LIIKE EI TUOTA KIPUA

Elämämme on täynnä valintoja. Välillä teemme hyviä, välillä huonoja päätöksiä. Motivaatio on vahvasti sidoksissa päätösten tekemiseen ja ohjaa valintojamme vaikkemme aina sitä tiedostaisikaan. Urheilijan on helpompi tehdä oikeita valintoja kun motivaatio on kohdillaan. Kun tietää mitä haluaa on tavotetta tukevien valintojen tekeminen silloin helpompaa.

Joskus myös liian vahva motivaatio voi ohjata tekemään huonoja valintoja. Törmään tähän usein fysioterapeutin ja valmentajan ammattini kautta urheilijoiden parissa. Ei uskalleta levätä riittävästi, koska pelätään että jäädään muista jälkeen. Ei uskalleta myöntää, että johonkin koskee koska pelätään että sen myöntäminen tekee sinusta heikon.

Kun haluaa menestyä todella kovaa, se voi johtaa välillä huonoihin valintoihin.



CrossFit on laji jossa kuuluu sietää tietynlaista kipua. Menestyksen edellytys on pystyä puskemaan itseään kisatilanteessa. On kuitenkin tärkeää osata erotella lajiin kuuluva hapotuksesta aiheutuva lihaskipu ja vääränlainen, lajiin kuulumaton kipu. Lähtökohtana voidaan pitää nyrkkisääntöä: liike ei tuota kipua. Tämä tarkoittaa yksinkertaisuudessaan sitä, että kun suoritat jonkin liikkeen vaikkapa takakyykyn tai ylöstyönnön - se ei saa tuottaa kipua. Ei suuremmilla painoilla, eikä suuremmalla toistomäärällä.

CrossFit ei lajina tee kenestäkään rikkinäistä - huonot valinnat siellä treeneissä ja kilpailuissa voivat tehdä. Mielestäni on huolestuttavaa ajatella, että crossfittiin kuuluisi lajinomaisesti se, että "aina on jokin paikka vähän rikki". Väärin. Suomessa on huippu-urheilun tasolla lajissa yksi urheilija ja uskallan väittää, että hänkin treenaisi mieluusti ehjänä mahdollistaakseen omien tavotteidensa toteutumisen. Sanotaan, että huippu-urheilussa ei voi välttyä vammoilta ja osittain se onkin totta, mutta kuinka moni meistä voi kutsua itseään huippu-urheilijaksi?

Lajissa kilpailevat haluavat olla henkisesti vahvoja. Olen itse kuullut, kuinka urheilija kertoo kokevansa treenin tai kilpailutilanteen kesken jättämisen luovuttamiseksi vaikka tiedostaa kehossaan vääränlaisia kipusignaaleja. Urheilija voi kokea sivusta seuraamisen henkisesti raskaammaksi kuin kipua vastaan suorituksen loppuun jatkamisen tai päivittäisen treenaamisen. Kipu ei kuitenkaan kuulu kenenkään treenaamiseen. Ei, vaikka se tekisi sinusta kuinka vahvan henkisen olennon. Ei, jos haluat vielä parin kymmenen vuoden päästä elää ilman kroonistuneita kiputiloja. Sen myöntäminen ei tee sinusta heikompaa urheilijaa vaan päinvastoin.



Kiputilan taustalla on usein alueen ylikuormittuminen joka voi johtua esimerkiksi vääränlaisesta tekniikasta, vääränlaisesta lihasaktivaatiosta, voiman- tai liikkuvuuden puutteesta. Hyvänä ja ymmärrettävänä esimerkkinä voi käyttää välilevyä jonka tehtävä on toimia iskunvaimentimena selkärankamme nikamien välissä. Terve välilevy kestää mielettömiä kuormia - mieti vaikkapa painijoita, jos terve välilevy ei kestäisi suurta kuormitusta ei kehässä olisi yhtäkään ehjää painijaa. Jos nikamat eivät ole optimaalisessa asennossa, liiku optimaalisesti, niitä tukevat lihakset eivät toimi oikein tai tekninen liikkeen suorittaminen on vääränlaista, jokin nikamaväli kuormittuu ajan kuluessa muita enemmän. Tällöin välilevy ei pääse palautumaan ja lopputuloksena se voi pullahtaa jokin kaunis aamu kun laittaa sukkaa jalkaan.

