By Laura Hämäläinen

2012/06/13

Winners never quit, quitters never win

IMG_6504
Polven kuntoutus opetti minulle yhden tärkeimmistä iskulauseista elämässäni - winners never quit, quitters never win.

Haluan jakaa kokemukseni kuntoutusprosessista, jotta edes yksi ihminen siellä ruudun toisella puolella voisi kokea saavansa vinkkejä, apua motivaation löytämiseen tai mitä tahansa, mikä auttaisi läpikäymään kunnialla oman kuntouttamisjakson.
Ei ollut yksi eikä kaksi kertaa kun kepit lensi turhautumisen johdosta pitkin lattioita. Välillä tuntui, ettei toiset edes voi käsittää kuinka turhauttavaa on olla täysin toisista ihmisistä riippuvainen. Edes vesilasia en pystynyt itse hakemaan keppien vuoksi. Tämä on myös yksi syistä miksi tätä kirjoitan - haluan, että jos yksikään samanlaisissa fiiliksissä kamppaillut tämän lukee tietää ettei ole ainoa.

Polvestani korjattiin irronnut sisäkierukka sekä kiinnityksestään irronnut jänne polven takaosasta. Harvoin tässä iässä enään kivusta tulee itkettyä, mutta sanottakoon että leikkauksen jälkeinen yö sairaalassa oli elämäni kamalimpia kokemuksia. Siitäkin selvisin ja kotiin mukaan lähti reidestä nilkkaan ulottuva polvituki kolmeksi kuukaudeksi keppien lisäksi.

IMG_6299
IMG_6551 – Kopio

Alun tunteistä päällimmäisenä muistan jyllänneen epätoivon. En saanut omin avuin nostettua jalkaa sängyltä, en kenkiä jalkaan saati koukistettua jalkaa. Kuntoutusohjeet oli kuitenkin jo annettu - jalan liikeratojen tulee palautua ennalleen. Siitä se lähti, äidin avustuksella milli kerrallaan, päivä kerrallaan. Monet kerrat itku silmässä yritin koukistaa jalkaa saamatta sitä kuitenkaan liikahtamaankaan. Äiti oli mun tukena silloin enemmän kuin kukaan muu, aina se jaksoi sanoa "kyllä se menee, nyt ei oo hetki luovuttaa vaikka tekis mieli".

IMG_6440

Pikkuhiljaa aloin huomaamaan, että jalka meni monta senttiä enemmän koukkuun kuin edellisellä viikolla. Muistan kun sain ensimmäistä kertaa itse uudet Niken tennarit jalkaani. Muistan kun sain jalkaa niin paljon koukkuun, että sain vessan oven täysin kiinni meillä on siis aivan minimaalisen kokoinen vessa.. Silloin taisi vierähtää myös pari kyyneltä, mutta tällä kertaa ilosta. 
Kuntoutus myös opetti henkisesti vahvemmaksi. Kodin ulkopuolella en halunnut olla heikko, vaikka välillä kyllä pakka levisi koulussakin. Kun ottaa oikean asenteen, voit yllättyä kuinka pitkälle jo se pelkästään sinua vie. 

IMG_6277

Saatuani kuukauden jälkeen luvan varata painoa jalalle takaraivooni hiipi pelko - mitä jos polvi ei kestäkään painoa? Hiljalleen aloin kuitenkin luottamaan, sillä polvi kesti vaikkakin liikkuminen vaati keskittymistä heikon lihasvoiman vuoksi. Ensimmäisenä taakse jäi koulun hissi. Teputin rappusia hitaasti mutta varmasti kohti ylempiä kerroksia, kohti terveempää jalkaa.
Liikeradoista koukistus palasi ennalleen ennen suoristusta, mutta ensimmäisen jälkikontrollin jälkeen onnistumisen riemu muuttui jälleen pieneen epätoivoon - polven suoristus oli korjattava nopeasti tai liikerata tulisi jäämään vajaaksi. Edessä oli siis monet hetket lattialla istumista ja polven suoraksi painamista. Se kannatti ja seuraavasta kontrollista kävelin ulos tyytyväisenä. 

IMG_6146

Kaksi viikkoa varauskiellon loppumisesta koitti lähtö Unkariin viikoksi. Jännitti miten polvi tulisi kestämään kaiken sen kävelyn, mutta turhaan. Sitkeä reilu kuukauden kuntoutus palkitsi upealla viikolla ilman ainuttakaan polvisärkyä. 
Lihasvoima palautui paljon jo pelkällä kävelyllä, mutta käsky kävi tottakai myös kuntosalille ja sehän oli kuin unelmien täyttymys - takaisin treenin pariin, ah. Palasin myös body pump tunneille jättäen kuitenkin jalkasarjat ensin tekemättä. 

