UNBROKEN KISAFIILIKSET

Laji1: Vauhditon pituushyppy

Kaksi ensimmäistä lajia kilpailtiin perjantaina Kivikon hiihtohallilla ja joukkueiden ensimmäinen laji oli vauhditon pituushyppy lumelle. Hyppäsin itse muistaakseni 2,18cm joka jäi kyllä harmittamaan sillä treeneissä olin hypännyt 2,33cm. Onnistuimme kuitenkin joukkueena todella hyvin ja voitimme lajin. 

Laji2: 4x n. 4,2km perinteinen hiihto -viesti

Muistan kun laji julkaistiin ja mietin, että tämän on pakko olla jokin vitsi :D No, se ei kuitenkaan ollut vitsi ja ala-asteen hiihtokilpailuvoittomeriiteillä lähdettiin tähän lajiin. Emme ehtineet ajaa Helsinkiin fiilistelemään putkea ja tämä laji jännitti kyllä ehdottomasti eniten. 

Lähdin hiihto-osuudelle joukkueemme viimeisenä urheilijana ja yllätyksekseni lapsuuden hiihtoskillssit nostivat päätään ja viisi kierrosta putkea ympäri menivät yllättävän mukavasti. Keuhkot kyllä oli kovilla ja yskinkin koko matkan kisapaikalta hotellille :D Laji meni jälleen tasaisesti ja sijoitumme neljänneksi. 

Lähdimme toiseen kilpailupäivään sijalta 2.

Laji 3: "Sandstrom" 

Kolmoslajissa suoritettiin mies-nainen pareissa 10 minuutin ajan synkronoidusti 15 hiekkasäkin pään päälle vientiä, 12 etukyykkyä 60/40kg ja 9 käsilläseisontapunnerrusta.

Lähdimme lajiin Petterin kanssa ensimmäisenä ja muistan kuinka koko kroppa oikein kihelmöi mielettämömästä fiiliksestä kun 10 sekunnin lähtölaskenta alkoi ja odotimme kellon piippausta. Ehkä yksi siisteimmistä jutuista kilpailuissa on juuri tuo hetki ennen lajin alkua.

Pidimme yllä hyvää vauhtia ja johdimme eräämme alusta loppuun ottaen kisojen ensimmäisen erävoiton. Hiekkasäkki oli yllättävän kevyt käsitellä, vaikka sellaista ei ole tullut harjoiteltua yhtään. Raskainta lajissa oli ehkä etukyykyt, mutta tykkäsin tästä lajista kyllä todella paljon!

Sijoituimme lajissa sijalle 3.




Laji 4: "Strings and rings" 

Joukkueiden toteutuksessa tiimin tuli tehdä yhteensä 30 synkronoitua ring muscle uppia. Ensimmäisen parin tuli lisäksi hyppiä 50 tuplanaruhyppyä putkeen ennen renkaisiin pääsyä. Ennen muscle uppeja suoritettiin lisäksi parin kantoa (:D)

Samuli ja Mirka laitettiin lähtemään heti kärkeen, sillä niiden muscle upit kulkevat aivan mielettömän hienosti. Hieman jännitti kun Samuli ei kahdella ensi yrittämällä saanut naruja kulkemaan, mutta hienosti sai pidettyä pään kylmänä ja narut meni kolmannella yrittämällä helposti putkeen.

Samuli ja Mirka teki 5-7 muscle upin settejä ja me tehtiin Petterin kanssa kakkosia. Synkronointi tuli liikkeessä yhtäaikaisesta ojennuksesta yläasennossa. Oli kyllä siistiä vain hypätä renkaisiin ja tietää, että kaksi tulee helposti putkeen - kova työ on tuottanut tulosta vihdoin!!

Tämä laji oli itselle ennenkaikkea todiste siitä, että voimistelujuttuihin panostaminen on kannattanut ja lisäsi kyllä kovasti motivaatiota jatkaa ahkeraa työskentelyä noiden asioiden parissa. Sijoituimme lajissa sijalle 4. yhteensä 22 muscle upilla.




Laji 5: "Hang in there part A" 

Viidennessä lajissa etsittiin riipusta tehtävän rinnallevedon kahden toiston maksimia. Aikaa oli paria kohden 5 minuuttia ja meille oli joukkueena etua siitä, että olimme nainen-nainen ja mies-mies pareina todella tasavahvoja.

Tässä lajissa jippona oli se, että 2 minuutin kuluttua alkavassa 6. lajissa käytettiin tästä painosta 70% maksimitoistojen hakemiseen 3 minuutin aikana. Tästä syystä lajista nähtiin vähän erilaisia taktiikoita, mutta me päätimme lähteä hakemaan ennätystä kuitenkin.

80kg tuli helposti (!!???)  kyykyn kautta ja se oli meille molemmille ennätys. Mietittiin siinä hetken aikaa että hitto, olisi varmasti tullut enemmänkin, mutta aika alkoi loppua kesken ja myös seuraavan lajin %paino kummitteli hieman myös mielessä. Pojat vetivät komeasti 120kg ja sijoituimme tässäkin lajissa sijalle 4. yhteistuloksella 400kg.


Laji 6: "Hang in there part B"

Meille tuli Mirkan kanssa painoksi 57,5kg ja riipusta tehtävä raakarinnalleveto ei todellakaan kuulu lempiliikkeisiini. En tiedä johtuiko tangon liikkuminen kisa-adrenaliineista vai mistä mutta 57,5kiloa ei ole koskaan tuntunut niin kevyeltä. Tehtiin koko tiiminä kolmen toiston pätkiä vuorotellen ja pidettiin tauot aivan minimissä. Laji onnistui hyvin ja olimme jälleen sijalla 4. yhteistoistomäärällä 119.



Finaali "Calorie killer" 

Se, että päästiin finaaliin oli jo ihan mieletön juttu meille! Se, että sijoituttiin finaalissa kokonaispisteissä toiseksi oli vielä mielettömämpää.

Lajissa suoritettiin jälleen nainen-nainen ja mies-mies pareina watt bike -pyöräilyä, kahvakuulatempauksia, käsilläseisontapunnerruksia korokkeelta, soutua, burpeita soutuergon yli, valakyykkyä, hiihtoergoa, varpaat tankoon liikettä ja köysikiipeilyä.

Taktiikkana meillä oli mennä niin kovaa kuin pääsee. 

Jumituttiin Mirkan kanssa kahvakuulatempauksiin ja jäätiin siinä selkeästi muita tyttöjä jälkeen, mutta saatiin kirittyä muissa jutuissa välimatkaa niin paljon kiinni että voitimme lopulta muut naisparit (!!!) - ihan mieletöntä! En ole varmaan koskaan hiihtänyt hiihtoergoa niin kovaa :D

Poikien osalta tapahtui harmittava tuomarivirhe kun tuomari päästi pojat etenemään kahvakuulista liian aikaisin laskuvirheen vuoksi ja tästä syystä joukkuettamme sakotettiin 1:30 aikasakolla. Tästä huolimatta olimme äärettömän tyytyväisiä suoritukseemme ja viikonlopun urakka palkittiin palkintopallin kolmannella korokkeella!



Ensi vuonna ehdottomasti uudestaan ja seuraava joukkuekoetus onkin sitten keväällä Openeissa kun aiomme tehdä tuloksen tiiminä. Yksilönä kisatähtäimessä on seuraavana winter war -karsinnat joulukuun alussa.

Kuvat: Sami Vaskola / UNBROKEN

TÄÄLLÄ TAAS

Kukkuu!

Edellisestä blogitekstistä on ehtinyt vierähtää aivan hävyttömän pitkä aika, mutta jos aivan rehellisiä ollaan niin on omassa elämässä ollut sen verta isoja juttuja meneillään viimeisten parin kuukauden aikana ettei ole juuri riittänyt mielenkiintoa blogin puolelle. Nyt pikkuhiljaa alkaa olla taas arki raiteillaan niin tuntuu ihan kivalta palata tännekin.



Tänä viikonloppuna kilpailtiin Unbroken kilpailut Espoossa ja olimme kilpailussa mukana joukkueella. Sijoituimme karsinnassa sijalle 5./34. ja näin ollen pääsimme mukaan kilpailuun seitsemän muun joukkueen kanssa. Tuntui jokseenkin uskomattomalta katsoa leaderboardilta millaisten joukkueiden kanssa oli pääsemässä kilpailemaan, sillä mukana oli ehdottomasti suomen kärkinimiin kuuluvia tyyppejä ja osa on kilpaillut lajissa jo ennen kuin me edes tiedettiin mitä crossfit on (:D).

Viime vuoden Unbroken oli ensimmäinen kilpailuni ja rannevamman vuoksi samainen kisa myös tämän vuoden ainoa Karjalan kovimman jäädessä väliin. Käsi on kuntoutunut onneksi 100% ja siitä erityiskiitos fysioterapeutilleni Antti Järviselle Kymen aktiivikuntoutukseen Kouvolaan.



Lähdettiin kilpailuun siis sijalta 5. ja tavoitteena oli taistella tie neljän parhaan joukkueen joukkoon ja näin ollen lunastaa finaalipaikka. Lauantain päätteeksi sitten löysimme kuin löysimmekin itsemme FINAALISTA ja lopulta myös palkintopallilta sijalta kolme!! Ihan mieletöntä.

Kiitos kilpailun järjestäjille - tapahtuma oli kokonaisuutena jälleen kerran onnistunut, vaikka pieniä kömmähdyksiä tapahtuikin tuomaroinnissa ja ohjelmoinnissa.

Kiitos boximme mahtavalle kannustusjoukolle - on mahtavaa olla kilpakentällä kun tietää, että takana on suuri tuki omalta salilta.

Kiitos NOCCO Finland ja Népra kilpailuvaatetuksesta.

Palaan ensi viikolla tarkemman kisaraportin kanssa jossa fiilistellään lajit sitten kunnolla läpi. Nyt aion napata koneen syliin ja avata Netflixin!

UUSI OHJELMOINTI

Pohdin asiaa pitkään ja päädyin vaihtamaan The System by Mikko Salo ohjelmointiin. Itse kaipasin enemmän ehkä selkeämmin jaksotettua harjoittelua ja vahvaa perus tekemistä.

Olen nyt kuukauden päivät tehnyt Mikon ohjelmointia ja olen kyllä tykännyt. Aamuisin tehdään erilaisia intervalleja ja konetta kehittäviä treenejä ja tämä sopii kyllä itselle todella hyvin. Perus vääntöä ilman kummempaa aivotoimintaa sopii aamuun älyttömän hyvin aiempien kahden tunnin painonnostotreenien sijaan. Iltapäivisin sitten tehdään painonnostoa/voimajuttuja ja voimistelua.

Aiempaan ohjelmointiin verrattuna treenit ovat lyhyempiä ja intensiivisempiä mikä toivottavasti näkyy palautumisessa ja treenaamisen laadussa - kun ei ole niin järkyttävää määrää tekemistä, jaksaa keskittyä paremmin ja tehdä asioita laadukkaammin. Itse olen ainakin huomannut kuinka pää on ennenkaikkea ollut enemmän messissä ja olen jaksanut puskea itseäni intervalleissa aivan uudelle tasolle.

Odotan innolla tulevaa treenisyksyä ja sitä miltä ohjelmoinnin muutos tuntuu pidemmällä aikavälillä!

VASTOINKÄYMISISTÄ VOIMAA

Kun istuin viime viikon perjantaina Karjalan kovimman urheilijabriiffissä meidän boxin kisaajien kanssa, mietin hetken aikaa että mitä hittoa mä oikeesti täällä teen. Päällimmäinen fiilis oli suunnaton ärsytys ja pettymys siitä, että itse ei tulisi pääsemään kilpakentälle. Teki mieli lähteä kotiin.

Havahduin kuitenkin itse siihen kuinka negatiivisesti mieleni käyttäytyi. Pysäytin ajatusten virran ja kysyin itseltäni "mitä hyvää voit tästä viikonlopusta saada irti?". Halusin kääntää oman ajatusmallini positiiviseksi. Halusin pystyä nauttimaan hienosta tapahtumasta.

Päätin, että otan kaiken irti mahdollisuudesta tutustua uusiin ihmisiin, kehittyä valmentajana ja tehdä kaikkeni sen eteen, että meidän kilpailijoilla olisi asiat hyvin. Tein tietoisen päätöksen ajatella asiasta positiivisesti.



Vaikka joinakin hetkinä rannevamma pääsee pääni sisään ja se alkaa harmittamaan, olen ylpeä siitä kuinka puolen vuoden aktiivinen mentaalisen puolen harjoittaminen on kannattanut. Pystyn kääntämään tämän pienen mutkan matkassani suureksi vahvuudeksi.

Kilpailuiden väliin jäämisen tuottama pettymys on kääntynyt vahvaksi haluksi puskea omia rajojaan. Olen onnistunut viemään omaa tekemistä pidemmälle epämukavuusalueelle kuin koskaan aiemmin. Aiemmin uskomani rajat eivät olekaan olleet oman tekemisen rajoja. Uskon, että tämän kokemus on kasvattanut minua jälleen paljon - aivan kuten aiemmatkin loukkaantumiseni, vaikka tämä ei mittakaavassa olekaan niin suuri. Ja se tekee minusta entistä vahvemman kilpailijan kun kilpailuiden aika koittaa.

Ehkäpä jollain kierolla tavalla ihminen kaipaa tielleen vastoinkäymisiä, sillä niistä oppii aina jotakin arvokasta. On vaikeaa yhdistää pisteitä ellei niitä näe. Vasta katsoessamme taaksepäin, ymmärrämme mikä merkitys kohtaamillamme asioilla on ollut. Kaikista vaikeistakin asioista pystymme usein löytämään jotakin hyvää. Pitää vain katsoa riittävän tarkasti.

