoista minuutin ajan nousevilla toistomäärillä (2-4-6-8...) raakarinnallevetoa riipusta, etukyykkyjä ja käsilläseisontapunneruuksia. Naisilla painoa oli 45kg. Uskon, että olisin voinut tässä lajissa päästä 12 toiston kierroksen loppu puolelle sillä hspu:t ovat kulkeneet viime aikoina todella kivuttomasti kipin kanssa. Tämä olisi ollut karsintojen lajeista itselle ehdottomasti vahvin ja sopivin. Tekisi mieli tehdä joskus myöhemmin tänä metconina treeneissä! 


Tällä hetkellä edelleen tähtäimessä winter war -karsinnat joulukuun alussa ja tiedän, että paljon on tehtävää jos mielii saada lihasepätasapainot korjattua syksyn aikana. On kuitenkin hyvä olla selkeät tavoitteet ja ikäänkuin deadlinet selvillä, se motivoi nousemaan sängystä niinäkin aamuina kun tekisi vain mieli kääntää kylkeä ja vetää peitto korviin. Hard work pays off, always.

MIKÄ ON OIKEASTI TÄRKEÄÄ?

Tuota kysymystä olen nyt pyöritellyt päässäni koko viikonlopun ja erityisesti tämän aamun. Mikä on oikeasti tärkeää pitkällä tähtäimellä?

 
Niin kauan kuin muistan ovat lapaluuni olleet, noh ei niin täydellisessä asennossa. Ne siirrottavat enkä ole sitä osannut korjata sillä "en tunne" niitä oikeita lihaksia joilla ne voisi saada paikoilleen. Tiedän kouluni pohjalta miten suuri merkitys lapaluun hallinnalla on hartiarenkaan/olkapääseudun toiminnassa ja myöskin siinä kuinka helposti se voi vammautua puutteellisen toiminnan aiheuttamana. Jep, tieto lisää tuskaa ainakin tässä tapauksessa. 

Opparin tiimoilta on nyt tullut nähtyä yhtä suomen kärkinimistä mitä tulee fysioterapiaan ja tämä henkilö otti minut siipiensä suojaan, tavoitteenamme nyt saada lavat toimimaan oikein ja pitkällä tähtäimellä oikeasti mahdollistamaan täysipainoinen treeni ja kilpaileminen korkeammallakin tasolla. Ultraääni- ja EMG -mittausten jälkeen tuomio oli aika rusentava - yliaktiiviset trapeziukset, myöhästynyt serratusaktivaatio, atrofioituneet ulkokiertäjät, yliaktiivinen subscapularis ja äärimmäisen heikko lihasvoima mitä lapaluun hallinnasta vastaaviin lihaksiin tulee. Suomeksi siis, teen liikaa töitä tietyillä lihasryhmillä peittääkseni suoraan sanottua surkeaa kontrollia ja tästä syystä monet tärkeät lihakset eivät toimi oikein. Hassuintahan tässä on, että mun olkapäihin tms. ei koskaan koske, ne ei vain toimi oikein.

Pitkällä tähtäimellä jos asiaa ei hoida kuntoon ei noin heikosti toimiva systeemi tulisi kestämään tämän lajin aiheuttamaa kuormaa ja kun omissa tavotteissa on  päästä oikeasti mahdollisimman pitkälle. Ja silloin haluan olla paras versio itsestäni. Tämä tarkoittaa sitä, että loppu kesän suunnitelmat menee aika pitkälti uusiksi. Karjalan Kovimmissa tulen olemaan huolto/valmennustiimissä ja raskaat tempaukset, työnnöt, perhosleuat, muscle upit ja muut saa kyllä unohtaa hetkeksi. 

Järjellä kun ajattelee, niin olen kiitollinen mahdollisuudesta tehdä yhteistyötä huippuammattilaisen kanssa. Tiedän, että tämä on oikea valinta ja oikea tapa hoitaa asiat kuntoon. Jos taas unohdetaan se järjen ääni, niin kyllähän se suoraan sanottuna v******. Koko alkuvuoden on tähdännyt kohti elokuuta ja Karjalan Kovimpia, odottanut niitä ensimmäisiä karsintoja, odottanut sitä että kova työ palkittaisiin paikalla kisaan ja olisi halunnut päästä testaamaan mihin sitä on vuodessa päästy. 

Jälleen palaa sen kysymyksen ääreen, mikä on oikeasti tärkeää? Kilpailuja tulee, aikaa on ja hyvin tehty pohjatyö palkitaan. Tärkeää on se, että paikat pysyvät ehjinä - vain idiootti pilaisi tulevaisuuden sillä, että hätäilee ja kiirehtii. Kuten aiemminkin mainittua, kiire ei sovi treenaamiseen. Se pärjää, joka tekee fiksuja asioita. 

UUSI TREENIOHJELMOINTI JA TAVOITTEITA

 
Perusvoimakausi on nyt sitten tapulteltu hetkeksi aikaa ja eilen alkoi pitkästä aikaa maksimivoiman kehityskausi! Ja voi pojat, kylläpä on odotukset (turhankin) korkealla tulevalle jaksolle. Ehdittiin tekemään pitkä, n. 5kk peruskuntokausi ja nyt pitäisi sitten lähteä jalostamaan irti terävyyttä, räjähtävyyttä ja niitä maksimi nostojakin. Samalla kanssa lisäillään metconeita eli pitäisi lähteä happikin kulkemaan ehkä joskus, heh.

Omissa tavotteissa olisi tälle kesälle ainakin seuravaa:

Takakyykky 110kg
Maastaveto 130kg
Tempaus 60kg 
Rinnalleveto + työntö 75kg
Valakyykky 75kg
5 käsilläseisontapunnerrusta ilman kippiä
Muscle up  
Cooper 3000m 
HS walk salin päästä päähän
Karjalan Kovin karsinnan läpäisy

Katsotaan mihin kesän aikana päästään, innolla odotan tulevaa treenikautta sillä mukana on myös kilpailuja / karsintoja! Tästä se lähtee, ensimmäinen ns. kilpailukausi - jännää !! 

Millaisia treenitavotteita teillä on tällä hetkellä? Olisi ihan superkiva kuulla!