IMG_6419

Kuntoutusliikkeinä salilla tein mm. jalkaprässiä, maastavetoja tangolla sekä kahvakuulalla, yhden jalan maastavetoja ja  kyykkyjä ilman painoja kumilanka polvien ympärillä. Hiljalleen uskaltauduin myös pumpissa kyykkäämään kahden jalan kyykkyjä ja muistan kyllä ensimmäisen kerran varmasti koko loppuelämäni. Tangossa oli 2,5kg/pääty ja vasen jalka tärisi niin paljon ettei ole tosiakaan. Verrattakoon, että nyt teen kyykkyjä 12,5kg/pääty :) Askelkyykkyjä pystyin normaalisti tekemään vasta viime syksynä. Juosta sain heinäkuussa, jolloin palasin myös hevosen selkään uudelleen. Molemmat hetket olivat unohtumattomia.

IMG_6503

Lopullinen palkkio ahkerasta työstä koitti Joulukuussa. Pääsin kolmen päivän Body Pump ohjaajakoulutukseen Helsinkiin ja sain ohjaajan paikan Kouvolan FunFitiltä. Kolme päivää, viisi kertaa pumppi läpi ja siihen pari muuta tuntia vielä päälle. Polvi kesti ja olin onnellinen ja ylpeä itsestäni.

Kuntoutusprosessin aikana opin uskomaan itseeni, opin arvostamaan arjen pieniä iloja enemmän ja tajusin kuinka tärkeää on omistaa ihmisiä, jotka uskoivat minuun silloinkin kun itse en siihen pystynyt. Viime kevät oli rankka, mutta en vaihtaisi sitä pois. Arvet kulkevat mukanani ja muistuttavat minua siitä, että kyky liikkua ei ole itsestäänselvyys. 

Aseta tavoite. Oli se sitten kenkien jalkaan saaminen tai jalan koukistus millin enemmän kuin eilen, kunhan sinulla on jotain mitä kohti pyrkiä. Jos tuntuu, että olet pohjalla muista että ainut suunta on ylöspäin ja sen jälkeen enää vain taivas on rajana. 

Välillä on okei tuntea ettei mistään tule mitään, mutta sen jälkeen on kuitenkin aika kasata itsensä ja ryhdistäytyä koska
winners never quit and quitters never win.


SHARE:

19 kommenttia

  1. tosi hyvä postaus! :-)
    btw, miten ton otsikon värin voi muuttaa? :o

    VastaaPoista
  2. tätä oli kyllä mahtava lukea ! Itelläni kaks kertaa tehty melko samanlainen operaatio ja ne kepit on kyllä lentäny monta kertaaa hevonkuuseen =D mutta kyllä siitä eteepäin pääsee kun vaan jaksaa yrittää kovasti :--)

    VastaaPoista
  3. ihana postaus, oot super vahva ihminen ! :)

    VastaaPoista
  4. Täällä se sama avautuva anonyymi kuin viime postauksessa. L:)
    Tosi mukavaa, että teit tämmöisen postauksen. Aivan huippua kuulla, että loukkautumisen vakavuudesta huolimatta polvi on aivan oireeton!

    Tuli ihan tippa linssiin kun luin tuota tekstiä. Paikallistin siitä myös itseni, vaikkei vammani niin paha ollutkaan.
    Luulisin, että tämä postaus sai halun takaisin saada polvi siihen kuntoon missä se oli ennen tuota pientä vahingoittumista.

    Tästä tuli taas tämöinen kommentti, mutta tuntuu hyvältä "puhua" jollekin, jonka tietää kokeneen saman.

    Jälleen kerran upeita kuvia, näkee että treeni on tuottanut tulosta! ;) Innolla jään odottamaan taas uutta postausta.

    VastaaPoista
  5. En voi muuta sanoo ku KIITOS. Oikeesti, ihan itku silmässä luin tätä, tosta tekstistä huoku läpi semmonen voittajafiilis ja kauhea tsemppi muitakin polven kanssa kärsiviä kohtaan... Sain tästä tekstistä semmosen motivaatioryöpyn tätä kuntoutusta kohtaan, et melkeen nään jo itseni juoksemassa jonain päivänä sitä puolimaratonia mistä haaveilen, tai treenaamassa täysiä ilman mitään polvikipuja. Tätä oli niin ihana lukea, ku pystyin osittain samaistumaan sun tuntemuksiin ja sain tietää, etten koskaan tuu olemaan yksin. Täältä pohjalta noustaan, ja vielä vahvempana! Oon ihan sanaton, en voi muuta sanoo ku et sä oot mun idoli :-)

    Kiitos ihan mielettömästi. ♥

    Terkuin se sama Jenni, joka kommentoi viime postauksiinkin ;-)

    VastaaPoista
  6. Itelläni on molemmat polvet tulehtunu reuman takia ja tulee kyllä monet illat itkettyä kun ei saa urheilla. On niin turhauttavaa kun ei saa käydä harrastuksissa, eikä asialle voi tehdä mitään! Pitää vaan ootella, että lääkitykset auttais.