PETTYMYS

Viimeksi kun blogiin kirjoittelin, fiilistelin pääsyä Karjalan Kovimpaan. Fiilis omasta kehityksestä urheilijana on ollut viime aikoina luottavainen ja suunta on selkeästi oikea. Olen tehnyt kovasti töitä ja kahdessa vuodessa päässyt mielestäni jo aika hyvälle tasolle. Se on vaatinut muiden silmissä "uhrauksilta" tuntuvia asioita kuten aikaisin nukkumaan menemistä, juhlien väliin jättämistä ja levon priorisointia arjen keskellä.

Itselle ne ei kuitenkaan ole tuntuneet uhrauksilta. Olen onnellinen, että saan selvittää kuinka pitkälle voin tässä lajissa päästä. Nautin päämäärätietoisesta treenaamisesta ja siitä, että kovalla työllä saavutin paikan kilpailuun josta kaksi vuotta sitten juuri aloittaneena crossfit noviisina vain unelmoin.

Ja nyt, en pääsekään kilpailemaan.



Kuten varmasti muistattekin, loukkasin ranteeni juuri ennen juhannusta. Sain levolla käden siihen malliin, että pystyin suorittamaan karsinnan täysin ilman kipuja. Olin hyvin optimistinen sen suhteen, että saisin käden täysin kuntoon ennen kilpailuja ja pääsisin antamaan 120% itsestäni kilpakentälle yli puolen vuoden kilpailutauon jälkeen.

Kaikesta huolimatta ranne ei kuitenkaan tuntunut palautuvan normaaliksi vaikka välttelinkin kaikkia kipua tuottavia liikkeitä täysin. Viime maanantaina päätin varata ajan lääkäriin ja jo tiistaina ranne magneettikuvattiin. Varauduin henkisesti pahimpaan eli veneluun murtumaan ja 6 viikon kipsiin. Ajattelin, että mikä tahansa muu diagnoosi ei tuntuisi niin pahalta.

Keskiviikkona sain lausunnon juuri ennen töiden alkua. Osittainen nivelsidevamma, ei suositeltavaa lähteä kilpailemaan. En ehtinyt asiaa sen kummemmin käsittelemään, koska työt puskivat päälle ja keskityin illan täysillä vain valmentamiseen. Ei ollut aikaa käsitellä pettymystä tai tehdä virallisia päätöksiä.

Kun vihdoin illalla pääsin töistä, romahdin. Koko illan piiloteltu pettymys purkautui itkuna tyhjän kotiboxin lattialla ja kotona en päässyt eteistä pidemmälle. Vaikka sisimässäni tiesin, että kilpailuiden väliin jättäminen on ainoa fiksu päätös täydellisen kuntoutumisen kannalta, oli pettymys silti valtava. Jostain vuosien takaa kumpusi myös turhautuminen, sillä treenaaminen ja loukkaantuminen ennen kilpailukautta on hyvin vahvasti muistissa ratsastusvuosilta.



Olen kuitenkin tyytyväinen, että erityisesti viimeisen puolen vuoden aikana olen onnistunut kehittämään omaa ajatteluani ja mentaalista puoltani vahvemmaksi. On luonnollista kokea pettymystä, itkeä jos siltä tuntuu ja surkutella asiaa hetken aikaa, mutta vastoinkäymiset eivät lannista minua enää niinkuin ne joskus tekivät.

Tiedän, että se tehty työ ei ole mennyt hukkaan ja keskityn tällä hetkellä täysillä kuuden viikon päästä alkavaan Unbroken karsintaan. Ennen kaikkea pidän katseen omissa pitkän tähtäimen tavoitteissa ja niiden kannalta on äärimmäisen tärkeää päästä treenaamaan jälleen 100% ehjällä ranteella. En halua katsoa taaksepäin ja todeta, että rikkinäisellä ranteella kilpaileminen kaduttaa ja huomata, että olen ollut puoli vuotta hommassa mukana kipeällä kädellä kun en malttanut hoitaa sitä ajoissa kuntoon.

Kun pääsen kilpailemaan, haluan pystyä antamaan itsestäni 120%. Haluan nauttia siitä tunteesta, joka kutittaa vatsanpohjassa ennen lähtömerkkiä. Haluan fiilistellä itsensä haastamista ja kaikkensa antamista murehtimatta ja ajattelematta, että "toivottavasti lajeissa ei ole paljoa front räkissä tehtäviä asioita..".

Pystyn kääntämään pettymyksen tunteen voimavaraksi treenatessani kohti Unbrokenia. Muistaessani kuinka paljon kilpailuiden missaaminen harmitti, jaksan puskea itseäni vielä määrätietoisemmin kohti seuraavaa kilpailumahdollisuutta.


* Toppi saatu Tafferilta. 100% suomessa valmistettu urheilutuote.

USKO OMAAN TEKEMISEESI

Tulee hetkiä jolloin tuntuu, että hakkaat vain päätä seinään. Tulee hetkiä jolloin ei kiinnostaisi tehdä epämukavalta ja vaikealta tuntuvia asioita. Tulee hetkiä jolloin kyseenalaistat onko koko touhussa mitään järkeä. Välillä tekisi jopa mieli luovuttaa.

Sitten tulee yksi suuri onnistuminen ja kaikki on ollut juuri sen kaiken kovan työn arvoista. Jokainen sekunti, jokainen hetki.

Niin minulle kävi viime viikolla.



Sanotaanko vaikka niin, että esteratsastus ei ole antanut sitä parhainta taustaa voimisteluun. Turhauduin kamppailemaan yksin niin ylitsepääsemättömän vaikeilta tuntuvien asioiden kanssa ja tästä syystä aloitimme vuosi sitten valmennussuhteen Antin kanssa. Tavoitteenamme oli lähteä kehittämään vahvaa pohjaa voimistelujuttuihin ja perusasioiden kautta saada asioita loksahtelemaan kohdilleen.

Ensimmäinen puoli vuotta meni käytännössä hartiarenkaan toiminnan optimoinnissa, vahvistamisessa ja väärien liikemallien pois opettelussa. Kun perusasiat alkoivat olemaan sillä tasolla, että loukkaantumisriski ei ollut enää tähtitieteellinen, aloitimme selkeämmän muscle up -harjoittelun.

Käytännössä koko alkuvuosi on keskitytty erilaisiin osaharjoitteisiin ja voimaharjoitteluun tavoitteena rakentaa ehjää ja vahvaa pohjaa strictin muscle upin kautta. Itsellä se ultimaattisin tavoite tälle vuodelle oli saada vihdoin juurkin se strict ring muscle up. Tottakai haluan myös kipillä tehtävät kulkemaan mahdollisimman hyvin mahdollisimman pian, mutta omaan "stronger the base, higher the pyramid" ajatteluun peilaten halusin saada pohjalle riittävän voimatason ilman kippiä tehtävään versioon.

Viime viikon perjantaina sitten olin tekemässä kehonhuoltoa ennen karsintaa ja ajattelin puoliksi läpällä kokeilla tehdä tiukkaa muscle uppia. JA ONNISTUIN! YHTEENSÄ KOLMESTI! Sitä fiilistä ei voi sanoin kuvailla. Käytännössä kokonaisen vuoden pitkäjänteinen työ oikeiden asioiden äärellä tiivistyi tuohon onnistumisen hetkeen. Voin sanoa, että kyllä hymyilytti. Ja noh, hymyilyttää oikeastaan vieläkin.

Muista, että kova työ palkitaan. Aina.

KOHTI KARJALAN KOVINTA

Muistan kun 2014 olin katsomassa ensimmäistä kertaa crossfit kilpailuja juurikin Lappeenrannassa ja kauhistelin silloin kuinka paljon tehtävää omassa tekemisessä vielä olisi ennen kuin itse pääsisi samaiselle kentälle kilpailemaan. Erityisen elävästi muistan kun yhdessä lajissa oli vitosen sarja maastavetoa sadalla kilolla ja oma maastaveton maksimi taisi olla jotain 90kg:n luokkaa. Viime vuonna karsiminen Karjalaan jäikin sitten kokonaan väliin lavanhallintaongelmien vuoksi ja pyörin viikonlopun kilpailuissa Ellin huoltajana.

Nyt karsinnat on takana päin ja tavoite täyttyi: elokuussa kilpaillaan Kimpisen kentällä Karjalan Kovimmassa ensimmäistä kertaa.



Karsinta meinasi siis töpätä ennen kuin alkoikaan kun sain venähdysvamman vasempaan ranteeseen ennen juhannusta - kolme päivää ennen karsintojen alkamista. Kahden viikon rannelepo kannatti ja käsi kesti hyvin tuettuna karsinnan tekemisen viimeisenä mahdollisena päivänä eli viime viikon lauantaina. Aavistuksen ahdisti lähteä tekemään "tulos tai ulos" -meiningillä kun tiesi, että viikkoa aiemmin ei pystynyt edes tyhjää tankoa pitämään eturäkissä.

Käsi kesti kuitenkin hienosti eikä mikään tekeminen karsinnassa tuottanut siihen kipua. Ainoastaan sieluun koski viimeisessä osiossa (:D). Varmuudeksi tein kuitenkin keskimmäisessä osiossa kaksi ensimmäistä painoa tempauksena kyykkyyn ja vasta 57,5kg aloin tekemään rinnallevetona. Päätavoite karsinnassa oli kilpailupaikan lunastaminen ja se, ettei vahingossakaan satuta rannetta uudestaan.

Sijoitukseni oli lopulta karsinnassa 31. ja aavistuksen kyllä harmitti alkuun jäädä top25 ulkopuolelle. Tästä on kuitenkin hyvä lähteä tavoittelemaan sijoituksen korottamista kisassa.



Tällä hetkellä treeneissä joutuu vielä välttelemään tiettyjä juttuja kuten eturäkkiä ja käsilläseisontaa ranteen vuoksi, mutta uskon kovasti siihen että se on kuukauden päästä aivan pelikunnossa kun on aika pistää parastaan kilpailukentällä.

Tämä karsinnan jälkeinen viikko on ollut jotenkin tavallista väsyneempi, joten pidän nyt pidennetyn viikonloppuvapaan treeneistä. Suunnataankin viikonlopuksi Jyväskylään vähän pois arkikuvioista ja nauttimaan livemusiikista. Uskon, että "miniloma" pois töistä ja treeneistä tekee hyvää mielelle ja kropalle niin pääsee sitten maanantaina kunnolla kiinni kisavalmisteluihin.

On kyllä aivan superkivaa päästä kisailemaan kun omaltakin boxilta on tällä kertaa mukana yhteensä neljä urheilijaa. Tavoitteena on korottaa omaa karsintasijoitusta mahdollisimman paljon, pitää hauskaa ja saada arvokasta kilpailukokemusta. Toivon myös, että kova työ omien heikkouksien eteen näkyisi kisoissa ja pystyisin tekemään kauttaaltaan tasaisen tuloksen lajien kesken.

KESKITY SIIHEN KAIKKEEN MITÄ VOIT TEHDÄ

"There are no such thing as setbacks. All those thing you think you need to overcome are just opportunities for you to get stronger, for you to get better. It's all part of the process." 

Keskustelimme aiheesta urheilufysioterapian peruskoulutuksessa, olemme keskustelleet aiheesta paljon oman treeniryhmämme kanssa ja tuli nyt fiilis, että haluan avata ajatuksia myös hieman tänne blogin puolelle. 

On käytännössä sama puhutaanko harrastajista vai huippu-urheilijoista, mutta silloin kun tavoitteet omaan tekemiseen asetetaan korkealle, voi välillä tuntua että pudotus alaspäin vastoinkäymisten kohdalla on omasta näkövinkkelistä katsottuna kohtuuttoman suuri. Loukkaantumiset (pienemmät tai suuremmat vammat) ovat niitä joihin törmään työssäni useimmiten ja joihin yritämme urheilijoiden kanssa löytää toimivia ratkaisuja. 

Valmentaminen ja toimiminen urheilijoiden kanssa on paljon muutakin kuin pelkkää teknistä ohjeistamista. Loukkaantumisen kohdalla mukaan astuu vahvasti myös mentaalipuolen kehittämistä, tukemista ja harjoittamista. Vamman saanut urheilija takertuu hyvin vahvasti siihen kaikkeen mitä hän ei nyt voi/saa tehdä.  Negatiivisuus ruokkii negatiivisuutta ja heijastuu myös muihin elämän osa-alueisiin. On tärkeää saada urheilija keskittymään kaikkiin niihin asioihin joita voi vammasta huolimatta tehdä. Urheilufysioterapian näkökulmasta katsottuna tavoitteena olisi, että loukkaantunut urheilija olisi kokonaisuudessaan paremmassa kunnossa vamman parannuttua.

Katsotaan siis aina isompaa kokonaiskuvaa.

Aihe on omallakin kohdalla todella ajankohtainen sillä perjantaina yksi epäonnistunut nosto toi mukanaan vasemman ranteen venähdysvamman. Nyt tässä sitten pidän peukkuja pystyssä, että pystyn ensi viikon lopulla vielä tekemään karjalan karsinnan. Focus on kovasti positiivisuudessa ja haluan vahvasti uskoa, että onnistun tekemään karsinnan niin että tulos riittää kisaan mukaan pääsyyn.

Ja mitä treeneihin tulee, keskityn täysillä kaikkeen siihen mitä voin tehdä. Etukyykky ei onnistu, teen siis takakyykkyä. Ylöspäin työntäminen tangolla ei onnistu, mutta käsipainoilla kyllä, tempaaminen ei onnistu, mutta onneksi voi tehdä tempausvetoja. Loukkaantuminen, oli se sitten pieni tai suuri, tuntuu aina väärältä ja ajoitus ei ole koskaan hyvä. Aina tulee fiilis "miksi juuri nyt??". Karsinta alkoi eilen ja kyllä kieltämättä lauantaina otti aivoon kun ei saanut edes shortseja jalkaan ilman kipua kädessä.

