Mikä on siis suhteeni ruokaan?
Gluteenittomuus ja maidottomuus. Kaksi vuotta sitten keväällä kehoni ei voinut hyvin. Hiukseni käytännössä tippuivat päästä ja jouduin käyttämään hiustenpidennyksiä pönkittääkseni maan uumeniin vajonnutta itsetuntoani. Tutkimuksissa selvisi elimistössäni olevan tulehdustilan aiheuttavan hiusteni huonon kunnon ja sain ohjeeksi kokeilla kuukauden ajan gluteenitonta ja maidotonta ruokavaliota. Olin noihin aikoihin melkoinen rahkahirmu ja muistan, kuinka alussa kamppailin ruokavalion kanssa - mitä ihmettä sitten söisin jos en rahkaa?!
Opin kuitenkin nopeasti helpot välipalat, katsomaan kaupassa mikä oli sopivaa ja mikä ei, eikä se ruoka sen kalliimmaksi tai mauttomammaksi muuttunut. Olo sen sijaan parani huomattavasti. Hiukseni alkoivat elpyä ja turvotus sekä limaisuus hävisivät. Olin todella onnellinen luopuessani hiusten pidennyksistä, muistan tuon päivän vieläkin.
Nykyään en ole maidon kanssa niin ehdoton. Rakastan herkutella fetalla sekä turkkilaisella jogurtilla eikä mikään kesäisin voita kylmää jäätelöä auringon paisteessa. Tiedän, että vatsani hieman ilmoittelee näistä valinnoista, mutta sallin itselleni omia lempiherkkujani koska en halua asettua ruokavalion muodostamaan tiukkaan muottiin.
Gluteenin suhteen olen edelleen ehdottomasti sitä mieltä ettei se sovi elimistölleni. Testasin syksyllä syödä gluteenipitoista ruokaa ja päädyin päivystykseen järkyttävien vatsakipujen vuoksi ja silloin päätin ettei tarvitse enää toiste kokeilla, heh. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jokainen tietää kokeilemalla mikä sopii itselle ja mikä ei. Toisen kokema ei välttämättä ole toiselle sama.
Hiilihydraatit. 2000-luvun alkupuolen kirosana joiden puolesta puhujana itse toimin. Hyvänlaatuiset hiilihydraatit antavat meille tarvitsemaamme energiaa niin arkeen kuin ennen kaikkea treeneihinkin. Erityisesti CrossFit -maailmassa on mielestäni jopa vaarallista käydä leikkaamaan hiilihydraattien määrää merkittävästi, koska sillä on selkeä vaikutus mm. palautumiseemme. Syön siis usein bataattia, riisiä, riisikakkuja, puuroa, smoothieita, hedelmiä ja marjoja!
Sokeri. Se ikuinen kiusankappale, joka on myöskin ollut tapetilla viimeaikoina. Blogit ovat täynnä sokerittomia ihmisiä, sokerittomia kakkuja ja muffinsseja ja totta, suurissa määrin se ei tee elimistöllemme yhtään hyvää. Suhtaudun itse kuitenkin suhteellisen rennosti nykyään tuohon valkoiseen viholliseemme. En elä sokerittomasti, vaikka tiedän kokemuksesta voivani niin kyllä paremmin. Rakastan kuitenkin liikaa suklaata ja myöskin jäätelöä ollakseni sokeriton ihminen :-D Se ei tarkoita, että joka päivä herkuttelisin tai kyllästäisin kehoani sokerilla, mutta silloin tällöin pienet herkkuöverit ovat paikallaan - ainakin minulle.
Syön tällä hetkellä enemmän kuin koskaan, mutta samalla myös järkevämmin kuin koskaan. Aamiaisen lisäksi syön kolme lämmintä ateriaa sekä yleensä vielä pienen puuron iltaisin ennen nukkumaanmenoa. Päivittäinen kalorisaantini on +3000kcal eikä minua haittaa yhtään vaikka painoni onkin noussut viimeisen vuoden aikana +6kg - tästä suuri osa tosin on kertynyttä lihasmassaa. En ole koskaan punninnut syömisiäni vaan olen arvioiden laskenut nykyisen energiansaantini suhteessa kulutukseeni. En stressaa syömisistäni vaikka olenkin tarkka. Perjantait ovat perinteisesti pizzapäiviä ja samalla voi herkutella vaikkapa lempi suklaalla, arkisin lempiruokaani on hyvin maustetut bataattiranskalaiset, jauheliha sekä höyrytetyt vihannekset.
Tavallaan ruoka on itselleni polttoainetta - tiedän, että jos ravitsemus ei ole kunnossa, en saa täysiä tehoja irti treeneistä eikä kehittyminen ole tällöin optimaalista. Toisaalta, rakastan hyvää ruokaa enkä koe joutuvani luopumaan mistään vaikka vältänkin lautasellani joitakin raaka-aineita.
Haluan ennen kaikkea voida hyvin ja olen oppinut siihen ainoastaan kuuntelemalla kroppaani, syömällä riittävästi ja riittävän usein sekä tekemään itse hyvää, terveellistä perusruokaa. Arkeeni mahtuu herkutteluhetkiä, välillä päivittäin, välillä harvemmin ja mielestäni jokainen ansaitsee välillä palan lempisuklaata kahvikupin äärellä. Syömisen pitäisi tuottaa meissä hyvää oloa, ei lisää stressiä.
Mitä ajatuksia teillä tämän hetken ruokakeskustelusta? Rennolla meiningillä vai tiukalla dieetillä?