Kun kipu on päällä, olemme jo menneet metsään - kuormituksen yläraja on jo ylittynyt ja kipu on kehomme tapa viestittää "hiljennä, vähennä kuormitusta". Tällöin on kaksi tärkeää asiaa joiden on tapahduttava: 1) urheilijan tulee olla rehellinen itselleen ja valmentajalle ja ottaa ongelma puheeksi 2) valmentajan on suhtauduttava asiaan tietyllä vakavuudella ja pyytää tarvittaessa apua jos omat taidot eivät riitä tilanteen ratkaisemiseen. On selvitettävä miksi kipu on tullut ja miten sen uusiminen ennaltaehkäistään. Tämä valinta tekee sinusta vahvemman urheilijan ja parhaimmillaan kyseinen vaiva ei vaivaa sinua enää koskaan, sillä siihen reagoitiin tarpeeksi ajoissa ja sen aiheuttanut heikko lenkki hoidettiin kuntoon.



Uskalla olla rohkea. Uskalla olla fiksu. Pääset pidemmälle ja menestyksen avaimet ovat käsissäsi.

Pyramiditkin kaatuisivat jos ne olisi rakennettu ylösalaisin. Pidemmälle pääsevät ne urhelijat, jotka malttavat rakentaa pohjat kuntoon. Toivottavasti sinä olet yksi heistä.

TULE HUOMENNA KOKEILEMAAN CROSSFIT TREENIÄ

Hei tyypit!

Huomenna eli sunnuntaina 27.3. klo 15-16 olisi mahdollista päästä taas meidän boxille kokeilemaan CrossFit -treeniä ilmaiseksi! Osallistuminen ei vaadi aiempaa kokemusta eikä urheilutaustaa.

Pääset tutustumaan lajiin, boxiin ja saat hyvän treenin mukavassa porukassa. Paikkoja on vielä muutamia vapaana joten nappaa omasi talteen laittamalla sähköpostia info@crossfitlahti.com!

Tulkaa, olen huomenna valmentamassa eli nähdään ehkäpä boxilla!

CROSSFIT OPEN

Tämä vuosi on minulle toinen kerta kun olen mukana maailmanlaajuisessa CrossFit Openissa vaikka tänäkin vuonna viikottaiset lajisuoritukset on otettu lähinnä vain treeninä ja omien vahvuuksien/heikkouksien ymmärämisenä.

Lyhyesti selitettynä Open on siis vuosittainen tapahtuma johon osallistuu crossfit harrastajia ja kilpailijoita ympäri maailman. Tänä vuonna mukana on hurjat yli 300 000 harrastajaa. Open toimii myös ensimmäisenä karsintana lajin huippu-urheilijoille sillä openista alueidensa parhaat etenevät loppu keväästä järjestettäviin Regionals -kilpailuihin.

Meidänkin boxilla Open on ollut yhteishenkeä nostattava tapahtuma ja olemme joka lauantaina yhdessä tehneet viikottaisia lajeja. On ollut mahtavaa nähdä todellisia itsensä ylityksiä, ensimmäisiä chest to bareja, bar muscle uppeja... Ihmiset ovat suorastaan haikein mielin siitä että tuleva lauantai on viimeinen Open lauantai tältä vuodelta, heh.

Vaikka Open lajit ovat olleet meille ohjelmoinissa muiden treenien seassa eikä openiin ole tänä vuonna erityistä kuntopiikkiä tai tavotetta, on kyllä huomattavissa ollut pientä kilpailuhenkisyyden kasvua sitten viime vuoden. Kilpailukuume kasvaa ja lajisuoritukset ovat menneet välillä hieman liikaakiin tunteisiin nimim. kakkoslajin jälkeen itkin kotona ja olin valmis lopettamaan koko crossfitin. Toisestä ääripäästä ehkä sitten viime viikon lajin älyttömän hyvä onnistuminen ja kokonaissijotus 12. koko Suomessa (!!).

Itselle tämän vuoden Open on paitsi osoittanut todella suurta kehitystä viime vuodesta myös sitä, että kilpaileminen ja tavoitteellinen treenaaminen ovat tällä hetkellä juuri se mitä haluan tehdä. Olen saanut taas käsitystä omista heikkouksista ja tiedän millaisiin liikkeisiin ja harjoitustyyppeihin kiinnittää hieman enemmän huomiota ennen kesän kilpailukarsintoja.

Tänään vielä viimeisen kerran fiilistellään porukalla Open laji läpi ja katsotaan miten se tällä viikolla kulkee. Toivottavasti jäisi hyvä fiilis, heh. Voisin kirjoitella ensi viikolla vielä vähän tarkempia fiiliksiä kaikista lajeista.

HYVIÄ LUPAUKSIA

Päästän ihmisiä useammin suojatielle.

Vähennän päivittäistä kofeiinin saantia, jotta unenlaatuni paranisi. 

Aloitan pian pyörällä töihin ja treeneihin kulkemisen. 



Jatkan jo hyvin alkanutta "kerran viikossa uimaan" lupaustani. Nyt jo neljäs peräkkäinen viikko meneillään! 

Vähennän torkuttamista ainakin yhdellä torkulla...

Siivoan sähköpostilaatikkoni vähintään kerran kuukaudessa. Nyt kyseinen tapahtuma toistuu ehkä kerran vuodessa. 



Kysyn useammin mitä muille kuuluu. 

Soitan siskolle ja veljelle useammin. 

Pesetän auton. Oikeasti. 

HYVINVOIVA MYÖS ENSI VUONNA

Ihmiset ovat nykypäivänä enemmän ja enemmän kiinnostuneita omasta hyvinvoinnistaan. Otetaan selvää terveellisemmistä ravintovaihtoehdoista, palkataan valmentajia, liikutaan enemmän ja panostetaan omaan hyvään oloon.

Joskus kuitenkin kuulee ihmettelyä kuinka terveellisesti syöminen on kalliimpaa puhumattakaan siitä jos haluaisi suosia luomutuotteita. Juuri luin täältä, että luomusti tuotetussa lihassa on jopa 50% enemmän terveellisiä rasvahappoja. Toinen hyvä esimerkki on vaikkapa hyvä, laadukas sänky jolle tulee laskennallisesti pitkässä juoksussa hintaa euron per yö. Mihin muuhun käytät rahaa euron päivässä? Nappaatko aamukahvin take awaynä joka aamu vai nukutko seuraavat kymmenen vuotta laadukkaampaa unta, palaudut sitä kautta paremmin ja voit muutenkin kokonaisvaltaisesti paremmin?  Hieman ehkä kärjistettyä, mutta käytännössä ihan tottahan se on. Voiko omalle hyvinvoinnille pistää hintalappua?

Itse uskon todella paljon ammatistani johtuen ennaltaehkäisevään näkökulmaan erityisesti urheilussa, mutta sama pätee myös arkielämään. Pienet, hyvinvointia edistävät valinnat tukevat terveyttä ja ennaltaehkäisevät sairastumista, boostaavat palautumista ja niin edelleen. Valitsetko kaupasta suomalaisia marjoja ulkomaisten sijaan? Nappaatko koriin luomumunia vai et? Käytkö säännöllisesti hierojalla ennaltaehkäisemässä urheiluvammoja? Huolehditko tukilihasten harjoittamisesta nyt kun olet vielä kivuton, jotta kipuja ei tulisikaan? Ikävää, mutta totta on se että oireiden ilmaantuessa olemme jo auttamatta hieman myöhässä.

Oire voi olla mitä vain, se voi olla elämäntavoista johtuvaa unettomuutta ja unen laadukkuuden puutetta tai yksinkertaisesti vain vääränlainen tyyny tai sänky. Se voi olla laiskuutta tehdä lihashuoltoa ennen kuin johonkin koskee tai se voi olla välinpitämättömyyttä keskittyä optimaalisten tekniikoiden opetteluun ennen kuin jokin paikka hajoaa. Tärkeintä on, että muistaisit tukea omaa hyvää oloasi pienillä valinnoilla päivittäin. Hyvinvointi rakentuu pienistä asioista ja jokainen askel on myös askel kohti hyvinvoivempaa tulevaisuutta.



Tein tänään päätöksen asiakassuhteesta Lahden parhaalle kiropraktikolle. Haluan tehdä kaikkeni, jotta tarjoan keholleni optimaalisimman tavan toimia ja näin myös itselleni mahdollisimman optimaalisen kropan jolla treenata kohti omia unelmia ja tavotteita. Yksi tavotteistani tälle vuodelle onkin saada ehjä treeni/kisavuosi ilman turhia loukkaantumisia ja tähän saan nyt apua Markulta. Ei se ilmaista ole, mutta en halua ottaa riskiä siitä että jos nyt jätän selkärangan asennon optimoimisen huomioimatta ja tulevaisuudessa tulisi selkäkipuja sen vuoksi. Tosiaan kun vielä niitä kipuja ei ole ollutkaan niin olisi ihanaa pitää selkä kivuttomana myös jatkossa.

Toinen päätös on myös vähentää kofeiinin nauttimista, mutta siitä lisää omassa postauksessaan loppu viikolla.

Millaisia pieniä valintoja sinä voisit tehdä oman hyvinvointisi eteen jo tällä viikolla? 

MOBILITY / STABLITY SEMINAARI

Kun tekee kovasti töitä omien haaveidensa eteen, se useimmiten palkitaan. Kun aloitin valmistumisen jälkeen jakamaan vinkkejä instagramissa, haaveenani oli saada joskus mahdollisuus päästä vetämään seminaaria aiheesta kiinnostuneille tyypeille.

Ilokseni saan nyt kertoa, että ensimmäinen minun pitämä mobility / stability -seminaari järjestetään CrossFit Kirkkonummella lauantaina 2.4 klo 12-16 !! Paikkoja on enää kuusi vapaana, voit varata omasi tästä. 

Seminaarin painotus on lihastasapainon ymmärtämisessä ja crossfitin yleisimpien kompastuskivien tunnistamisessa ja ennaltaehkäisyssä. Näistä esimerkkinä mm. hyppääjänpolvi ja olkapääkivut. Päivän aikana käsitellään käytännön kautta seuraavia teemoja; takaketjun aktivaatio, kyykyn tukiharjoitteet, syvien vatsalihasten aktivaatio ja keskivartalotuki, lonkan liikkuvuus, lavanhallinta, olkapäiden tukiharjoitteet, olkapäiden ja rintarangan liikkuvuus. 

Näillä näkymin toinen seminaari järjestetään kevään aikana vielä CrossFit Hämeenlinnassa. 

Oon ite ainakin ihan super innoissani tästä !!! Toivottavasti saadaan seminaari täyteen ja jengiä innostumaan näistä tärkeistä jutuista. 

LISÄÄ HYVIÄ MAANANTAITA

Pidän maanantaista. Jollain pienellä mittakaavalla se on aina uusi ja raikas aloitus edessä olevaan viikkoon ja sen mukana tuleviin haasteisiin. 

Tänään se viikon aloitus jotenkin korostui. Uudet treenit taas viikoksi eteenpäin ja maanantait alkaa sitäpaitsi useimmiten tempaamisella joten mikäs sen parempaa. Kaipasinkin hyvää fiilistä, sillä perjantaina epäonnistuin todella pahasti 16.2 open treenissä ja fiilikset vaihtelivatkin sitten koko treenaamisen lopettamisesta sisuuntumiseen ja suorastaan surkuhupaisaan huvittuneisuuteen. Jälkikäteen melkein huvittaa se miten tunteisiin oma epäonnistuminen menikään, mutta perjantaina ei paljoa naurattanut (:D). 

Viikonlopun jälkeen myös arkinen ateriarytmi, smoothiet ja kana/bataatti systeemit maistuvat taas taivaalliselta kun viikonloppuna tuli syötyä pizzaa, tortilloja, karkkia ja ties minkälaista jälkkäriä. 

Vuoroviikoin myös työmaanantait ovat hyvin erilaisia. Tänään alkaa taas iltaviikko mikä tarkoittaa sitä, että näen tällä viikolla enemmistöä asiakkaista, teen hieman "raskaampia" työvuoroja kun valmennettavia tunteja on tuplamäärä aamuihin verrattuna ja alkaapa tänään uusi on ramp -ryhmäkin, huippua! 

En oikein koskaan ole ymmärtänyt ihmisiä, jotka vihaavat maanantaita. Taustalla on varmasti jonkinasteista tyytymättömyyttä omaan työhön tai arkeen jos siihen paluu ei viikonlopun jälkeen maistu muulta kuin puulta (rimmas, heh). Olen varma, että jokaisen maanantaistakin pystyy kaivamaan esiin positiivisia asioita. Ne voivat olla pieniä tai suuria, pääasia että pysähdyt huomaamaan ne. 

Tänään aamulla feilasin vain yhden tempauksen koko treenissä ja senkin vedin yli. Mielummin överit kun vajarit (:D)

Lounas ja eväät oli jo valmiina odottamassa jääkaapissa.

Elli tuli takaisin helsingistä. <3 

Oltiin poikaystävän kanssa yhtä aikaa hereillä aamulla. 

Löysin kiekkoparkin keskustasta. 

Uudet kengät eivät hiertäneet tänään enää niin paljoa kuin ennen. 

Akku ei loppunut kun soitin äidille (vaikka nykyään se loppuu vaikka olisi 60% jäljellä)

En jaksanut pedata sänkyä enkä potenut huonoa omatuntoa siitä. 

En myöskään jaksanut pestä pyykkiä mutta tiedän, että ehdin huomenna paremmin.

Kello ei ole vielä edes kahta, mutta olen varma että sinunkin maanantaihin on mahtunut jo monta mukavaa asiaa. Huomasitko, saatoit jopa hymyillä niille? 

VERTAA ITSEÄSI ITSEESI

Välillä olen siinä parempi, välillä huonompi. Ajoittain kamppailen sen kanssa tosissani. Ajoittain vertaan itseäni aivan liikaa muihin, kun pitäisi pystyä keskittymään omaan tekemiseen ja omaan kehitykseen. Tämä pätee niin urheilussa kuin vaikkapa työmaailmassa ja on sidoksissa motivaatioon, sen syntyyn ja ylläpitämiseen. 

Liiallinen itsensä muihin vertaaminen tukahduttaa motivaatiota ja aiheuttaa negatiivista sisäistä puhetta. "Olen huonompi kuin nuo" tai "ei minusta ole tähän, hävisin aiemminkin". Sen sijaan, että märehtii ja kokee alemmuuden tunnetta, pitäisi pystyä kääntämään homma niin päin että jos nuokin pystyvät, miksi minä en pystyisi jos teen kovasti töitä?