    Kiitos ihan hurjan paljon tästä tekstistä! Piristi mieltä ja muistutti, että kyllä tää varmasti vielä tästä :) Ihanaa kesää sulle <3

    VastaaPoista
  7. Ihana ja jollain tavalla tosi koskettava teksti!!<3 vaikutat oikeesti ihanalta ja rohkeelta ihmiseltä!! oot mun esikuva<3 h

    VastaaPoista
  8. ihana teksti! Mutta missä sun polvi hajos? tai mikä oli syy siihen?

    VastaaPoista
  9. jotenki tuli semmonen olo et haluun kommentoida, mutta en omalla nimellä. oon kokenu tän ihan saman mutta mulla oli polvi vielä pahemmin rikki, joten kuntoutus kesti kauemmin. voin suoraan sanoa että välillä olin oikeesti vähällä luovuttaa, mutta sitten motivaatio ja kunnianhimo tuli esiin ja sai mut jatkamaan. nyt oon jo palannut harrastukseni pariin jossa tulee iskuja ja kontakteja aina, mutta mikään ei kuvaa sitä tunnetta kun sai uudestaan vetää tossut jalkaan ja mennä uudestaan kentälle ilman kipuja. tää sun postaus sai mut miettimään sitä että kuinka paljon vahvempi oikeesti oon tän jälkeen ja kuinka paljon oon oikeesti kasvanu henkisesti, kiitos tästä :) oot ihana!

    VastaaPoista
  10. Ihan mielettömän hyvin kirjoitettu! Oikeesti wau. oot yks mun lempi bloggaajista! :)

    VastaaPoista
  11. Näin äitinä tulin kommentoimaan koskettavaa postaustasi <3
    Taival polven kuntoutuksessa oli rankka sinulle ja myös minulle äitinä.Uskon sen entisestään yhdistäneen meitä <3
    Hetkeäkään en lakannut uskomasta sinuun ja siihen, ettetkö selviytyisi voittajana, ja on ollut hienoa saada olla ns. eturivinpaikalla seuraamassa tietäsi kohti Body Pump ohjaajan koroketta. Oon susta ylpeä! <3

    VastaaPoista
  12. Itselläni on myös polvien kanssa ollut paljon ongelmia mutta silti saan sitä voimaa jaksaa reenata (:
    Ihan muuten , voitko suositella jotain hyvää kuvanmuokkausohjelmaa?

    VastaaPoista
  13. Lukiessani tätä tekstiä vierähti pari kyyneltä poskelle.. ite on tullu koettua yhtä sun toista mutta ihan noin pahasti mun asiat ei ollu mutta kepeillä mäkin tallustin reilu kolme kuukautta polven takia! tämmöset postaukset on aivan mahteja ko tulee ihan pala kurkkuun ko muistelee menneitä :')

    VastaaPoista
  14. mahtava postaus! mahtoi olla voittajafiilis tuon kaiken jälkeen :):)

    VastaaPoista
  15. Tästä tuli hyvä fiilis tästä postauksesta (: mulla itellä meni polvilumpio pois paikoiltaan helmikuussa ja vaikka se olikin pienempi juttu, silti meinas päästä itku monta kertaa. Mulla meni kuukausia ennen kun vihdoin pystyin juoksemaan ja sillon oli hymy herkässä :D

    VastaaPoista
  16. Mul on olkapään kuntoutus ja ei oikeesti jaksa aina. monet kerrat oon yksin itkeny. ei oo läheskään yhtä paha juttu ku siul on. mut kumminki vuoden tai parin homma. sain kyllä sulta tsemppiä. kiitos paljon! Mieki ratsastan, olin leiril. alotin viime syksynä ja menin jo pienen ristikon ravissa. oon tyytyvänen itteeni.

    VastaaPoista
  17. ^^ Kiitos kaikista ihanista kommenteista - ootte ihan parhaita ! <3 Tippa linssis tääl luin noita teidän kommentteja, huhhuh.
    Selvennykseksi siis vielä, polvi hajosi kun tipuin estetreenissä hevosen selästä ja jalka jäi hepan jalkoihin ja polvi vääntyi :/

    VastaaPoista

Canon EOS 600D
EFS 18-50mm f/3.5
Canon Lens EF 50mm f/1.8.
Canon Speedelite 430EX II lisäsalama
Kuvanmuokkaus Photoscape

© LAURA H.

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig