Pienenä meillä oli puuhevonen. Puuhevosen nimi oli Peetu ja iskä teki sen meille eräänä kesänä ollessamme mökillä. Pidettiin Peetusta hyvää huolta ja tottakai itku silmässä sanottiin sille heipat kun tuli aika lähteä mökiltä kotiin. Kirjoitettiin aitan oveen selkeät hoito-ohjeet muille mökkeilijöille ja varmistettiin, että Peetulla oli varmasti tarpeeksi heinää talvea varten. Peetu selvisi talvesta ilmeisen hyvin, sillä seuraavana keväänä se matkusti peräkärrissä meidän omaan kotipihaan. Peetu sai ikioman tarhan, satulan, suitset ja ties mitä vehkeitä ja monen monta tuntia lasten aitoa huolenpitoa ja rakkautta.
Yksi parhaista lapsuusmuistoista.
Voieii ompa ihana tarina ja kuva :')!
VastaaPoistaKyllä sillä hepalla nimittäin ratsastitte, niin te omat ,kuin myös monet muut lapset ja nythän se on naapurin lasten ilona :)
VastaaPoista