MY GOALS

| Photo by Jarkko Tuominen |

Ensimmäistä kertaa ratsastusvuosieni jälkeen treenaan tavoitteellisesti, kohti jotakin tiettyä päämäärää. Se päämäärä on winter war karsinnat vuonna 2016. 

Olen luonteeltani äärettömän kilpailunhaluinen ja olin jo pitkään kaivannut sitä omaa juttua. Viime syksynä pyörittelin ajatusta crossfitistä päässäni ja kuin joulupukin toivelistalta Foreverille alettiin rakentaa Lahden ensimmäistä crossfit salia. Alkuvuodesta olin jo menettänyt sydämeni lajille ja syttyi palo. Palo, jollaista en ole vähään aikaan tuntenut. Personal trainerin kanssa hiottiin perusjuttuja kuntoon ja lähdin rakentamaan voimaa. Helmikuussa koutsi vaihtui, tavoitteet selkiintyivät ja nyt treenaan kuudesti viikossa, mahdollisimman usein Saaran valvovan silmän alla. Rakastan crossfitissä ideaa yhteisöllisyydestä ja tiimiajattelusta. Harvoin itsekään tarvitsee mennä yksin treenaamaan, senkun vain heittää facebook ryhmän seinälle "hei huomenna aamusta treenaamaan, kuka messissä?" ja melkeimpä aina joku tulee. Viime viikolla en tainnut yhtäkään treeniä tehdä yksin. 

Viikkorytmi näyttää melkoisen samalta viikosta toiseen ja arki kuluu pitkälti syö-käy koulua-treenaa-nuku -ryhmillä, mutta en vaihtaisi hetkeäkään pois. En kaipaa viime vuoden keskiviikkokännejä ja väsyneitä torstaiaamuja, en kaipaa baareissa juoksemista tai roskaruokaa. Kuitenkin tietynlainen rentous pitää elämässä säilyttää ja kerran viikossa vedetäänkin mahan täydeltä karkkeja, tehdään yhdessä pizzaa tai käydään rillossa burgerilla.

Rakastan sitä, että treenin jälkeen voi heittää kaverille yläfemmat, syödä kunnon palauttavan aterian ja käpertyä poikaystävän kainaloon ajoissa nukkumaan. Tuntuu hyvältä tehdä sitä omaa juttua ja pyrkiä kohti omia tavotteita. Matka on pitkä eikä varmastikaan helppo, mutta unelmat ja tavoitteet on tehty saavutettaviksi. Kaksi vuotta aikaa, yksi tavoite ja sen saavuttaminen on vain minusta kiinni. 

Winners never quit, quitters never win.