OSAATKO SINÄ PYSÄHTYÄ?

Tutkimuksen mukaan ihminen antaa mielummin itselleen sähköiskuja, kuin viettää 15 minuuttia hiljaisuudessa omissa ajatuksissaan. Toisessa kokeessa koehenkilöiden tuli valita päivästään aika jolloin he rauhottuisivat vartin ajaksi omiin ajatuksiinsa. Joka kolmas kertoi huijanneensa testissä ja käyttäneensä mm. puhelinta tai kuunnelleet musiikkia vartin aikana. 

Pysähdyin hetkeksi luettuani uutisen. Hetkinen, 15 minuuttia. Eihän se nyt niin vaikeaa voi olla? Nykymaailma tarjoaa meille jatkuvasti valtavan määrän ärsykkeitä ja ihan rehellisesti, kuinka monta kertaa vartissa tsekkaat puhelimesta tulleita viestejä, instagramia, snapchattia ja ties mitä. Myös uusimmassa Cosmopolitanissa oli aiheeseen liittyvä juttu, jossa käsiteltiin pysähtymisen taitamisen merkitystä hyvinvoinnille. Päätin ottaa haasteen vastaan - miltä tuntuu olla 15 minuuttia vain oman itsensä kanssa? 

Suljen tietokoneen, mykistän puhelimen ja tiskaan vielä keittiössä roikkuvat tiskit pois. Noin, olen valmis. Istun alas pienen asuntoni keskelle ja etsin hyvän asennon. Ohjeissa sanottiin, että selkärangan tulee olla hyvässä asennossa jotta hengitys ja energia pääsee virtaamaan vapaasti. Suljen silmät ja hengitän syvään. Hiljaista. Tilanne tuntuu kieltämättä uudelta. Huomaan ajattelevani, että onneksi koulussa olemme harjoitelleen rentoutumista. Muistan kuinka vaikeaa se oli ensimmäisillä kerroilla. Hengitän jälleen syvään ja pyrin päästämään irti kouluun liittyvistä ajatuksista. 

Pysähtyminen ja ajattelematta oleminen on yllättävän haastavaa. Huomaan pääni suorastaan tulvivan ajatuksista - saankohan lauantain tunneille tuuraajaa, pääsenkö painonnostoleirille, mitenköhän opinnäytetyö lähtee etenemään, pärjäänkö maanantaina alkavassa harjoittelussa, pitäisi muistaa hoitaa opintolaina-asiat kuntoon, tunnen lonkkieni kiristävän ja alan miettiä pitäisikö kokeilla hot joogaa..... Yritän jälleen keskittyä vain hengitykseen. Hengitän kohti varpaita ja yritän keskittyä tuntemaan kuinka happi virtaa koko kroppani pituudella. Mieleni rauhoittuu hieman. 

On yllättävän vaikeaa olla tarttumatta ajatuksiin. Kuinka kivaa niitä olisikaan pyöritellä ja jahkailla ympäriinsä... Turhauttaa. 15 minuuttia tuntuu yllättävän pitkältä ajalta olla vain itsensä kanssa. Alan pikkuhiljaa ymmärtää sähköiskuihmisiä. Huomaan ajatuksissa toistuvan negatiivisuuden - tästä Cosmon jutussakin puhuttiin. Mieli toimii pelosta käsin ja meditaatiolla saa etäisyyttä juuri näihin mieltä kuormittaviin ajatuksiin. Keskityn jälleen hengitykseen ja huomaan sen auttavan. Mieleni sekasorto rauhoittuu jälleen hetkeksi ja olo tuntuu jopa rauhalliselta ja tyyneltä hetken aikaa. Ahaa, tältä pysähtymisen siis ehkä tuntuu. Ei yhtään hullumpi tunne. 

15 minuutin jälkeen puhelimen kello pirisee. Avaan silmät ja olo tuntuu yllättävän hyvältä. Olen aika todella stressiherkkä ihminen ja päivittäinen pysähtymishetki ei kuulostakaan yhtään hullummalta idealta. Nyt kun tarkemmin ajattelee, huomaan aika usein käyväni ylikierroksilla. Ei hyvä. Päätän yrittää löytää itselleni aikaa edes viiden minuutin ajan päivittäin. Säännöllisen pysähtymisen on todettu vähentävän stressiä, parantavan muistia, alentavan verenpainetta, auttavan uniongelmissa ja se voi jopa vahvistaa itsetuntoa. 

Jo viisi minuuttia päivässä tekee hyvää. Haastan nyt teidät kaikki pysähtymään. Hengittämään ja tutkailemaan mitä sinulle oikeasti kuuluu. Miltä kehossasi tuntuu? Jos haluaa voida hyvin, on fyysisen hyvinvoinnin lisäksi muistettava pitää huolta myös mielestä.