Kuukauden verran olen tosiaan joutunut olemaan sairastelun takia sivussa treenailusta - kroppa ei meinannut oikein pysyä mukana kun koulujutut painoi päälle ennen reissua ja silloin treeni / ohjaaminen oli ainoa keino päästä pakoon todellisuutta. Napit korvilla tai mikki päässä ohjaajanlavalla mikään muu kuin se hetki ei merkitse yhtään mitään. Ei stressiä, ei huolia, vain mahtava fiilis kun saa tehdä sitä mitä rakastaa eniten.
Tällä viikolla uskaltauduin varovaisesti salille vähän venyttelemään ja tekemään keskivartalolle muutaman liikkeen ja pakko myöntää ettei ikinä varmaan ole ottanut kolme keskivartalosarjaa niin koville. Hyvät tärinät koko kropassa ja kahden minuutin hooverin jälkeen olin aivan valmista kauraa. Siinä jäin sitten vielä tsemppaamaan Nannea (click!) rintatreenin merkeissä salille ja kyllä mieli lepäsi tutussa ympäristössä. Seuraavana päivänä kävin vielä samanlaisen venyttely + keskivartalosetin tekemässä ja voin kertoa, että en kyllä muista koska olisi vatsalihakset ollut niin kipeät...
Eilen kävin ihan varovaisesti vähän hölkkäilemässä ja tutkimassa lähistön juoksumestoja. En tykkää oikein juosta asfaltilla enkä vielä jaksanut lähteä pururadalle asti seikkailemaan, joten voi sitä riemun määrää kun löysin läheltä mukavan metsäpläntin, jossa polkuja ristiin rastiin, rappuset ja muutama mukava mäki. Voiko parempaa enää olla? Oli hieman vaikeuksia hillitä itseään ja vain malttaa ottaa iisisti, mutta sitä oloa ei voi sanoin kuvailla kun pääsee pitkän tauon jälkeen taas tekemään sitä mistä tykkää eniten !! Ensi viikolla pääsee vihdoin palaamaan Funfitillekin ohjailemaan - kyllä hymyilyttää!
Aurinko näyttäis taas paistavan joten tää tyttö lähtee vetämään lenkkarit jalkaan ja aloittaa sunnuntain varovaisella hölkällä! Palaillaan illalla vielä päivä kuvina- postauksen merkeissä :-)
kiva ku oot taas terve:) treenaamisen täyteistä kevättä siulle ihana laura! :):)
VastaaPoista