Tänään ranne on kuitenkin jo paljon parempi ja pystyin pitämään tyhjää tankoa front rackissa joten uskon, että viimeistään ensi viikon lauantaina se on sellaisessa jamassa että kestää karsinnan. Jos ei jostain syystä ole, niin sekin on elämää ja sitten siirretään focus Unbrokeniin syksyllä.

Lähtökohtaisesti kyllä edelleen vahvasti kohti Karjalan Kovinta. Ei tätä taistelua ole vielä hävitty. 

KIIREEN KESKELLÄ

Tavallaan olen iloinen ja kiitollinen siitä, että elämässä on sisältöä ja tekemistä. Olen iloinen siitä, että lähipiiriin on kuulunut iloisia juhlia viime viikkojen aikana ja töiden sarallakin on paljon mielenkiintoisia juttuja niin takana kuin edessäpäin. Kesäkuuhun mahtuu kolmet valmistujaiset, yksi seminaari, yhdet boxin juhlat ja yksi kahden päivän täydennyskoulutus töiden ja treenien lisäksi.

Toisaalta odotan kyllä ensi viikon jälkeistä rauhottumista. Alkuviikon aion pyhittää kehonhuollolle, lepäämiselle ja rauhoittumiselle ennen koulutusviikonloppua Helsingissä. Sen jälkeen viikonloput hiljentyvät ylimääräisten menojen osalta ja kalenteri näyttää tarkoituksella tyhjempää. Samalla kuitenkin kisakarsinnat lähestyvät ja pian pystyy keskittymään hieman enemmän kauden ensimmäisiin kilpailuihin.

Yksi omista "tavotteista" tälle kesälle olisi onnistua löytämään aikaa myös spontaaneille jutuille ystävien ja poikaystävän kanssa. Haluaisin osata vetää selkeämmin rajan sille milloin olen ajatusten tasolla töissä ja osaisin vaihtaa paremmin ns. vapaalle. Kliseinen lause "yrittäjällä ei ole vapaata" pitää karulla tapaa paikkansa, sillä väkisinkin työasiat tulevat mukana kotiin. Mielestäni tässä olisi kyllä ehkä kaikilla meillä yrittäjillä pieni petraamisen paikka. Kokoajan ei voi olla töissä, koska luovuus ja tehokkuus kärsii.

Siispä olen tarkoituksella jättänyt heinäkuun viikonloppuja ns. ylimääräisten töiden osalta sopimatta. Haluan jättää tilaa niille spontaaneille kesäjutuille, jotka auttavat rentoutumaan ja siirtämään ajatukset hetkeksi pois treeneistä ja töistä. Elämässä pitää olla tilaa tehdä ennalta arvaamattomia asioita, vaikka yrittäisikin kilpaurheilla tai pyörittäisi yritystä.

URHEILIJAN EPÄVARMUUS

Kirjoitin ensin otsikkoon "urheilijan itsevarmuus", mutta itsevarma on aika vastakohta sille miltä treeneissä viime viikolla tuntui. Mukaan mahtui toki hyviä treenejä ja onnistumisen tunteita, mutta myös kahdesti viime viikolla tuli itku turhautumisen vuoksi. Jos toisessa päässä painonnosto kulkee ja kehittyy nopeaakin tahtia, ei voimistelujutuista meinaa ajoittain tulla yhtään mitään. 

Viimeisen reilun kuukauden aikana painotus on käännetty treeniohjelmassani selkeästi heikkouksiin eli voimisteluun. Tämä tarkoittaa sitä, että leijonanosan viikosta keskityn asioihin joissa koen olevani huono. Se vaikuttaa todella paljon omaan henkiseen jaksamiseen, sillä onnistumisen tunteita ei tule läheskään niin usein.

Terve itseluottamus ja itsevarmuus kuuluvat menestyvän urheilijan pakettiin. Ymmärretään oman suorituksen kokonaisuus, osataan suhtautua terveellä itseluottamuksella omiin vahvuuksiin ja tiedetään, että kovalla työllä ne heikkoudetkin saadaan sieltä nousemaan ylöspäin. 

Ns. heikkoina hetkinä olen joutunut tietoisesti kehittämään omaa ajatteluani. Olen pyytänyt tukea läheisiltä ja kuunnellut heidän järkipuheitaan. Olen tietoisesti etsinyt pienen pieniäkin edistysaskeleita ja onnistumisia ruokkimaan motivaatiota harjoittelun jatkamiseen. Olen kehittänyt sisäistä puhettani kannustavaksi, sillä epäonnistumisten kohdalla vieläkin välillä ajattelen ettei minusta ikinä tule mitään ja olen jopa kyseenalaistanut kilpailemisen tänä syksynä, koska olen kokenut olevani niin huono jossakin. 

Tiedän, että omassa korvien välisessä vahvuudessa on vielä paljon kehitettävää siinä missä fyysisessäkin tekemisessä ja oppimassahan tässä vielä vasta ollaan. Välillä tulee epävarmempi fiilis ja välillä taas itsevarmempi, kummastakin pitää ottaa oppia. 

Kello TOMTOM * (saatu yhteistyön kautta)

KEHONHUOLLOSTA

Olen treenimäärän lisääntyessä yrittänyt kiinnittää extrahuomiota myös kehonhuollon määrän kasvattamiseen. Huoltavien harjoitustenhan pitäisi kasvaa samassa suhteessa kuin kehittävien harjoitusten, mutta pakko myöntää ettei siihen ehkä vielä ole kyllä päässyt.

Alkuvuodesta huoltotiimini kasvoi kiropraktikolla ja nyt noin kuukausi takaperin aloiteltiin Aleksandran kanssa ihan huippua hierontaprojektia. Allu suorittaa urheiluhierojan tutkintoa ja tarvitsi projektiin itselleen kummiurheilijan ja tyhmähän sitä nyt olisi jos tällaisesta tilaisuudesta kieltäytyisi :D.

Asetettiin projektille vähän tavotteista joista selkeimmin esiin nousi palautumisen tehostaminen, vammojen ennaltaehkäisy ja liikkuvuuksien parantaminen. Olen huomannut jo neljän kerran jälkeen kuinka yläkroppa tuntuu mielettömän paljon avonaisemmalta ja voimantuottokin parantunut erityisesti vetävissä jutuissa.

On myös jollain tapaa tosi luottavainen fiilis tällä hetkellä treenata, kun tietää että huoltopuoli pelaa paremmin. Yksi suurimmista omista tavotteistani on kuitenkin alusta asti ollut ehjien harjoituskausien saaminen. Tottakai välillä tulee jotain pientä kuten tällä hetkellä jalkapohjan kalvon ärtyneisyys (aaargh), mutta suuremmilta ongelmilta olisi tavoitteena välttyä.

Tykkään myös mielettömästi Allun tavasta ottaa urheilija huomioon. Keskustellaan paljon siitä miten treenit on viimeaikoina sujuneet, mitä tuntemuksia on ennen ja jälkeen hieronnan. Lisäksi pidän itse päiväkirjaa omista fiiliksistä ja peilaan hieronnan vaikutuksia omiin treeneihin ja suorituksiin. Myös Allun tekniikat ja hierontatapa ovat juuri sellaisia kuin mitä itse hieronnalta kaipaan. Itsekin kun jonkun verran tietää anatomiasta, faskioista ja tekniikoista niin ei voi muuta kuin olla supertyytyväinen, että omassa tiimissä on noin taitava tyyppi.

Omaksi onnekseni Allu aloittaa hierontahommat meidän boxilla juuuuri remontoiduissa tiloissa joten huoltojen yhdistäminen omaan arkeen helpottuu entisestään, heh.

Karjalan kovin karsinnat lähestyy ja oma tekeminen menee koko ajan tasaisesti eteenpäin. Vielä kun saisi tän jalkapohjan kuntoon niin pääsisi ihan tosissaan juoksemaan. En malta odottaa, että pääsee taas kisailemaan muiden huippujen kilpasiskojen kanssa ja ensimmäistä kertaa meidänkin boxilta isolla porukalla!

+73KG

Olen aina liikkunut ja harrastanut puhtaasti sen vuoksi, että nautin siitä. Halusin junnuna kehittyä ratsastajana, sen jälkeen halusin tulla paremmaksi ryhmäliikunnanohjaajaksi ja nyt tällä hetkellä haluan tulla paremmaksi urheilijaksi crossfitissä. Haluan tulla teknisesti taitavammaksi, vahvemmaksi, nopeammaksi, kestävämmäksi. Koskaan en ole liikkunut sen vuoksi, että haluaisin muokata sitä miltä näytän.

Siltikin ulkonäköni, tai no muotoni on käynyt läpi melkoisen muutoksen. Lukiossa painoin vielä alle 60kg ja eilen mielenkiinnosta vaa'alle hypätessäni se näytti vähän päälle 73 kiloa. Konkreettisimmin oman kehon muutos tuli vastaan pari viikkoa sitten kun kuvittelin, että kolmen vuoden takaiset mekot mahtuisivat päälle :D No, ei ne nyt ihan mahtuneet. Ei lähellekään.

Crossfitin myötä olen muuttunut paljon "suuremmaksi", mutta samalla viihdyn kehossani paremmin kuin koskaan ennen. Vaikka näytänkin ei crossfit harrastaja -ystäviini verrattuna harteikkaalta, ei sillä ole minulle mitään väliä. En tuijota vaa'an lukemia vaan seuraan mielummin kyykkytuloksia. En huolehdi rasvaprosentista vaan varmistan, että syön varmasti riittävästi jotta palaudun kovista treeneistä. En stressaa leveistä hartioista, koska tiedän, että ne kuvaavat niitä lukuisia tunteja joita olen käyttänyt tullakseni paremmaksi urheilijaksi. Ja jos lauantai-iltana tekee mieli suklaata ja pizzaa, tiedän että voin kerran viikossakin herkutella hyvällä omalla tunnolla.

Viihdyn kropassani paremmin kuin koskaan. En siksi, että näytän lihaksikkaammalta tai urheilullisemmalta kuin ennen vaan siksi, että olen oppinut tuntemaan itseäni paljon paremmin. Ymmärrän milloin olen väsynyt ja kaipaan lepoa, osaan tehdä asioita joista ennen vain haaveilin ja samalla myös huolehdin kropastani paremmin kuin aiemmin.

Kaikki tämä heijastuu myös minuun ihmisenä. Olen itsevarmempi, positiivisempi ja aurinkoisempi tyyppi kun en enää huolehdi siitä miltä näytän muiden silmissä tai mitä muut minusta koko ajan ajattelevat.

6+2 HYMYÄ

Verhojen välistä pilkistävä aamuaurinko. 

Lintujen laulu metsäpolulla matkalla töihin. 

Jääkaapin ovesta löytynyt post it lappu, joka sai hymyilemään. 

Leveä hymy siitä kun ostin innokkailta lapsilta mukillisen mehua heidän omarakentamastaan kesäkioskista. Bisnes kuulemma kulkee hyvin, heillä oli melkein jo euro palkkaa kaikille, awwww.

Päiväkahvi parvekkeella. 

Puhdas keittiö aamulla kun herää eikä tarvitse ensimmäisenä alkaa tiskaamaan. 

Pimennysverho.

Äitienpäivän vietto koko perheen voimin ja äitin leipoma voileipäkakku. Parasta.

TAVOITTEISTA VUODELLE 2016

Olen aina ollut kaikilla elämän osa-alueilla tavoitteellinen. Koulussa halusin saada hyviä arvosanoja, haluan koko ajan kehittyä valmentajana ja tiedän mitä haluan saavuttaa urheilijana. Konkreettiset tavoitteet helpottavat oikeiden valintojen tekemistä arjessa ja näillä pienillä valinnoilla päästään askel askeleelta lähemmäs tavoitteiden saavuttamista. 

Treenitavoitteeni tälle vuodelle keskittyvät vielä enimmäkseen omien heikkousten kehittämiseen ja kilpailukokemuksen kerryttämiseen sekä ehjän treenivuoden saavuttamiseen. Päätavoitteni ovat treenien puolella ja kisoihin yritetään päästä hakemaan kokemusta ja opettelemaan kilpailemista. Tottakai sitä haluaa onnistua kilpailuissa ja menestyä parhaansa mukaan, mutta vielä on omassa tekemisessä sen verran suuria aukkoja, että oma pääfocus on tällä hetkellä ehdottomasti voimistelujuttujen kehittämisessä. Haluan saada taitotasot sille mallille, ettei esimerkiksi ring muscle uppien onnistuminen ole planeettojen ja tähtien asennosta kiinni :D.

Kilpailuista tällä hetkellä tähtäimessä ovat elokuussa kisattava Karjalan Kovin, syksyllä Unbrokenin joukkuekisa sekä joulukuussa alkava winter war karsinta. Päätähtäin on kuitenkin koko meidän jengillä ensi vuoden openeissa.



Ehjänä säilyminen on itselle yksi tärkeimmistä asioista ja olenkin tehnyt nyt panostusta asian edistämiseksi entistä enemmän. Käyn kerran viikossa kiropraktikolla ja pääsin urheiluhierojan tutkintoa tekevän urheilijan kummiurheilijaksi eli kerran viikossa nyt myös lihashuolto kunnossa. Lisäksi olen tehnyt itselleni lupauksen huoltaa kehoa päivittäin edes yhden romwodin verran.

Konkreettisia treeneihin liittyviä tavoitteita tälle vuodelle on;

- 1 Strict ring muscle up
- 5 Bar muscle uppia putkeen
- 2 Ring muscle uppia putkeen
- 7 Käsilläseisonta punnerrusta putkeen ilman kippiä
- 15 Perhosleukaa putkeen päivänä kuin päivänä
- 1 Köysikiipeily ilman jalkoja, ilman jättimäistä kippiheiluria :D Nyt menee lähinnä vaan jäätävällä kippaamisella ilman jalkoja ylös..
- 10 Tiukkaa leukaa putkeen

- 65kg Tempaus varmaksi tulokseksi
- 80kg Rinnalleveto + työntö varmaksi tulokseksi


Millaisia tavoitteita teillä on tälle vuodelle? Opiskelujen tai töiden saralla? Tai ehkä hyvinvointiin tai treeniin liittyen?

KYMMENEN SYYTÄ, MIKSI RAKASTAN MINUA

Tänään vietetään syömishäiriöliiton Älä laihduta -päivää ja törmäsin tänään myös Vilman blogissa haasteeseen, jossa pyydettiin keskittymään kaikkeen hyvään minä minussa itsessäni ja sinä sinussa itsessäsi. Hyvä olo ja hyvinvointi pohjautuu pitkälti juurikin siihen mitä ajattelemme itse itsestämme, miten voimme omassa kehossamme ja miten puhumme itse itsellemme. 

Joku eilen boxillakin jutellessamme mainitsi, että usein jos puhuisimme ystävillemme samoin kuin puhumme itsellemme, ei meillä pian olisi yhtäkään ystävää. Mielestäni tuo lause on hyvä muistutus siitä, että erityisesti meidän naisten tulisi muistaa edes välillä keskittyä siihen kaikkeen hyvään mikä meissä jo on.

Tätä tekstiä pohtiessani ja kirjoittaessani huomasin kyllä itsensä kehumisen haasteet. A) kymmenen on aika pitkä lista B) harvoin näitä tulee oikeasti pohdittua ja kirjoitettua ylös mihinkään ja C) suomalaisuuteen nyt ehkä kuuluu vähän ajatus vaatimattomuudesta. Ei ole tyypillistä suomalaista kehua itseään tai tuoda suuremmin omia hyviä puoliaan esiin.

Siinäpä siis meille kaikille haaste! Haastan myös teidät kaikki siellä pohtimaan sitä kaikkea hyvää mikä sinussa jo on. Kirjoita kommentti, oma blogiteksi, salainen lista päiväkirjan nurkkaan tai kauppakuitin kääntöpuolelle.

Ihanaa perjantaita <3



Iloitsen vilpittömästi muiden onnistumisista, vaikka ennen se oli minulle jopa hieman vaikeaa. Olen päässyt eroon kateuden tuntemuksista ja osaan nyt kääntää muiden onnistumiset vahvasti omaksi voimavaraksi. Jos hänkin onnistuu, miksi en minäkin joku päivä? 

Osaan nykyään ottaa rennosti. Tämä on helpottanut suuresti elämääni kun jokaisesta pienestä asiasta ei tarvitse ottaa kauheaa stressiä. 

En lannistu vastoinkäymisistä. Niitä osuu väkisinkin välillä matkalle ja osittain näiden kokemusten ansiosta pyrin aina löytämään harmaistakin hetkistä niitä positiivisia juttuja. 

Pyrin ilahduttamaan rakasta avomiestä arkisin pienillä jutuilla. Oli se sitten post it -lappu odottamassa piilossa kahvipaketissa tai se, että suostun aina siivoamaan vessan kun tiedän ettei Riku pidä hommasta yhtään (:D).

Olen kova tekemään töitä asioiden eteen joita haluan.



Soitan usein vanhemmilleni. Käytännössä päivittäin vaihtaakseni kuulumisia. 

Minulla on suuri tarve kehittää ammatillista taitoani ja uskon, että se tekee minusta hyvän työssäni. 

Osaan kuunnella kehoani. Tämä on ehkä yksi piirteistä joista pidän itsessäni eniten. Olen hyvin sinut kroppani kanssa ja osaan tarvittaessa tehdä valintoja sen ehdoilla. 

Olen herkkä enkä pelkää näyttää tunteitani. Liikutun todella helposti oli kyse sitten muiden onnesta tai epäonnesta. Elän vahvasti tunteella ja vaikka välillä hävettääkin olla aina se jonka silmät ovat kyynelissä, tuo se siitä huolimatta elämääni tietynlaista fiilistä.

Pyrin aina parhaani mukaan auttamaan muita, vaikka välillä meinaankin kompastua omaan alttiuteeni ajanpuutteen vuoksi. 

VALMENTAMISEN HUIPPUHETKIÄ

Pääsen työssäni päivittäin näkemään ihmisen pieniä ja suuria onnistumisen hetkiä. Panostamme boxilla todella paljon yhteishenkeen ja yksi boximme "säännöistä" onkin, että aina uudet kasvot nähdessään tulee käydä esittäytymässä käsipäivää. On huippua, että vaikka meillä on 150+ asiakasta, niin kaikki tuntevat toisensa nimeltä! Onnistumiset jaetaan yhdessä ja huonoina päivinä on vieressä aina monta kaveria tsemppaamassa ja jakamassa fiiliksiä. Hommaa tehdään todellakin porukalla.

Kokosin vähän yhteen näitä pieniä ja suuria arjen huippuhetkiä ja vitsi miten hyvä fiilis tuli kun luin puhelimen muistiosta tätä muistilistaa.

Oikein aurinkoista ja hyvän fiiliksen täyteistä torstaita <3



Virpin ensimmäinen leuanveto.

Illan viimeinen WOD ja metconissa on juoksua ja kehonpainoliikkeitä. Juhalla on viimeinen 400m juoksu jäljellä ja jengiä lähtee juhan seuraksi juoksemaan aurinkoiseen kevät iltaan. Melkein liikutuin siitä kuinka jengi tsemppaa täydellä sydämellä toisiaan. 

Lauran ensimmäinen toes to bar. 

Kun autoin Tiinan ensimmäistä kertaa käsillä seisontaan seinää vasten. Suuri itsensä ylittäminen! 

Tomin ja Nikon ensimmäiset bar muscle upit openeissa. Kumpikin meinasi aluksi tehdä skaalatun version, mutta lopulta molemmat sai tehtyä monta kierrosta!

Hennan ja Nean aito onnistumisen riemu siitä kun saivat tehtyä openeissa rx'nä lajin. Aivan huikeaa suorittamista. 

Raijan ensimmäinen tempaus 15kg tangolla ja sen jälkeen vielä monta perään! 

Tepon tuplanaru hypyt ennätysmäärä putkeen!! 

Kokeilutreenissä se fiilis kun kaikki onnistuivat saamaan edes yhden tuplanaruhypyn!

12x TÄMÄ VIIKKO

Ostin vaaleankeltaisia neilikoita. Aivan ehdottamasti minun lempikukkia! 

Kävin kolmesti kiropraktikolla ja se oli samalla viimeinen "intensiivihoitojaksoni" viikko. Tästä eteenpäin käyn kerran viikossa oikomassa tuota rankaa. 

Fiilisteltiin autossa täysillä legendaarista Darin - Step up biisiä !!! Siis kuinka vahvoja teiniviboja tästä tulikaan :D

Kävin autolla kaupassa vaikka matkaa on 400m :D Oikeasti hävettää melkein, mutta satoi vettä ja olin niin kuoleman puhki että menkööt selityksestä.



