farkut veromoda* / kengät 2ndhand / takki ONLY / ruutupaita H&M / toppi ginatricot / kello ur&penn
Eilen kun puhuin Iran kanssa puhelimessa tuli esiin se fakta, että nykyään aika tuntuu menevän kamalan nopeasti. Viikot toistensa perään vain menevät ohi ennen kuin edes ehtii tajuta. Välillä tuntuu, että painaa menemään sumussa kovalla vauhdilla eteenpäin ja unohtaa pysähtyä niihin tärkeisiin hetkiin. Niihin, jotka saavat ohitse lipuvat päivät tuntumaan merkittäviltä. Rakastan juuri niitä pieniä hetkiä, niistä blogini nimikin aikoinaan sai alkunsa.
Viimeaikoina olen yrittänyt taas löytää niitä hetkiä, jotta arki ei lipuisi ohi harmaana massana viikosta toiseen. Ne hetket ovat niitä, kun koulussa tajuaa olevansa ympäröitynä huikeilla tyypeillä, niitä kun kuulee ympäriltään aitoa naurua ja kun näkee ystävänsä ilahtuneen ilmeen onnistuneen yllätyksen jälkeen. Ne ovat niitä, kun aamulla vielä hetkeksi aikaa painaa torkun päälle ja käpertyy poikaystävän viereen lämpimän peiton alle, kun kuuntelee sateenropinaa kynttilän valossa ja kun tuntee, ettei tarvitse elämäänsä muuta kuin sen hetken. Ne ovat niitä, kun kyyneleiden jälkeen näkee sen ensimmäisen hymyn toisen kasvoilla ja kun romahtaa salin lattialle hyvän treenin jälkeen. Ne ovat erilaisia, mutta niin ovat toivottavasti päivätkin.
Ota tavaksi, tee jokaisesta päivästä merkittävä. Don't count the days, make the days count.