Syksy ja kiire. Muutama muukin bloggaaja on maininnut niiden kulkevan käsi kädessä. Viime viikolla huomasin henkisen ylilyönnin käyneen ehkä hieman liiankin lähellä. Yhtenä iltana purskahdin itkuun tullessani kotiin harjoittelusta. Seuraavana iltana en pystynyt valmentajakoulutuksessa tekemään rentoutusharjoitusta stressin purkautuessa itkuna. Muut jatkoivat rentoutumista, itse keräilin mieleni palasia vessan peilin edessä. Peilistä katsoi takaisin hämmentynyt nuori nainen - miksi olen näin loppu?
Aloitin viime viikolla kuuden viikon harjoittelujakson vaikeasti vammaisten lasten fysioterapiakentällä. Tiesin ottavani hurjan askeleen tuntemattomaan, mutta silti lasten kohtaaminen oli minulle henkisesti raskaampaa kuin olisin voinut koskaan kuvitella. Tuntuu jotenkin vaikealta nähdä viattomat lapset elämässä elämää ilman lapselle ominaista juoksentelua ympäriinsä, ilman leikkejä kavereiden kanssa, ilman itsenäistä toimintaa.
Treenejä tulee tällä hetkellä viikossa n. 12 tuntia ja viime viikolla koeteltiin kyllä mielen lujuutta treeneissä harkkapäivien jälkeen. Itkun partaalla torstai-iltana skippasin voimistelutreenit ja se oli kyllä täysin oikea päätös. Viikonloppuna söin pitkästä aikaa irtokarkkeja, leivottiin mutakakkua ja rentouduin pitkillä yöunilla ja leffalla poikaystävän kainalossa. Se auttoi myös mieltä palautumaan.
Tällä viikolla on ollut jo helpompaa vaikka päivät ovatkin olleet pitkiä ja treeneihin on pitänyt mennä suoraan harjoittelusta. Tänään treneeissä kanavoin ärtymyksen treeniin ja tuntui mielettömän hyvältä! Mielen vahvistamiseksi latasin pari päivää sitten puhelimeen mindfullness sovelluksen, jossa on eripituisia ohjattuja meditaatioharjoitteita. Aion ottaa tavaksi tehdä edes kolmen minuutin meditaatioharjoitteen kerran päivässä. Mielen hyvinvointi on vähintäänkin yhtä tärkeää kuin meidän fyysinen hyvinvointimme, ellei jopa tärkeämpää. Jos mieli ei ole mukana, ei muustakaan toiminnasta voi täysin nauttia.
Olen onneksi viimeaikoina oppinut tunnistamaan henkisen väsymyksen oireita paremmin itsessäni. Tiedän, milloin arki painaa omilla äärirajoilla ja silloin on tarpeen hellittää jostakin narusta. Syksy ja kiire, niimpä niin. Muistakaa kuunnella paitsi kehoanne, myös mieltänne. Jos ajatus ei kulje, keskittyminen ei ole mukana treeneissä tai unen laatu alkaa kärsiä, on aika hiljentää. Välillä on okei tunnustaa ettei vain jaksa.
Treenejä tulee tällä hetkellä viikossa n. 12 tuntia ja viime viikolla koeteltiin kyllä mielen lujuutta treeneissä harkkapäivien jälkeen. Itkun partaalla torstai-iltana skippasin voimistelutreenit ja se oli kyllä täysin oikea päätös. Viikonloppuna söin pitkästä aikaa irtokarkkeja, leivottiin mutakakkua ja rentouduin pitkillä yöunilla ja leffalla poikaystävän kainalossa. Se auttoi myös mieltä palautumaan.
Tällä viikolla on ollut jo helpompaa vaikka päivät ovatkin olleet pitkiä ja treeneihin on pitänyt mennä suoraan harjoittelusta. Tänään treneeissä kanavoin ärtymyksen treeniin ja tuntui mielettömän hyvältä! Mielen vahvistamiseksi latasin pari päivää sitten puhelimeen mindfullness sovelluksen, jossa on eripituisia ohjattuja meditaatioharjoitteita. Aion ottaa tavaksi tehdä edes kolmen minuutin meditaatioharjoitteen kerran päivässä. Mielen hyvinvointi on vähintäänkin yhtä tärkeää kuin meidän fyysinen hyvinvointimme, ellei jopa tärkeämpää. Jos mieli ei ole mukana, ei muustakaan toiminnasta voi täysin nauttia.
Olen onneksi viimeaikoina oppinut tunnistamaan henkisen väsymyksen oireita paremmin itsessäni. Tiedän, milloin arki painaa omilla äärirajoilla ja silloin on tarpeen hellittää jostakin narusta. Syksy ja kiire, niimpä niin. Muistakaa kuunnella paitsi kehoanne, myös mieltänne. Jos ajatus ei kulje, keskittyminen ei ole mukana treeneissä tai unen laatu alkaa kärsiä, on aika hiljentää. Välillä on okei tunnustaa ettei vain jaksa.
shoes 2NDHAND | jeans VEROMODA* | blouse GINA TRICOT | jacket BIKBOK | hat BOYFRIEND'S