Itsellä oli menossa valtava itsesäälin jakso viime vuoden lopussa kun olin hävittänyt ring muscle upit ja samaan aikaan tuntui, että kaikki maailman ihmiset oppivat kyseisen liikkeen ja itse en vain tajunnut sitä. Suoraan sanottuna ärsytti olla huonompi kuin muut ja en osannut kääntää ajatusta mitenkään itseäni motivoivaksi. Onneksi sain joululahjaksi kirjan, josta kirjoittelinkin jo kerran aiemmin täällä. 

Aloin tietoisesti työstämään sisäistä puhettani ja kääntämään negatiivisuutta myönteisemmäksi. Se ei ole helppoa ja sorrun siihen edelleen huonompina päivinä. Tiedostan sen yhdeksi heikkouksistani ja toisaalta myös osaan ymmärtää sen nykyään tavallaan vahvuudeksi. Sisälläni palaa todella voimakas kilpailun ja voitonhalu joka heijastuu juurikin liiallisena muihin vertaamisena. Haluan koko ajan olla parempi, vahvempi ja taitavampi. Vertaaminen pitäisi tapahtua kuitenkin omaan itseään kohtaan. 



Hyvä ellei jopa loistava esimerkki on kuluneelta viikolta CrossFit Openien ensimmäinen laji jossa oli askelkyykkyä, burpeita ja chest to bar -leuanvetoja. Tein perusvarman ja puhtaan suorituksen johon jäi vielä aavistuksen varaa kiristää sillä teemme lajit vain treeneinä eikä seuraavan päivän treeni saa kärsiä 110% all out vedoista. Siltikin kun näin, että tulos jäi kolmen toiston päähän 200 toistosta niin otti aivoon niin pirusti. Pyörin asian kanssa monta päivää ennenkuin kaverikin jo sanoi, että anna nyt herranjumala olla. Se on vain yksi treeni. 

Vertailin itseäni varmaan kaikkiin leaderboardille ilmoittautuneisiin suomalaisnaisiin (:D) ja pohdin miten sijoitukseni listalla olisi käyttäytynyt jos olisin tehnyt sitä tai tätä suorituksen aikana. Se vaikutti todella paljon omaan henkiseen vahvuuteen treeneissä ja nyt kun kirjoitan tätä auki teille tähän tajuan kuinka turhaa ja typerää muihin vertaaminen onkaan. Mitä väliä sillä on missä muut menee, kunhan itse menee koko ajan eteenpäin? Tietysti välillä pitääkin verrata omia suorituksiaan muihin, jotta saa käsitystä siitä millä tasolla menee. Ja kyllä tuntuu hyvältä "päihittää" treeneissä vaikkapa henkilö joka on vaikkapa läpäissyt winter war karsinnat. Se antaa itselle voimaa ja uskoa siihen, että oman kehityksen suunta on oikea. Rajansa kuitenkin kaikella.

Vuosi sitten en saanut chest to bar -leuanvetoja ollenkaan myötäotteella. Perjantaina tein niitä yhteensä 56 ja aiemmin viime viikollat toisessa metconissa yhteensä 75. Vuosi sitten en saanut openien aikaan mitään muscle uppeja mitenkään päin. Eilen tein renkailla niitä ensimmäisen kerran metconissa. Vuosi sitten nostin 15.1 lajin toisessa osassa hikisesti 65 kilon rinnallevedon ja työnnön jonka sitäpaitsi feilasin ekalla yrityksellä. Nyt kyseisessä lajissa voisi odottaa +10kg parempaa tulosta jos sen uusisi ja tempauskin on jo 60 kilossa. 

Kun vertaan itseäni itseeni tajuan miten järkyttävän paljon vuodessa on tapahtunut kehitystä. Ja se todella motivoi ja lisää halua tehdä kovasti töitä joka päivä. Jos nyt ollaan tässä, kuka tietää missä sitä vuoden päästä ollaan?