2ND OF SEPTEMBER

Siis syyskuu, kuinka outoa! Elokuu meni ohi kyllä melkeimpä pelottavan nopeasti ja ulkona kyllä tuntuu, näyttää ja tuoksuu kieltämättä syksyltä. Jään kyllä kaipaamaan lämpimiä kesäaamuja ja pyöräilyä töihin auringon paistaessa, nyt tuppaa olla jo suhteellisen vilposta kuuden jälkeen aamulla. 

Syksy näyttää erilaiselta kuin viimeiseen öh, ikuisuuteen. En palaa kirjaimellisesti enää lainkaan koulun penkille ja päivisin työstän opinnäytetyötä kotoa käsin treenien ja töiden lomassa. Hassua kun viimeiset yli 10 vuotta on syksyisin aina palannut kouluun ja nyt on ensimmäinen vuosi kun niin ei tule tavallaan enää tapahtumaan. Kyllähän tässä vielä tekemistä riitää, mutta pian on sekin homma täysin loppusuoralla. 



Tällä viikolla on vähän taas outo fiilis olla yksin kotona koko viikko. Parempi puolisko on leirillä norjassa ja kieltämättä nämä yli 70m2 tuntuu yhdelle ihmiselle suhteellisen suurelta :D Noh, pitää totutella tähän sillä kilpakauden alkaessa joutuu olemaan taas enemmän ja vähemmän kotona pitämässä kämppää pystyssä kun toinen kiertää kisoja ja leirejä. Oon kyllä silti älyttömän onnellinen siitä, että meillä molemmilla niin vahvasti se oma juttu ja laji - kumpikin voi ns. hyvällä omatunnolla keskittyä omiin urheilullisiin tavotteisiin ja kumpikin ymmärtää ja tukee toista. 



Muistan kun viime vuonna tähän aikaan pelkäsin valmistumista. En halunnut päästää irti koulusta sillä tulevaisuus pelotti. Hassua miten asiat onkaan muuttunut vuodessa ja kuinka paljon on itsekin kasvanut eteenpäin. Tiedän mitä kohti olen pyrkimässä ja olen itsevarma siitä, että näin kaiken kuuluikin mennä. Minulla on työn alla hieman syvemmälle pureutuva teksti siitä miksi treenaan ja miksi haluan niitä asioita joita tällä hetkellä tavoittelen. Toivottavasti ehdin viimeistellä sen tässä piakkoin. Ehkäpä juuri siksi luodaan niin hyvin toimiva tiimi.



Istuskelen tällä hetkellä kotona yksin ja kuuntelen suomiräppiä (:D). Naurattaa kun muistelen eilisaamuista smoothie episodia. Tein siis aamiaiseksi smoothien ja en yksinkertaisesti vain saanut rullattua terää irti mukista eli avattua sitä purkkia. Yritin valehtelematta varmaan 5 minuuttia kunnes luovutin ja otin lopulta smoothien boxille mukaan ja annoin sen meidän matiakselle avattavaksi. Tällä kertaa en pyytänyt apua naapurin 70v papalta :D Loppu hyvin kaikki hyvin kuitenkin, sain mun smoothien - joskin pari tuntia alkuperäistä suunnitelmaa myöhemmin.



Toivoitte enemmän arkisia postauksia enkä oikein ole varma mitä sillä haitte, mutta tänään ajattelin vain istua alas ja kirjoitella mitä mieleen sattui juolahtamaan - tälläistä siis tänään. 

Mitäs teille kuuluu?