(ARKI) ELÄMÄÄ

Ensinnäkin, siis voisiko aina olla tuollainen sää ?! Rakastan helteitä ja kesää, mutta kyllä näissä syksyn kirpeissä ja aurinkoisissa päivissä on vain sitä jotain. 

Tämän hetken fiilistely tosin jää ehkä enemmäkin tuon auringon ihailuun (meinasin kuitenkin äsken kirjoittaa kuinka rakastan arkielämää tällä hetkellä, mutta tajusin sen olevan hyvin valkoinen valhe joten ollaampa rehellisiä sitten). Takaraivossa hakkaa keskeneräinen opinnäytetyö ja pinna on välillä todella kireällä. Homma jumittaa paikoillaan ja olen itsekin lipsunut omasta "vähintään kaksi tuntia opparia päivässä -säännöstä" hyvin mallikkaasti. 

Treenit sujuu ja ennenkaikkea maistuu todella paljon paremmalta kuin yksinäinen opparin väsääminen kotona, pakoilen siis asiaa treenaamalla eli venyttämällä aamutreeniä yleiseen hengailuun salilla ja kotiin tullessa onkin jo aika tehdä lounasta, syödä, katsoa työsähköpostit, tehdä luultavasti hieman muitakin töitä kuten treenien ohjelmointia ja ohops kello onkin puoli kaksi ja lähden päivätreeneihin. 

Olen järjestelmällinen ihminen enkä siedä epäjärjestystä, siksi tämä oma päänsisäinen sotku ja saamattomuus ärsyttää välillä suunnattomasti. Opparin lisäksi omalla prioriteettilistalla on tällä hetkellä parin viikon päässä odottava unbroken ja kisakunnon ja kropan huoltaminen menee hieman liian helpostikin koneella istumisen edelle. 

Tavallaan tämä on itselle hyvä käytännöharjoitus siitä mistä kirjoitin täällä. Välillä on ihan normaalia ja okei kadottaa motivaatio, niin käy kaikille. Tärkeintä on vain se, että tässä tilanteessa ainakin itse löytäisin sen uudelleen - ja suhteellisen pian (:D)