THE FIRST DAY

Palataampas hetkeksi muutaman tuhannen kilometrin päähän meidän lomareissun ensimmäisen päivän tunnelmiin. Vihdoin ehdin kahlata läpi kuvia ja tällä hetkellä istuskellaan junassa kohti Saloa ja jossain vaiheessa ollaan illalla perillä Paimiossa. Mutta noh, se niistä jorinoista ja fiilistellään hetki vähän kesäisempiä maisemia! 




Ensimmäinen päivä oli ainut hieman pilvinen ja päivällä jopa hieman ripotteli vettä. Se ei kuitenkaan lomafiilistä latistanut sillä hypättiin taksiin ja suunnattiin ostoskeskukseen pyörimään muutamaksi tunniksi. Ostin pari kivaa toppia pull&bearista, mutta lomakassassa ei ollut liiemmin euroja shoppailuun joten yritin parhaani mukaan hillitä rahanmenoa. :-D Käytiin vielä ostamassa aamupalavehkeitä supermarketista ja suunnattiin takaisin hotellille. Hetken kuluttua sääkin alkoi iloksemme kirkastua ja nautiskeltiin lämmöstä parvekkeella - vitsit sitä lomafiilistä ei kyllä voi sanoin kuvailla! 



Suunnattiinkin loppupäiväksi altaalle makoilemaan ja vitsit miten aurinko lämmitti vielä iltapäivälläkin! Meidän hotellin uima-allas oli katolla (!!) ja siellä ei ollut varjon varjoa missään vaiheessa päivää. Allasalue oli myös kivasti tuulelta suojassa, joten kyllä siellä kelpasi makoilla. Nautiskeltiin auringosta, musiikista ja kiireettömyydestä aurinkotuoleilla makoillen kunnes aurinko alkoi laskea ja nälkäkin alkoi hiipiä pikkuhiljaa. 



Lähdettiin metsästämään illallista Puerto de la cruzin kuuluisalta ravintolakadulta, Calle el Lomolta ja päädyttiin syömään Restaurante Tropical nimiseen söpöön pikkuravintolaan, jossa oli mahdollisuus syödä tunnelmallisesti ulkona. Tilattiin kahdelle tarkoitettu mixed grilled fish plate kanarialaisten perunoiden kanssa ja oli kyllä todella hyvää! Kalaruuat olivat ehdottomasti parhaita mitä viikon aikana söin! Istuskeltiin rauhassa iltaa, siemailtiin viiniä ja kuunneltiin livemusiikkia hiljenevässä Teneriffan illassa - aika täydellinen aloitus meidän reissulle. 

Onkos kukaan ruudun toiselta puolelta ollut samoissa maisemissa? Lomatarinat jatkuu vielä kyllästymiseen asti, stay tuned! 

BACK IN FINLAND

Hellou ja täällä sitä taas ollaan Suomen puolella! Viikko vierähti rennoissa lomafiiliksissä Teneriffalla poikaystävän kanssa ja kyseessä oli meidän ensimmäinen yhteinen matka. Koko viikko oli mielettömän onnistunut pieniä kommelluksia lukuunottamatta ja täällä sitä jo makoillaan ja haaveillaan uudesta reissusta... Tänään tosiaan lähdettiin ennen aamu kolmea paluumatkalle ja pikkuhiljaa alkaa olla aivot suhteellisen off-modella, mutta ajattelin silti tulla nopeasti päivittelemään muutamat lomakuvat ja osoittamaan elonmerkkejä pienen hiljaiselon jälkeen. Kuvia kertyi reissusta aika kiitettävä määrä ja tulettekin niitä tässä näkemään varmasti melkeimpä kyllästymiseen asti! :-D 

Nyt taidan kuitenkin antaa periksi tälle väsymykselle ja kömpiä pitkästä aikaa omaan sänkyyn muhkeiden peittojen alle nukkumaan kunnon unet. Huomenissa pakko päästä aamusta vähän hölkkäilemään ja herättelemään kroppaa taas normaalin elämän rytmiin. 

MY GOALS

| Photo by Jarkko Tuominen |

Ensimmäistä kertaa ratsastusvuosieni jälkeen treenaan tavoitteellisesti, kohti jotakin tiettyä päämäärää. Se päämäärä on winter war karsinnat vuonna 2016. 

Olen luonteeltani äärettömän kilpailunhaluinen ja olin jo pitkään kaivannut sitä omaa juttua. Viime syksynä pyörittelin ajatusta crossfitistä päässäni ja kuin joulupukin toivelistalta Foreverille alettiin rakentaa Lahden ensimmäistä crossfit salia. Alkuvuodesta olin jo menettänyt sydämeni lajille ja syttyi palo. Palo, jollaista en ole vähään aikaan tuntenut. Personal trainerin kanssa hiottiin perusjuttuja kuntoon ja lähdin rakentamaan voimaa. Helmikuussa koutsi vaihtui, tavoitteet selkiintyivät ja nyt treenaan kuudesti viikossa, mahdollisimman usein Saaran valvovan silmän alla. Rakastan crossfitissä ideaa yhteisöllisyydestä ja tiimiajattelusta. Harvoin itsekään tarvitsee mennä yksin treenaamaan, senkun vain heittää facebook ryhmän seinälle "hei huomenna aamusta treenaamaan, kuka messissä?" ja melkeimpä aina joku tulee. Viime viikolla en tainnut yhtäkään treeniä tehdä yksin. 

Viikkorytmi näyttää melkoisen samalta viikosta toiseen ja arki kuluu pitkälti syö-käy koulua-treenaa-nuku -ryhmillä, mutta en vaihtaisi hetkeäkään pois. En kaipaa viime vuoden keskiviikkokännejä ja väsyneitä torstaiaamuja, en kaipaa baareissa juoksemista tai roskaruokaa. Kuitenkin tietynlainen rentous pitää elämässä säilyttää ja kerran viikossa vedetäänkin mahan täydeltä karkkeja, tehdään yhdessä pizzaa tai käydään rillossa burgerilla.

Rakastan sitä, että treenin jälkeen voi heittää kaverille yläfemmat, syödä kunnon palauttavan aterian ja käpertyä poikaystävän kainaloon ajoissa nukkumaan. Tuntuu hyvältä tehdä sitä omaa juttua ja pyrkiä kohti omia tavotteita. Matka on pitkä eikä varmastikaan helppo, mutta unelmat ja tavoitteet on tehty saavutettaviksi. Kaksi vuotta aikaa, yksi tavoite ja sen saavuttaminen on vain minusta kiinni. 

Winners never quit, quitters never win.