Treeneissä kehittyminen perustuu kehon adaptaatioon eli kykyyn sopeutua sille tuotettuun ärsykkeeseen. Otetaan esimerkiksi vaikkapa takakyykyn kympin sarjat 50 kg:lla. Ensimmäisen treenin jälkeen varmasti tuntuu jaloissa vielä pari päivää treenin jälkeenkin, kuukauden päästä kun kyykkäät samalla painolla ei jalat tulekaan enää niin kipeäksi. On tapahtunut adaptaatiota, kehittymistä.
Mitä sitten, jos yhtäkkiä treeneissä ei kuljekaan entiseen malliin? Olo tuntuu väsyneeltä eikä aamuisin meinaa jaksaa nousta sängystä? Kroppa on aivan tukossa ja paikkoja koskee? Tällöin kehosi ei ole saanut riittävästi aikaa palautua sille tuotetusta ärsykkeestä, olet alipalautuneessa tilassa ja kehosi yrittää viestiä sinulle, että on aika hiljentää hetkeksi.
Tärkeintä on huomioida kokonaisuus eli kuormituksemme kokonaiskuorma. Treeni aiheuttaa keholle stressireaktion siinä missä kehnosti sujuva parisuhde tai opintojen deadlinet. Valitettavasti kehomme ei osaa eritellä mistä stressi aiheutuu ja vaikka kuinka raskas treeni "tekee hyvän olon" psyykkisellä tasolla, voi se olla muun elämäntilanteen vuoksi vain pahentava tekijä. Kehomme pystyy käsittelemään tiettyyn tasoon asti sen kohtaamia stressitekijöitä ja tietyn rajan ylitettyään sen palautumiskapasiteetti ei vain enää riitä.
Ai miksi en palaudukaan enää samalla tavalla, eihän treeni ole muuttunut yhtään? Sepä se, treeni on samanalaista, mutta muu kokonaisuus on kuormitukseltaan suurempaa. Voit ajatella tätä eräänlaisen mukimallin avulla. Kasaa mukiin erilaisia kuormitustekijöitä - huonot unet, kolme tenttiä ensi viikolla, näyttö kuukauden päässä, muutto, työharjoittelu, riita kaverin kanssa, rahahuolet, kirjallisen työn deadline, opinnäytetyö, parisuhde, perhehuolet ja siihen päälle kun lisätään vielä raskaita voimatreenejä, maksimivoimaa ja kovia happometconeita niin paketti alkaa olla aikalailla valmis - muki tulvii yli.
Kun tunnet olosi väsyneeksi ja treenit eivät kulje, on ainoa oikea vaihtoehto olla riittävän rohkea hetkeksi painamaan jarrua. Pidät viikonkin verran iisiä, huolehdit kunnon unista, riittävästä ravitsemuksesta ja katsot viikon päästä uudelleen miltä olo tuntuu. Rästiin jääneet asiat kannattaa hoitaa pois kolkuttamasta takaraivosta ja tulevia menoja ja tekemisiä kannattaa hieman aikatauluttaa ja miettiä miten niistä selviää ilman turhaa paniikkia. Hiljalleen "palautumismukisi" ei tulvi enää yli ja treenitkin alkavat taas kulkea. Kehosi kyllä kertoo sinulle kun on taas valmis palaamaan treeneihin!
Moikka! Tota "mukia" myös osteopaatti selitti mulle selventääkseen, että ei oikeesti kannata treenata. Selkäkivut vaivaa ja nyt ollu 3 kuukautta pois cftreeneistä. Koulu stressaa (oppari yms), vatsaongelmia ja oma elämä muutenki hektistä niin ei mikään ihme, että kroppa menny ihan kunnon jumiin. Pitää luottaa prosessiin ja kivut alkaa pikku hiljaa (parempi on jo kuin tammikuussa) helpottaa ja poistuu. Kyllä täältä vielä noustaan :) Kiitti kivasta blogista ja onnea ja menestystä salillenne!
VastaaPoistaLöysin sun blogin, kun googlettelin reseptejä ja vaikuttaa kyllä super mielenkiintoiselta! :) Täytyypä ajan kanssa tutkia sisältöä lisää. Aurinkoista viikon alkua! :)
VastaaPoista