Tein aivan sairaan monta uutta PR:ää. Ihan käsittämätön treeniviikko, vitsi näkee miten hyvää teki se viikon löhöäminen vaikka viimeviikolla olikin vähän sekaisin aikaerosta. 

Katsoin katastrofikokkia ja mietin, että mitähän ihmettä...

Kokeiltiin sisäsurffausta ja Riku pesi mut siinä hommassa ihan 100-0 :D 

Pannutin sisäsurffissa kerran niin että luulin a) venäyttäneeni molemmat nivuseni ja b) venäyttäneeni vasemman polven sivusiteen. Onneksi mikään ei mennyt kuitenkaan oikeasti rikki, huh. 



Katsottiin Supertähtiä ja ylläri ylläri itkin taas. 

Haaveilin uudesta autosta. 

Päätin alkaa säästämään rahaa uuteen autoon. 

Nukuin päikkäreitä ja yllättäen ne venyi 20 minuutista yli tuntiin :D aika perus jos kerrankin ei ole kiire mihinkään niin päikkäreitä ei kyllä voita mikään. 

TEHO SPORT

* Yhteistyössä Indiedays & Teho Sport

Pääsin Indiedaysin ja Teho Sportin kampanjan myötä testaamaan jotain mitä en koskaan ole millään tasolla edes yrittänyt, nimittäin surffausta !! Reissussa meidän piti käydä alkeistunnilla, mutta sairasteluiden takia ei löydetty sopivaa päivää ja se jäi hieman harmittamaan meitä molempia. Onneksi surffata voi nykyään myös sisällä! Oltiin  siis  poikaystävän kanssa aivan fiiliksissä tästä mahdollisuudesta ja vaikka mäkihyppääjälle laji tuntui olevan hieman helpompaa, oli molemmilla kyllä ihan sairaan hauskaa ja pitää kyllä päästä uudestaan! Lajikokeilun lisäksi testailtiin TEHO-sport sarjan tuotteita.



Itse olen vasta viimeisen vuoden sisällä ymmärtänyt urheilujuomien merkityksen treeneissä ja omassa suorituskyvyssä. Ennen join aina treeneissä vettä, mutta kuulun niihin tyyppeihin jotka hikoilee niin että hikeä tippuu lattialle, silmiin, suuhun.. :D Hien mukana menetämme paljon tärkeitä suoloja ja vaikutus näkyy suorituskyvyssämme. Tiesitkö, että jo 2% nestevajaus voi heikentää suoritustehoamme jopa 20%?

TEHO-Sport urheilujuomat ovat hypotonisia, mikä tarkoittaa sitä, että niiden suolapitoisuus on kehon luonnollista suolapitoisuutta alhaisempi imeytymisen edistämiseksi. Lisäksi juoman hiilihydraattikoostumus on luotu edistämään nopeampaa imeytymistä suorituksen aikana ja näin ylläpitämään nestetasapainoa = parempi suorituskyky. Itse huomaan kyllä treeneissä eron kuin yöllä ja päivällä jos keho pääsee kuivumaan liikaa, varsinkin kesällä/lämpimässä kun hikoilu on ihan tolkuttomissa mittasuhteissa.

Vaikka vesiurheilussa ei tuntenut samalla tavalla hikoilua ja elimistön "kuivumista" kuin omassa lajissa, niin oli kyllä melkoisen tärkeää saada kunnon nesteytys surffisession päätteeksi. Pieni saunominenkin ehkä vaikutti asiaan ja poikaystävän sanoin "on kyllä paljon kätevämpää kun mukana valmis juoma eikä tarvitse alkaa sotkemaan minkään jauheiden kanssa". Omenan makuisesta urheilujuomasta tuli mieleen lapsuuden omenamehu (:D) eikä juomasta paistanut läpi lainkaan teollista sivumakua, jes!



Toinen itselle tärkeä osa treenirutiineja on palautusjuoma. TEHO-sport palautusjuomasarjasta löytyy kaksi erilaista tuotetta voima- ja kestävyysharjoitteluun. Voimaharjoitteluun tarkoitetut juomat sisältävät 28g proteiinia ja kestävyysharjoitteluun tarkoitetut juomat sisältävät suhteessa hieman enemmän hiilihydraatteja. Lisäksi tuoteperheeseen kuuluu uusi kreatiinia sisältävä palautusjuoma voimaharjoitteluun. Makuina löytyy suklaa, banaani-suklaa, mansikka ja valkosuklaa. Oma ehdoton suosikki on ihan toi perus suklaa !! NAM.

Rikulla odotti vielä surffin päätteeksi kotona omat treenit joten nopeasti imeytyvä palautusjuoma oli kätevä ja suklaan mausta tuli kuulemma mieleen suklaavanukas eli ei huono! Täytyy kyllä itsekin myöntää, että mausta ehdoton 10+ - kyllähän noita vetelis vaikka välipalaksi kolme tölkillistä.



TEHO Sportin Instagram tilillä on käynnissä kilpailu (@tehosport) jossa myös sinä voit voittaa aktiivisen lajikokeilun ja TEHO-sport tuotepakkauksen. Kilpailuun osallistutaan tägäämällä Teho Sport -logolla varustettuun kuvaan kenen kaverin kanssa haluaisit päästä kokeilemaan kuvassa esiintyvää lajia! Kilpailu on käynnissä 15.5. asti. Kaikkien osallistuneiden kesken arvotaan yksi lajikokeilu ja tuotepakkaus.

HELPPO JA HERKULLINEN THAIMAALAINEN VIHREÄ BROILERICURRY (G,M)

Käytiin reissussa yksi ilta syömässä superhyvässä thaikkuravintolassa ja eilen tuli semmoinen fiilis, että pakko saada lisää!

Sunnuntait on meillä muutenkin vähän enemmän ruokahifistelypäiviä kun kummallakaan ei ole treenejä ja aikaa on enemmän. Vihreä broilericurry valmistui nopeasti ja maistui t a i v a a l l i s e l t a. Vahva suositus!!!

1 tlk (400ml) Spice Up! Kookosmaitoa
4 rkl Spice Up! Vihreä Thai Currytahnaa
300-400 g broilerin rintafileetä paloiteltuna
2-4 Spice Up! Kaffirlimetinlehteä
300 g kasviksia paloiteltuna esim. parsakaalia,kukkakaalia, kesäkurpitsaa tai bambunversoviipaleita tai pakastevihanneksia
1 rkl sokeria
2 rkl Spice Up!  Kalakastiketta
1 rkl limetinmehua

Koristeeksi:muutama thai basilikan lehti tai korianteria

Kypsennä kana uunissa tai pannulla. Kuumenna 1 dl kookosmaitoa wokissa tai pannussa. Lisää currytahna ja keitä hetki. Kaada mukaan loput kookosmaidosta. Lisää broileri, kaffirlimetinlehdet ja sokeri. Lisää vielä kasvikset ja hauduta hetki. Mausta kalakastikkeella ja limetillä. Koristele lopuksi thaibasilikalla tai korianterilla. Tarjoa jasmiiniriisin tai nuudelin kanssa.